Vihreät – De Gröna

Kansainvälinen naistenpäivä tuli ja meni. Puolileikillisesti heitettiin huulta siitä onko vuodessa kuitenkin 364 miesten päivää. Monissa maissa on. Pohdittiin sitä kuka ensimmäisenä antoi naisille poliittiset oikeudet. Me suomalaiset tietenkin ylpeinä kerromme, että meillä naiset ensimmäisinä saivat taydet oikeudet, siis myös vaalikelpoisuuden, sata vuotta sitten. Niinpä me naiset nyt sitten olemme täydessä touhussa eduskuntavaaliehdokkaina.

Viime viikonlopun paneelikeskustelut osoittivat jälleen, miten vaikeaa on irrottautua totutuista ajatusmalleista. Ainakin se pitää paikkansa perustulon suhteen. Onneksi ei kuitenkaan yksikään puhuja väittänyt perustulon tuovan mukanaan mukavuudenhalua ja laiskuutta.
Ilahduttavasti myös joidenkin puolueiden diskurssiin on ilmaantunut vaatimus toimeentuloturvan yksinkertaistamisesta ja jotkut puheenvuorot jo lähestyvätkin perustulomallia.

Ruotsalainen Expressen-lehti julkaisee juttusarjaa siitä millaisia maailmanmatkoja nauttimamme ruoka on taivaltanut ennen pöytäämme joutumista, ja millaisia ovat näiden kuljetusten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.

Olin aina ajatellut, että yksi hulluimpia asioita maailmassa on oluen kuljetus rekoilla Iisalmesta Helsinkiin, laivalla Tallinnaan, ja takaisin Helsinkiin, mistä suomalaiset omilla kyydeillään tai kantaen vievät oluttölkit koteihinsa - osa mahdollisesti jopa Iisalmen lähelle.

Olen miettinyt pääni puhki miksi vaalinumeroni 37 on jotenkin tuttu ja sympaattinen. Ystävämme Maiju ratkaisi kysymyksen tänään. Sehän on ihmisruumiin keskimääräinen normaalilämpötila. Siis terve tyttö!
Siinä lämpötilassa elintoiminnot, hormonit ja entsyymit toimivat parhaiten. Ja sitä lämpöä voi myös luovuttaa läheisilleen ilman että syntyy energiakriisiä. Todella hyvä

Kun anoppini vuosia sitten kävi vierailuilla sisartensa luona Parikkalassa, he tapasivat mäeltä katsella lapsuutensa kotitaloa rajan toisella puolella. Sen on täytynyt olla perin tuskallista. Sitten kasvoivat pensaikot ja talokin kenties rappeutui. Enää se ei kuitenkaan näy Suomen puolelle.
Huolimatta koti-ikävästään anoppini piti keskustelua Karjalan palauttamisesta Suomelle haihatteluna. Minunkin mielestäni toive on epärealistinen, oli silloin ja on nyt.