Vihreät – De Gröna

Luin viikonloppuna kansanedustaja Oras Tynkkysen (www.oras.net) tuoreen pamfletin Vihreä on kasvun väri. Siinä Tynkkynen kuvaa paljonpuhuvin esimerkein toisaalta ilmaston- ja ympäristönsuojelun huutavaa tarvetta ja toisaalta sitä, miten Suomi on ilmastonmuutoksen torjunnassa hävettävän kaukana useimpien muiden EU-maiden takana. Erityisesti nykyisen hallituksen julistukset ilmastonmuutoksen merkittävyydestä ja todelliset toimet ovat kiusallisen etäällä toisistaan.

Viime viikolla olin mukana, kun uusmaalaiset ja helsinkiläiset ehdokkaat eri puolueista kutsuivat VinoKino-leffafestarin yhteydessä väkeä kokoon keskustelemaan seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuudesta. Annoimme tilaisuuden jälkeen julkisuuteen allaolevan kannanoton MTV3:n uudesta ”miesten kanavasta”. Tiedotteemme sai näkyvyyttä ainakin Ilta-Sanomissa.

"Miehille" suunnattu, vahvoihin stereotypioihin luottava mainonta on herättänyt keskustelua viime viikkoina myös uuden ZERO-kolajuoman tiimoilta. Mainoskampanja pelaa rankan seksistisillä mielikuvilla niin mieheydestä kuin naiseudestakin. Tätä perustellaan "kuluttajatutkimuksilla" ja sillä, että tuotteen lanseeraus kampanjan kohderyhmänä ovat erityisesti 20-25-vuotiaat miehet.

Minulla oli vastikään työni kautta mahdollisuus tutustua Euroopan parlamenttiin ja komissioon MEP Alexander Stubbin kutsumana. Vierailuun sisältyi laajentumiskomissaari Olli Rehnin tapaaminen. Ryhmämme lyhyt keskustelu Rehnin kanssa tuntui kovin ajankohtaiselta, kun komission Turkki-raporttia käsiteltiin myöhemmin samalla viikolla kaikissa viestimissä.

Kannatan Turkin EU-jäsenyyttä. Se toteutunee joskus ensi vuosikymmenen lopulla. Ensin Turkin on saatava lainsäädäntönsä ja kansalaisyhteiskuntansa sellaiseen kuntoon, että ne sopivat yhteen EU-vaatimusten kanssa. Mielestäni EU:n ei pidä toimia Turkkia kohtaan ylimielisesti, mutta jäsenyyskriteereistä ei pidä myöskään joustaa esimerkiksi sillä perusteella, että Turkki on väestöpohjaltaan niin merkittävä talousalue. Perusoikeuslainsäädännön ja ihmisoikeuksien toteutumisen pitää olla keskeisiä ulottuvuuksia, kun Turkin EU-kelpoisuutta arvioidaan.

Katsoin juuri suomalaisen Mallikoulu 2006 -ohjelman finaalin. Kyseessä on tosi-tv-sarja, jossa pitkät ja laihat lapset kilpailevat pääsystä mallimarkkinoille. Olin utelias. Sarjasta oli viimevuotiseen tapaan lehtikirjoittelua, jossa keskusteltiin tyttöjen kehonkuvasta, tuomarien kommenteista ja siitä, millaisen esimerkin ohjelma antaa ulkonäöstään muutenkin huolestuneille nuorille.

Yllätyin siitä, että mallikoululaisia oli kuvattu myös alusvaatteissa, mm. suihkussa. Se tuntui aika tunkeilevalta. Kunnianhimoiset ja ohjelman aikuisiin luottavat nuoret naiset suostuivat oletettavasti kaikkiin ehdotettuihin kikkoihin ollakseen mieliksi tuomareille. 16-17-vuotiailla tytöillä oli luultavasti paineita yrittää esiintyä mahdollisimman aikuisina ja kypsinä. On ymmärrettävää, että he suostuivat alusvaatekuvauksiin. Sen sijaan jäin miettimään, menikö ohjelman tekijöillä tällä kertaa överiksi muutenkin kuin kiloista huomauttelemisessa. Viimevuotisesta vastaavasta ohjelmasta alusvaatekuvia ei jäänyt mieleen.