Vihreät – De Gröna

Lauantaina 7.7. osallistuin Budapest Prideen yhdessä tulevan työnantajani ILGA-Europen hallituksen ja toimiston väen kanssa. Unkarin 12. Pride-kulkue oli kokonaisuutena kiva kokemus, mutta kesken matkaa pääosin nationalistista puoluetta edustaneet vastamielenosoittajat alkoivat häiritä menoa tarpeettoman paljon. Tuntui todella tärkeältä olla mukana osoittamassa solidaarisuutta unkarilaisille.

...on harvoin tarjolla Helsingissä. Jos koskaan. Huomasin sen taas tänään, kun tapasin ystäväni, joka kuulee huonosti. Ehdottamassani lounaskahvilassa soitettiin musiikkia, joka jäi käytännössä taustameluksi, mutta oli riittävän kovalla häiritäkseen kuuntelua. Onneksi ystävällinen työntekijä suostui laittamaan musiikkia hiljemmalle. Ystävälläni on kuulolaite ja hän lukee huulilta, mutta ihanteellinen tila kommunikointiin olisi hiljainen ja rauhallinen, keskittymisen ja eri aistien yhteistyön mahdollistava.

Nykyteknologia tarjoaa ihmeellisen helppoja mahdollisuuksia yhteydenpitoon. Brysseliin muuttoa valmistellessa olen vihdoin tutustunut Skypen käyttöön, helppo ja halpa (ilmainen) tapa soitella, kivaa. Toistaiseksi olen vähän heikosti tavoitettavissa sillä, koska kotikoneessa ei ole vielä mikkiä. Skype-tunnukseni on aija.salo.

Lisäksi olen liittynyt kesän alussa pariin uuteen nettiyhteisöön. Ne luovat uskoa siihen, että en jää ihan kokonaan yksin, vaikka muutan ulkomaille.

Lauantai sujui aamusta alkaen tiiviisti Priden merkeissä. Päivän poliittinen kohokohta oli tuhansia ihmisiä kerännyt kulkue. Yksityisen kohokohdan statuksesta kilpailevat keskenään tasaväkisesti Marian tarjoama Pride-aamiainen ja Mummolaakson päivätanssit, joissa minua vietiin.

Tämän päivän vietin autossa sekä Lopella heinätalkoissa. Kaunis ja virkistävä ruumiillisen työn päivä. Viimeksi olin talkoissa samassa paikassa viitisen vuotta sitten. Mökki oli vielä paikoillaan, samoin leppeä pihasauna. Ah. Menomatkalla poimimme kyytiin liftaripariskunnan, jolla oli mukana tofugrillereitä.

Tiistai-iltana Nelosen 4D-"dokumentti"sarjassa näytettiin "maailman isoimpia peniksiä" ja kerrottiin niiden haltijoista. Ohjelman jälkeen tuli uutiset. Kotisohvalla höristettiin hämmästyneenä korvia, kun urheilu-uutisten miesankkuri lähetyksen päätyttyä ja uutisstudion lopputekstien soljuessa ruudussa kysyi naispuoliselta uutisankkurilta "Pystyitkö sä nyt ollenkaan keskittymään tähän lähetykseen ton penisohjelman jälkeen?" Toimittajan vastaus jäi tv:n katselijoiden korvien tavoittamattomiin.