Finnair-kohu lisää avoimuutta

Kansanedustaja Mika Lintilä (kesk.) ja muut ovat kyseenalaistaneet toimintani Finnairin toimitusjohtajan asuntokauppoihin liittyen. Yhtäältä on hämmästelty sitä, että toin asian niin jyrkästi julki viime torstain kyselytunnilla – toisaalta ihmetellään miksei johto ole saanut potkuja. Huomaan, että viestiäni ei ole kaikilta osin luettu tai ymmärretty.

Olen edellyttänyt, että kaikki muutkin Finnairin ja Ilmarisen ristikkäiset kytkökset tuodaan julki ja että tarvittaessa Finnairin eettistä ohjeistusta tarkennetaan. Suomen kaltaisessa maassa piirit ovat pienet, ja siksi sidonnaisuuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tähän tullaan puuttumaan laajentamalla valtionyhtiöiden hallituksiin osallistuvien henkilöiden rekrytointipohjaa. 

Minulle tähän mennessä annettujen tietojen mukaan Finnairin toimitusjohtajan ja Ilmarisen välinen asuntokauppa suoritettiin muodollisesti oikein, huomioiden päätöksenteossa esteellisyydet ja muu vastaava. Myönnän kuitenkin, että "hyvän hallinnon" toteutuminen vaatii enemmän kuin vain lakien noudattamista ja muodollisesti korrektia päätöksentekoa. Hyvään hallintoon kuuluu olennaisesti päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys. Juuri ne takaavat, ettei tapahdu ylilyöntejä. Luulisi, että pohjoismaisessa, vuosisatoja jatkuneessa avoimuusperinteessä tämä olisi selvää Suomessakin ainakin valtion omistamissa yhtiöissä.

Ilmarisen puolella asuntokauppa on jo otettu hallituksen tarkasteltavaksi. On välttämätöntä selvittää, onko Ilmarinen toiminut omien sääntöjensä ja tehtävänsä mukaisesti tehdessään asunnonostosopimuksen, erityisesti sen takaisinostopykälän. Tähän myös Finanssivalvonta ottaa kantaa. On hyvin tärkeää varmistaa, että ihmisten eläkevarat sijoitetaan vastuullisesti.

Kansalaisten palaute on selkeää, ja salailu kostautuu myös yrityksille itselleen. Yhteiskuntavastuu edellyttää valtionyhtiöiden työsuhde-ehtojen yksityiskohtaista julkistamista, kun sopimuksia tehdään. Odotan nyt, että kyseisen asuntokaupan tulo julkisuuteen saa kaikki valtionomisteiset yhtiöt tarkastamaan, onko niissä jotain vastaavaa julkituotavaa ja onko niiden tarkennettava eettistä ohjeistustaan. Tänä keväänä tarkistetaan myös valtionyhtiöiden palkitsemisohje. Siihen on tämän keskustelun opetuksena liitettävä myös sidonnaisuuksien tarkastelu.

On siis selvää, että tämäntyyppisistä kytköksistä tulee jatkossa pidättäytyä. Finnair on vaikeassa kilpailutilanteessa, ja toimitusjohtaja Mika Vehviläinen on aloittanut prosessin, jonka päämääränä on pelastaa Finnair. Minun vastuullani on huolehtia siitä, että valtion omaisuutta hoidetaan hyvin, ja tässä kohtaa arvioin asian niin, että valtion etu on se, että Sailas ja Vehviläinen jatkavat tehtävissään ja saavat työrauhan.

Tämä tapahtumakulku kertoo siitä, että 2010-luvulla avoimuus on kaiken uskottavan toiminnan edellytys. Se koskee niin yrityksiä kuin politiikkaakin. Uusi toimintakulttuuri ei synny hetkessä. Se vaatii myös julkista keskustelua. Pyrin toimimaan niin, että tämäntapaisia asioita nousee tulevaisuudessa vähemmän esille – jokainen järkevä yritys käy tämän jälkeen omat kytköksensä läpi ja tuo ne esille ennen kuin media ehtii sen tekemään.