Vuorovaikutusta yritysvastuun puolesta

Omistajaohjausministerinä vahvin oma puumerkkini on yritysten yhteiskuntavastuu. Peräti kolmesataa ihmistä kokoontui eilen kutsustani Helsingissä pohtimaan aihettta. Väkeä oli niin valtion omistamista kuin yksityisistäkin yrityksistä, etujärjestöistä, kansalaisjärjestöistä, tutkijoista ja konsulteista.

Kävi selväksi, että mikään viherpesu tai ”henkilöstö on yrityksemme tärkein voimavara” –tyyppinen itsestäänselvyyksien raportointi ei auta, vaan yritysten on otettava yhteiskuntavastuu täydellisesti osaksi liiketoimintaansa. Ei riitä, että yritykset noudattavat lakeja, vaan yritysvastuun eteen on tehtävä enemmän. Vastuuta vaaditaan koko alihankintaketjulta, jonka vastuuongelmat paljastuvat sosiaalisessa mediassa nopeasti.

Nokiassa nykyään vaikuttava Esko Aho antoi vakuuttavan kuvan Nokian pyrkimyksistä. Hän nosti myös esiin sen, että parhaat yritykset joutuvat herkästi silmätikuiksi, kun taas vastuunsa laistajat jäävät usein vaille huomiota. Hän tuntui kaipaavan yhteiskuntavastuun merkeissä uudenlaista yhteistyötä yritysten ja julkisen vallan kesken.

Omassa puheessani painotinkin erilaisia kumppanuuksia globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Tarvitaan oikeaa dialogia, ja ilahduttavaa kyllä, seminaarissa sitä syntyi, kun osanottajajoukko oli varsin monimuotoinen. Koen itse olevani omimmillani rakennettaessa siltoja hyvinkin eri lähtökohtia edustavien tahojen kesken.

Stora Enson Lauri Peltola ei ollut hyvillään siitä, että kokouksen osanottajia tervehti Marina Congress Centerin edustalla joukko mielenosoittajia, jotka arvostelevat yhtiötä ankarasti sen paikallisväestölle ja ympäristölle aiheuttamista menetyksistä. Kutsuin porukat sisään, mutta en ole varma, noudattiko kukaan kutsua. Ajankohtaisena kimmokkeena heille oli Mika Koskisen juuri elokuvateattereihin levitetty Red Forest Hotel –elokuva, joka kuvaa Stora Enson metsähankkeiden Kiinassa aiheuttamia maakiistoja ja suoranaista väkivaltaa niiden vastustajia kohtaan. Klassinen tilanne! Peräänkuulutin puheessani kolmannen riippumattoman tahon arviointia. Se on ainoa tapa saada selvyys tilanteessa, jossa on järjestöjen sana yhtiön sanaa vastaan. Peltola lupasi toimittaa minulle YK:n ja Maailmanpankin raportteja, jotka osoittivat, ettei yhtiö ole toiminut kyseenalaisesti. Palaan asiaan, kun saan ne luettavakseni.

Myös puhtaammin kotimaiset ongelmat, kuten tapaninpäivän myrskyjä seuranneet sähkökatkokset, puhuttivat. Fortumin Anne Brunila kertoi yrityksen ottaneen paljolti opikseen, ja on ollut hyvä nähdä, että Fortum on myöntänyt epäonnistuneensa asiakaspalvelussa.

Energiaministeri Jyri Häkämies on kutsunut koolle kaikki sähköverkon turvallisuuteen vaikuttavat tahot, koska nyt on sovittava taakanjaosta yhtiöiden, valtiovallan ja varmaan myös kuluttajien kesken. Ilmastonmuutos on niin iso riskitekijä, ettei sitä voi jättää minkään yksittäisen tahon harteille. Valtiovalta voi vähimmilläänkin helpottaa yhtiöiden ponnisteluja sähköverkon vahvistamiseksi yksinkertaistamalla lupamenettelyjä ja mahdollistamalla muun muassa ilmakaapelien rakentamisen teiden varsille.

Olin hyvin iloinen välittömästä seminaaripalautteesta, joka oli myönteistä ja jopa innostunutta, Fortumista Greenpeaceen. On täysin mahdollista yhdistää liiketaloudellinen kannattavuus yritysvastuuseen, mutta siihen tarvitaan yritysten, valtiovallan ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta. Tästä on hyvä jatkaa.