Pekka Haavisto - sukupolvensa Ahtisaari

Olen koko ajan odottanut ihmisten etsivän presidentinvaalien toiselle kierrokselle edistyksellistä ja uskottavaa vaihtoehtoa. Nyt nämä etsijät näyttävät löytäneen Pekka Haaviston, ja hyvästä syystä.

Pekka on sukupolvensa Ahtisaari, kansainvälisesti arvostettu sovittelija ja rauhanrakentaja, testattu todella vaikeissa paikoissa, kuten Sudanissa.

Viikonloppuna silmääni osui iltapäivälehden otsikko, jonka mukaan osa Pekan kannattajista kokee ongelmaksi hänen vihreytensä.

Ihmiskunnan suurin turvallisuusriski on ilmastonmuutos. Jos päästämme sen ryöstäytymään, se tarkoittaa kuivuutta ja katovuosia yhtäällä, kaatosateita ja tulvia toisaalla, merenpinnan nousua ja ongelmia kymmenille merenrantojen miljoonakaupungeille. Kaikki tämä tarkoittaa ennennäkemättömiä ympäristöpakolaisten virtoja.

Jos haluamme turvallisen huomisen, tai ylipäänsä huomisen, ilmastonmuutoksen hillintä nousee väistämättä yhdeksi kansainvälisten suhteiden keskeisimmistä kysymyksistä.

Pekka tuntee nämä asiat hyvin, onhan hän Suomen ensimmäinen vihreä ympäristöministeri. Saksan liittokansleri Angela Merkel on muuten hänkin entinen ympäristöministeri.

Viime marraskuussa ilmestynyt YK:n ilmastopaneelin IPCC:n raportti vahvisti sen, että ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä. Tämä opittiin Suomessa saman tien kantapään kautta, kun tapaninpäivän myrsky katkaisi sähköt tuhansilta ihmisiltä jopa viikoiksi.

Tämä myrsky osoitti senkin, että hajautettu energiantuotanto paikallisella uusiutuvalla energialla, jota vanhoihin toimintamalleihin luutuneet ovat leimanneet "viherpiperrykseksi", on viisautta.

Useimmat EU-maat ovat jo vuosia kannustaneet myös yksittäisiä perheitä ja maatiloja investoimaan talo- ja tilakohtaiseen energiantuotantoon tuulivoimalla, aurinkopaneeleilla ja esimerkiksi karjan lannasta tehtävällä biokaasulla. Suomessa isot sähköyhtiöt ovat estäneet tämän.

Nyt opimme, että kun sähkölinjat ovat poikki, paikallinen pienimuotoinenkin energiantuotanto olisi kullan arvoista. Talo- ja tilakohtaisilla tuulivoimaloilla ja biokaasulaitoksilla olisi kyetty turvaamaan edes välttämättömin, kuten puhelinten ja vesipumppujen toiminta, vaikka ei välttämättä sähkölämmitettyjä lattioita tai porealtaita.

Energiapolitiikka ei kuulu presidentin toimivaltaan. Mutta se, että Pekka on yksi Suomen ensimmäisiä uusien energiavaihtoehtojen puolesta puhuneita poliitikkoja, kertoo hänen kaukonäköisyydestään. Sitä juuri tarvitaan presidentin tehtävässä.