Rakenteelliset uudistukset ovat tärkeämpiä kuin lyhytnäköinen talouskuri

Euroopan velkakriisin nykyisessä hoidossa huomiota on kiinnitetty lähinnä talouskuriin, ja rakenteelliset uudistukset on jätetty liian vähälle huomiolle. Joulukuun huippukokouksen sopimuksessa luotiin uusia vaatimuksia budjettialijäämien rajoista, joihin pääseminen vie aikansa. Onkin ilmeistä, että tämä sopimus itsessään ei ratkaise kriisiä.

Markkinoilla yhä jatkuva epävarmuus ei häviä pelkällä euroopanlaajuisella talouskuria painottavalla ohjelmalla. Lamasta tai taantumasta ei nousta siten, että suhdanteita vahvistetaan leikkauspolitiikalla. Tilanne on tiedostettu laajalti, ja niinpä esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman on suosittanut esimerkiksi Suomelle leikkausten ja veronkorotusten lykkäämistä.

Leikkauksilla tehtävän tasapainottamisen kritiikkiin ovat liittyneet myös luottoluokituslaitokset, esimerkiksi Standard & Poor's, joka on huomauttanut nykyisen talouskuripolitiikan keskittyvän vain osaan Euroopan ongelmista. Luottoluokituslaitokset laskivat monien EU-maiden luottoluokitusta, koska pitivät lyhyen aikavälin leikkauspolitiikkaa talouskasvua heikentävänä - eivätkä he nähneet tulevaisuuteen satsaavia rakenteellisia uudistuksia. Kamreeriajattelusta on siirryttävä uutta hyvinvointia ja työtä luovaan ajatteluun.

Huomiota tulisi kiinnittää entistä enemmän euroalueen rakenteellisen epätasapainon korjaamiseen ja pidemmän aikavälin ratkaisuihin. Pidemmällä aikavälillä euroalueen rakenteellinen epätasapaino on saatava korjatuksi. Tämä vaatii toimia paitsi Etelä-Euroopan mailta myös muilta euroalueen jäseniltä, jotta euron muodostavalla valuutta-alueella on ylipäätään mahdollisuus toimia.

Hallitusohjelmaan kirjattujen menoleikkausten ja veronkorotusten painottaminen luottamusta kohentavina toimina ei tule Suomenkaan osalta toimimaan, jos samalla hukataan edellytykset tulevaan kestävään kasvuun. Luottoluokituksen säilyttämisessäkin on syytä kiinnittää huomiota pidemmän aikavälin taloudelliseen tasapainoon, ei kestävää kasvua uhkaavaan ylimitoitettuun leikkauspolitiikkaan. Sopeutusta tarvitaan sekä menoihin että tuloihin, mutta niillä ei saa uhata Suomen tulevaisuuden menestystä ja kansalaisten hyvinvointia.

Vastuullisessa talouspolitiikassa painopisteen tulee keskittyä rakenteellisiin uudistuksiin. Meidän on rakennettava uuden ajan resurssitehokasta ja vähäpäästöistä taloutta sekä tehtävä uudistuksia, joilla ihmisten mahdollisuuksia olla työmarkkinoilla lisätään. Ne antavat samalla parhaat eväät taloudellisen tasapainon saavuttamiseen ja niiden sopimusten täyttämiseen, joihin Suomi on sitoutunut.

Suomalainen yhteiskunta kohtaa merkittävän kestävyysvajeen, kun työllisten osuus väestöstä vähenee. Tämän kehityksen vaatimia rakenteellisia uudistuksia tulee saada aikaiseksi mahdollisimman nopeasti. Tarvitsemme sekä työurien pidentämistä kaikille sukupolville oikeudenmukaisella tavalla että myös työelämän esteiden purkamista.

Sosiaaliturvan ja työn yhteensovittamista on parannettava perustulon suuntaan, jotta työnteon kannattavuus paranee ja työmarkkinoille pääsy helpottuu. Työurien pituutta on kasvatettava erilaisin ratkaisuin, joissa painopiste on oltava ihmisten työkyvyn ja työhyvinvoinnin parantamisessa. Vihreän talouden edistämisellä vähennämme päästöjä ja luomme Suomelle tulevaisuuden työpaikkoja.