Sinnemäki: Inhimillisyyttä maahanmuuttopolitiikkaan

  Vihreiden varapuheenjohtaja Anni Sinnemäki puhui Vihreiden valtuuskunnan toisena kokouspäivänä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan ongelmista ja Vihreiden näkemyksistä miten maahanmuuttoasioita pitäisi hoitaa. Sinnemäen mielestä Suomessa ei osata tarpeeksi hyvin ottaa huomioon ns. inhimillisiä syitä ulkomaalaisten oleskelulupia myönnettäessä: käytäntö on johtanut myös siihen, että Suomessa jo pitkään oleskelleet, työpaikan saaneet ja muutoinkin suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet turvapaikanhakijat usein poistetaan maasta kielteisen turvapaikkapäätöksen myötä.

Sinnemäen puhe:   

Turvapaikka  

Viikko sitten sunnuntaina olin Bio Rexissä dokumenttielokuvafestivaaleilla katsomassa nuoren ohjaajan Jenni Lingon elokuvaa Turvapaikka. Elokuvassa esiintyy kaksi nuorta afgaanimiestä, joiden tarinat kertovat kouriintuntuvalla tavalla niistä ongelmista ja epäoikeudenmukaisuuksista, jotka hallitsevat suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa.

 

Wahid ja Azim ovat molemmat alaikäisiä, ja hakevat Suomesta turvapaikkaa. Vastaanottokeskuksessa he opiskelevat Suomea, odottavat päätöstä ja rakentavat elämäänsä. Azim saa kielteisen päätöksen ja hänet karkotetaan Kreikkaan. Kreikka ei käsittele palautettujen turvapaikkahakemuksia, ja Azim elää Ateenassa kadulla. Vastaanottokeskuksessa asuessaan Azim teki pakkaajan töitä ruukkusalaattia ja mausteita tuottavalla tilalla. Azimin työnantaja Lasse ryhtyy hommiin saadakseen takaisin hyvän työntekijänsä, ja Azim hakee työlupaa Suomeen Kreikasta. Ulkomaalaisvirasto tekee työluvasta kielteisen päätöksen.

 

Wahid saa myös kielteisen turvapaikkapäätöksen. Koska tuohon aikaa katsottiin, ettei ihmisiä voida teknisistä syistä palauttaa Afganistaniin, hänelle annetaan b-statuksen määräaikainen oleskelulupa. B-lupa ei oikeuta opiskeluun, eikä työntekoon, ja se on voimassa vain vuoden. Nuoren Wahidin tuskainen epävarmuus jatkuu. Hänet sijoitetaan uuteen vastaanottokeskukseen, jossa positiivisinta on, että suomen kielen opinnot voivat kuitenkin jatkua.

 

Lasse päättää valittaa ulkomaalaisviraston tekemästä työlupapäätöksestä. Valitus käsitellään hallinto-oikeudessa, ja hallinto-oikeus kumoaa ulkomaalaisviraston päätöksen ja sen perusteet virheellisinä. Azim pääsee Suomeen tekemään töitä.

 

Elokuvan loppuessa monet olivat itkeneet. Bio Rexin salin portaiden yläpäässä seisoivat Wahid ja Azim.

 

Elokuva näytti yksittäisten ihmisten kautta hyvin monta sellaista asiaa, jotka suomalaisessa ulkomaalaispolitiikassa pitäisi muuttaa välittömästi. Niille ihmisille, joille nyt myönnetään tilapäinen oleskelulupa, pitäisi myöntää oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. Käytäntö myöntää b-lupia on kestämätön, b-luvalla olevat ihmiset elävät epävarmuudessa, he eivät saa tehdä töitä eivätkä opiskella. Ei Irakiin, Afganistaniin tai Somaliaan voi tällä hetkellä palauttaa ihmisiä, joten noiden henkilöiden pitäisi saada turvattu asema rakentaa elämäänsä.

 

Suomen ei pitäisi palauttaa turvapaikanhakijoita Kreikkaan, koska Kreikassa ei käsitellä palautettujen hakijoiden hakemuksia, joten turvapaikanhakijan oikeus saada asiansa käsittelyyn ei toteudu.

 

Suomessa töissä olevien ihmisten on kohtuutonta vaatia hakemaan työlupaa Suomen ulkopuolelta. Työlupakäytännöt ovat joustamattomat ja asettavat ihmisiä kohtuuttomien vaatimusten eteen. Ei ole oikein, että ihmistä, joka työskentelee Suomessa ja on kouluttautunut omaan työhönsä, vaaditaan lähtemään esimerkiksi Afganistaniin hakemaan työlupaa!

Väyliä lailliseen maahanmuuttoon 

Suomi on vasta äskettäin muuttunut siirtolaisia lähettävästä maasta tulijoiden vastaanottajaksi. Maahanmuuton lisääminen on yksi toimenpide, jolla voidaan vastata väestön ikääntymisen aiheuttamaan haasteeseen. Tämä kuitenkin vaatii toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa, jonka onnistuminen on helpompaa, kun se aloitetaan ajoissa. Suomella on erinomaiset mahdollisuudet hyödyntää muiden maiden kokemuksia ja kehittää omia käytäntöjä, koska maahanmuuttajia on Suomessa vielä varsin vähän.

 

Väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku muuttaa väestörakennetta voimakkaasti tulevina vuosina. Jo vuonna 2005 työmarkkinoilta eläkkeelle siirtyvien osuus oli suurempi kuin työmarkkinoille tulevien osuus. Kehitys nopeutuu seuraavien vuosikymmenten aikana ja voi aiheuttaa ongelmia työvoiman saatavuuden sekä sosiaaliturvan varmistamisessa

 

Maahanmuuton lisääminen ja maassa asuvien maahanmuuttajien työllisyyden parantaminen ovat yksi keino vastata työvoiman vähenemisen ongelmaan. Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 114 000 ulkomaalaista. Ulkomaalaisten osuus on noin 2 prosenttia väestöstämme, pienin EU-maista. Suomen työvoimasta ulkomaalaisten osuus on noin 3 prosenttia.

 

Tarvitaan laillisia maahanmuuton väyliä. Työlupaa pitäisi voida hakea Suomesta jos on jo täällä jostain muusta syystä. Suomen pitäisi olla aktiivinen Euroopan unionissa, jotta EU-alueelle töihin pyrkiville avattaisiin maakohtaisia kiintiöitä tulla töihin. Tämä myös vähentäisi laitonta siirtolaisuutta, ja niitä tapauksia joissa ihmiset menettävät henkensä pyrkiessään esimerkiksi Senegalista Kanarian saarille.

Inhimilliset syyt 

Vihreiden mielestä maahanmuuttopolitiikan lähtökohtana täytyy olla inhimillisyys ja ihmiskasvoisuus. Jo nykyisen ulkomaalaislain nojalla oleskelulupa voidaan myöntää yksilöllisestä inhimillisestä syystä silloin, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta ulkomaalaisen terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi. Inhimillisiä syitä tulkitaan kuitenkin hyvin ahtaasti. Vain hyvin poikkeuksellisesti lapsiperheet tai muutoin haavoittuvassa asemassa olevat ovat saaneet tällä perusteella oleskeluluvan. 

Nykyinen käytäntö on johtanut myös siihen, että Suomessa jo pitkään oleskelleet, työpaikan saaneet ja muutoinkin suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet turvapaikanhakijat usein poistetaan maasta kielteisen turvapaikkapäätöksen myötä. Voi kysyä, onko tässä mitään järkeä. Esimerkiksi Iso-Britannia on ottanut toisen linjan ja myöntää pitkään maassa olleille ulkomaalaisille oleskeluluvan inhimillisistä syistä.

 Tyypillinen tapaus, johon inhimillisiä syitä pitäisi mielestäni soveltaa, ovat ihmiset jotka ovat turvapaikkaprosessin myötä löytäneet uuden elämän Suomesta. Ihmisillä voi olla täällä työpaikat, harrastukset, ystäviä, ja toisaalta vain vähän siteitä lähtömaahan. Samoin on paljon tilanteita, jossa jo täysi maattomuus perustelee luvan myöntämistä. Jos ainoa kotimaa on Suomi, mihin voidaan karkottaa?  

Maahanmuuttajat osana yhteiskuntaa 

Suomalaisessa kotouttamispolitiikassa on paljon hyvää, mutta myös paljon parannettavaa. Oikeus kunnolliseen kielikoulutukseen tulisi olla kaikilla, myös esimerkiksi kotiäideillä jotka nyt ovat jääneet liian usein järjestelmän ulkopuolelle. Kielikoulutuksen tasoa voisi myös monin paikoin parantaa. Muuntokoulutusta, jossa muualla hankittu tutkinto päivitetään vastaamaan suomalaista, tulisi lisätä. Muuntokoulutuksesta on hyviä kokemuksia, ja sen avulla tänne tulleiden ihmisten todellinen koulutus hyödyttää suomalaista yhteiskuntaa.

 

Myös työnantajat tarvitsevat nykyistä parempaa neuvontaa siitä, miten palkata työntekijöitä, ja mitkä ovat hyviä käytäntöjä monikulttuurisen työyhteisön johtamisessa. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tulee säilyä maksuttomana, sen avulla voimme houkutella tänne ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten Suomeen löytäisi.

Tarvitaan suunnanmuutos

 

Vihreät ovat järjestäneet viimeisen vuoden aikana useita tilaisuuksia, joissa ulkomaalaispolitiikan todellisuudesta keskustellaan avoimesti. Olemme saaneet paljon vastakaikua omille vaatimuksillemme. On paljon suomalaisia, jotka ovat kohdanneet lihaa ja verta olevia ihmisiä, joita on kohdeltu kohtuuttomasti ja jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta. Kirkon piirissä on erityisen paljon suomalaisia, jotka ovat auttaneet ihmisiä karkotusuhan alla tai pitkien valtiusprosessien aikana. Olemme tavanneet työnantajia, jotka vain haluaisivat, että työntekijät saisivat tehdä työtä ja elää turvallista elämää, jossa byrokratiaa vastaan taistelu ei ole jokapäiväistä. Nämä ihmiset ovat saaneet meidät uskomaan, että poliittinen suunnanmuutos on mahdollinen.

 

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa maahanmuuttopolitiikka ei ole ollut keskiössä. Hallitus sai parin vuoden viivästymisen jälkeen hyväksyttyä maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa, jolle luonteenomaista ovat monet asialliset avaukset, joita ei kuitenkaan esitetä toteutettaviksi nyt, vaan ehkä joskus tulevaisuudessa.

 

Kokoomus on pitänyt esillä myönteistä suhtautumista työperäiseen maahanmuuttoon. Keskustan linja on ehkä lähinnä sitä, mikä näkyi hallituksen paperissa, varovainen myönteisyys ilman todellista politiikkamuutosta. Sosiaalidemokraatit pelaavat asiassa näyttävästi kaksilla korteilla. Sosiaalidemokraattinen presidentti ja sosiaalidemokraattinen työministeri puhuvat mielellään maahanmuuttopolitiikan inhimillisyydestä ja turvapaikanhakijoiden kansainvälisesti turvatuista oikeuksista. Toteutunutta poliittista linjaa on kuitenkin johtanut sosiaalidemokraattinen sisäministeri Kari Rajamäki. Hänen aikanaan on entisestään korostunut turvallisuusuhkia harhaanjohtavasti painottava retoriikka, ja käytännön ratkaisut, joissa ihmiset joutuvat epäinhimillisiin tilanteisiin, viranomaisten kasvottomat ja perustelemattomat ratkaisut.

 

Vihreät vaativat muutosta Suomen ulkomaalaispolitiikkaan. Tarvitsemme oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää pakolaispolitiikkaa. Tarvitsemme joustavampia työlupakäytäntöjä jotka mahdollistavat tulevaisuuden ikääntyvässä Suomessa työperäisen maahanmuuton kasvun. Tarvitsemme toimivampaa ja paremmin resursoitua kotouttamispolitiikkaa, suomalaista mallia, jossa vastuut ja velvollisuudet ovat kohdallaan.

 

Uskomme, että näille vaatimuksille voi löytyä yhteistyökumppaneita myös poliittisesta kentästä.