Konservatiivien ehdotus paljastui terästeollisuuden kirjoittamaksi

Europarlamentissa käy kova kuhina, koska tänään ympäristövaliokunnassa äänestetään koko loppukauden tärkeimmästä asiasta, eli EU:n ilmastopaketista. Sen "seksikkäin" eli eniten lobattu asia on päästökaupan sääntöjen uudistaminen vuodesta 2013 alkaen. Keskeinen kiistakapula on se, jatketaanko ilmaisten päästöoikeuksien antamista teollisuudelle, vai siirrytäänkö asteittain huutokaupalla jaettaviin eli siis maksullisiin päästöoikeuksiin.

EU:n komissio ehdottaa, että sähköyhtiöt joutuisivat ostamaan kaikki päästöoikeutensa vuodesta 2013 alkaen. Tämä hyväksytään aika laajalti, koska sähköfirmat rahastavat jo nyt päästöoikeuksien hinnan kuluttajilta. Siirtyminen huutokauppaan tekee lopun tästä ansiottomien eli windfall- voittojen lapioimisesta sähköfirmojen laariin. Muun teollisuuden osalta komissio ehdottaa asteittaista siirtymistä huutokauppaan, siten että vuonna 2013 "normaali" teollisuus saisi päästöoikeuksistaan 80 % ilmaiseksi, 20 % huutokaupalla, mutta vuonna 2020 ilmaisjakoa ei enää olisi. Poikkeuksena olisivat ne teollisuudenalat, jotka muutoin joutuvat kansainvälisessä kilpailussa epäreiluun asemaan, eli joita uhkaisi niin sanottu "hiilivuoto".

Kuinka ollakaan, eri alojen teollisuuslobbarit lobbaavat ankarasti, jotta kaikki alat saisivat päästöoikeutensa jatkossakin ilmaiseksi (paitsi sähköntuottajat). Tätä ilmaisjakoa niin sanotun "benchmark" periaatteen mukaan ajavat muun muassa suomalainen Eija-Riitta Korhola ja saksalainen Karlheinz Florenz.

Nyt muuan fiksu ihminen oli älynnyt klikata Florenzin ja kumppanien ehdotuksen dokumentin kohtaa "Properties/ Ominaisuudet”. Siitä paljastui, että ehdotus on kirjoitettu Euroferin toimistossa (EUROFER, European Confederation of Iron and Steel Industries). Eli siis kyseessä on suoraan teollisuuslobbarien kynästä tullut ehdotus, jonka oikeistolaiset kollegat ovat europarlamentissa ottaneet nimiinsä.

Florenz, Korhola ja kumppanit perustelevat, että teollisuudelle tulee jakaa päästöoikeudet ilmaiseksi niin kauan kuin kansainvälistä sopimusta ei ole. Mutta heidän ehdotuksensa on muotoiltu siten, että siirtyminen päästöoikeuksien huutokauppaan pyyhitään kokonaan pois. Toisin sanoen päästöoikeuksien ilmaisjako á la Florenz ja Korhola jatkuisi silloinkin, vaikka seuraava kansainvälinen ilmastosopimus syntyisi. Tämä tietenkin haittaisi ratkaisevasti sitä, että kannuste puhtaampiin ratkaisuihin välittyisi kaikkien tavaroiden ja palvelujen hintaan ja kannustaisi joka puolella tekemään ilmastoystävällisempiä valintoja.

Vääntö ja painostus erityisesti konservatiiviryhmässä on kovaa, ja erityisesti päästökaupan raportööriä, irlantilaista Avril Doylea vastaan, joka on kannattanut siirtymistä päästökauppaan ja ilmaisjakoa vain niille aloille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Jännittävää, tänään aamupäivällä näemme, miten käy.

Satu Hassi