Vihreitä kantoja yliopistouudistukseen: Sivistysyliopisto turvattava
Kuva: Tiina Jutila
Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi on tulossa eduskuntaan heti kevätistuntokauden aluksi. Sivistysvaliokunta, jonka jäsen olen, pääsee käsittelemään lakiesitystä helmikuussa. Mietinnön on tarkoitus valmistua kevätistuntokaudella niin, että uusi yliopistolaki tulisi voimaan elokuussa 2009. Uuden lain mukaisen toiminnan on tarkoitus alkaa vuoden 2010 alusta.
Eräs Vihreän eduskuntaryhmän keskeisistä vaatimuksista hallitusryhmien välisissä neuvotteluissa on koskenut yliopistojen hallituksen kokoonpanoa.
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä yliopiston hallituksen enemmistön täytyisi koostua yliopistoyhteisön jäsenistä. Yliopiston ulkopuolisten jäsenten määrää hallituksessa voitaisiin kasvattaa vain sillä ehdolla, että yliopistolaiset itse muodostavat enemmistön. Tähän emme toistaiseksi ole saaneet tukea muilta hallitusryhmiltä.
Mielestämme yliopistolaisten enemmistö yliopistojen hallituksessa on olennainen asia nimenomaan yliopistojen autonomian kannalta, jota lain on ollut tarkoitus lisätä. Vihreiden mielestä yliopistojen substanssia koskevissa asioissa määräysvallan tulisi olla yliopistolaisten omissa käsissä. Tieteen vapauden ja tutkimusyhteisön riippumattomuuden ehto on, että tieteen laatu ja tutkimuksenteon suunta määräytyvät tiedeyhteisön sisäisen kritiikin ja keskustelun kautta. Tämän periaatteen ulkopuolisten määrän kasvattaminen vaarantaisi.
Perinteisesti yliopistojen autonomiaan on sisällytetty päätöksentekokulttuuri, joka perustuu kollegiaaliselle itsehallinnolle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yliopiston rehtorilla on tiedeyhteisön luottamus. Vihreiden mielestä on tärkeää, että yliopistolaiset saavat jatkossakin itse valita rehtorin.
Olemme vaatineet yliopistolaisille riittävän vahvaa asemaa paitsi yliopiston hallituksessa, myös yliopistokollegiossa. Mielestämme yliopistokollegion kokoa ei tulisi rajata lailla, vaan koon määräämisen tulisi kuulua kunkin yliopiston autonomiseen päätöksentekoon. Kolmikantaperiaatteen turvaamiseksi kaikkien yliopiston sisäisten ryhmien tulisi olla kollegiossa tasapuolisesti edustettuina. Tästä on hallituksen sisällä erilaisia kantoja.
Tieteen ja opetuksen tason turvaamiseksi olisi myös tärkeää, että henkilöstön kelpoisuusvaatimukset säädettäisiin keskitetyllä tasolla asetuksessa eikä niitä jätettäisi johtosääntöjen määriteltäviksi, kuten yliopistolain luonnoksessa ehdotetaan. Kelpoisuusvaatimusten ei ole hyvä vaihdella yliopistosta toiseen.
Yliopistolakiuudistuksen tavoitteena on ollut yliopistojen taloudellisen autonomian lisääminen. Vihreä eduskuntaryhmä on alusta saakka vaatinut, ettei valtion tuottavuusohjelma saa enää uuden lain tultua voimaan koskea julkisoikeudellisen aseman saaneita yliopistoja missään muodossa. Taloudellisen autonomian lisääminen jää näennäiseksi, mikäli yliopistot jäävät vaille riittävää perusrahoitusta. Vihreä eduskuntaryhmä vaatii yliopistojen perusrahoituksen sitomista indeksiin, joka kompensoi kustannukset vähintään ansiotason nousua vastaavasti.
Vihreiden näkemys on, että henkilöstön asema on yliopistolain muutoksessa turvattava. Uuden yliopistolain tulee kaikin tavoin tähdätä siihen, että yliopisto voi jatkossa olla parempi työnantaja ja myös perusteettomat määräaikaiset työsuhteet vähenevät.
Yliopistojen itsehallintoa parantaisi jo se, jos yliopistolaiset viimein päästettäisiin loppumattoman raportointivastuun ikeestä ja henkilökunta vapautettaisiin varsinaisiin tehtäviinsä, tutkimukseen ja opetukseen. Kun yliopistojen rahoitusmallia uudistetaan, tulemme vaatimaan, että laadulliset kriteerit viimein voittavat määrälliset kriteerit yliopistojen tulosta arvioitaessa. Laatukriteerien tulisi lisäksi olla tiedeyhteisön itsensä määrittelemiä. Vihreiden lähtökohta, sivistysyliopiston tulevaisuuden turvaaminen, määrittelee siten kaikkia yliopistouudistusta koskevia kantojamme.
Kommentti rehtorin
Kommentti rehtorin valintaan:
Tärkeää olisi että rehtoria ei valittaisi poliittisen pelin tuloksena vaan pätevin tiedeyhteisön _yhteispelin_ osaaja valittaisiin (ei välttämättä menestynein / arvostetuin professori tms.)
Itse opiskelijana näin niin paljon ongelmia 2 pääkaupunkiseudun yliopiston hallinnossa. Näki selvästi että yhteispeli toimii vain osan osastoista / tiedekuntien kanssa. Nyt kyn pääkaupunkiseudun yliopistot yhdistyvät niin toivoa sopii vain että valitut henkilöt ovat tarpeeksi fiksuja _yhdistäjiä_.
Sivistysyliopisto - haaste yliopistoilla
Lainsäädäntöä väheksymättä pidän keskisimpänä haasteena, että yliopistot tekisivät itsestään sivistysyliopistoja. Katseet kääntyvät etenkin Helsingin yliopistoon, joka on hiljaa, Ei mitään ohjelmaa, ei edes slogania. HY tarvitsisi edes oman Obamansa.
Sivistymättömyyttä osoittaa esimerkiksi pesäeron rakentaminen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välille.
Samoin sivistymättömyyttä osoittaa jarruttelu siirtää opetusta nettiin. Muistettakoon se alkeellinen asia, että että netti lisää henkilökohtaisen kasvotusten kohtaamisen tarvetta kuten myös henkilökohtaisen ohjauksen tarvetta.
Tutkimuksessa yliopistot ovat projektitehtaita, joilla on kaksi tulostavoitetta: a) projektien hakeminen ja b) projektien ylläpito. Kohta c) eli projektien tulokset eivät juurikaan kiinnosta. Palkintoja voidaan jakaa vuoden graduille, väikkäreille ja opettajille - ainanhan surkeistakin jokin on paras.
Yliopistoja arvioidaan. Tässä lukuisat arviointitahot ovat käyttäneet oppi-isänä H.C. Andersinia: Keisarilla ei ole vaatteita. Konsultit tekevät kaikkensa osoittaakseen, että keisarillisella yliopistolla on vaatteet. Lähinnä joitain loimia promootioihin löytyykin.
Ammattitaito turvattava myös toisella asteella ja AMK:ssa
Ammattitaito tulee varmistaa lisäämällä rajusti oppisopimuskoulutusta toisella asteella ja oppisopimuskoulutus on otettava laajaan käyttöön myös ammattikorkeakouluissa sekä yliopistoissa (joissa erikoislääkärikoulutus on järjestetty oppisopimusperiaatteella). Korkeakouluille voidaan toki luoda omat käsitteet tähän käytäntöön, mikäli oppisopimus käsitteenä samaistuu ja on liiaksi sidoksissa nyt vain toisen asteen ammatilliseen koulutukseen.
Yksityisen ja julkisen työnantajien tulisi rekrytoinneissaan tarjota sekä työ- että koulutuspaikka tehtävän luonteen mukaan. Palkkakehitys tulisi sitoa sekä asiallisen pätevyyden mutta myös opintojen etenemiseen. Opiskeluajat lyhenisivät eikä opintojen rahoitus olisi pulma. Perinteinen vapaa opiskelu tulisi sallia. Eri opiskelutapaoja ml. kouluttautuminen netissä ja avoimessa yliopistossa tai ulkomailla ei pitäisi missään oloissa vastakkaisina vaan lisää mahdollisuuksia luovana. (Suomalaisilla vain on ikävä sivistymätön tapa nähdä asiat vastakkaisina.)
Koulutukseen tulevien orientaation tulevaisuutensa, työuraan ja koulutusvalintoihin radikaalisti . Nyt valtaosa nuorista on pihalla kuin lumiukot: lukioon mennään kun ei osata valita, yliopistossa mennään elämältä vieraisiin teoreettisiin koulutuksiin kun ei vieläkään osata valita, ja monet jättävät kokonaan valitsematta. Ns. välivuosia on kiva pitää, monille niitä kertyy lopulta kymmeniä vuosia. Voidaanhan oppisopimuksiin sisällyttää mahdollisuus vuorotteluvapaisiin, vanhempainlomiin, kulttuurivapaisiin, hyväntekeväisyysvapaisiin jne. Jospa aloitettaisiin oikea elämä kun tullaan parikymppisinä aikuisiksi, eikä odoteltaisi ja viivyteltäisi kolmikymppisiksi.