Urkintalaki puhuttaa
Tänään "Lex Nokiaa" eli sähköisen viestinnän tietosuojalakia vastustavat kansalaiset ja järjestöt kokoontuvat mielenosoitukseen eduskuntatalon portaille. Urkintalaiksikin ristitty esitys on niittänyt viime syksystä lähtien erityisen kyseenalaista julkisuutta ja saanut osakseen arvostelua paitsi huolestuneilta kansalaisilta, myös oikeusoppineilta.
Esitys muuttaisi jo olemassa olevaa lakia. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä olen viime syksystä lähtien käyttänyt paljon aikaa esityksen pohtimiseen ja kuullut asiasta lukuisia asiantuntijoita. Valiokuntakäsittelyssä esitin lakiin rajauksia, koska nykymuodossaan pidän sitä hyvin ongelmallisena erityisesti yksityisyyden suojan ja kirjesalaisuuden kaventumisen näkökulmasta.
Yrityssalaisuuksien vuotaminen on todellinen ongelma, mutta Lex Nokia on huonosti harkittu ja ylimitoitettu keino sen ratkaisemiseksi. Lainsäädännössä pitäisi aina noudattaa tarkoituksenmukaisuusperiaatetta ja varmistaa, että lailla voidaan puuttua ongelmaan, jonka takia se on säädetty. En usko Lex Nokian juuri auttavan yritysten tietovuotojen selvittämisessä. Yrityssalaisuuksia tuskin vuodetaan työsähköpostilla, kun käytettävissä on lukemattomia muita keinoja, joita ei voida valvoa. Esimerkiksi gmaililla, muistitikulla tai poltettavilla cd-levyillä tietoja voi kopioida ja toimittaa eteenpäin Lex Nokiasta huolimatta.
Perusoikeuksien näkökulmasta on vaikeaa ymmärtää, miksi esityksessä on lähdetty yhteisötilaajien - siis yksityisten toimijoiden - eikä viranomaisten tutkintavaltuuksien kasvattamisen tielle. Lakiesityksessä yhteisötilaajille myönnettäisiin oikeus viestien tunnistetietojen käsittelemiseen. Käytännössä esimerkiksi työnantaja siis näkisi, kuka lähettää minkä kokoisen ja tyyppisen viestin kenelle ja milloin. Tunnistetietojen käsittelemisestä pitäisi ilmoittaa työntekijöille etukäteen ja yhteisötilaajalla olisi velvollisuus raportoida valvonnasta tietosuojavaltuutetulle.
Kun lainsäädännössä liikutaan ihmisten perusoikeuksien alueella, toimivaltuuksien pitäisi oikeusvaltiossa olla viranomaisten käsissä – etenkin jos harkinnan jälkeen päätetään kaventaa ihmisten yksityisyyden suojaa. Tähän olisi mahdollisuus pakkokeinolain uudistuksen yhteydessä. Näin tunnistetietojen käsittely olisi selkeämmin laillisuusvalvonnan piirissä.
Nykymuodossa lakiesitys on myös tarpeettoman laaja. Lain seurauksena aukeaisi ainakin periaatteessa mahdollisuus, että tiettyjen ehtojen täyttyessä esimerkiksi talonyhtiössä, kirjastoissa ja oppilaitoksissa voitaisiin lain perusteella käsitellä tunnistetietoja.
Käytännössä todellisuus ei todennäköisesti olisi aivan niin synkeä kuin pahimmissa skenaarioissa on maalailtu. Talonmiehen tytär syyllistyisi Lex Nokian jälkeenkin rikokseen, jos tämä noin vain tutkisi asukkaiden viestien tunnistetietoja. Tunnistetietojen käsittelystä olisi raportointivelvollisuus tietosuojavaltuutetulle, ja se olisi maksullista.
Lakiesitys muodostaa kuitenkin ennakkotapauksen tulevalle lainsäädännölle, ja siksi esitin liikenne- ja viestintävaliokunnassa sen rajaamista koskemaan vain yrityssalaisuuksien vuotamista.
Lisää aiheesta: http://www.johannasumuvuori.wordpress.com
Kuva: Tiina Jutila
Ministeri Lindénin puhe tietoturvan ammatilaisseminaarissa 5.2.
Tänään ministeri Suvi Lindén oli puhumassa meille tietoturvan asiantuntijoille Messukeskuksessa tietoturvatapahtuman avauspuheen. Puheessa esitettiin syitä miksi laki on tärkeä ja miten yrityksiä pitää suojella, mutta yhteenkään julkiseen kritiikkiin lain ongelmakohdista ei kommentoitu. Vaikuttikin enemmän siltä, että filosofian maisterimme on myös päättänyt ettei Lex Nokia vaikuta perustuslakiin vaikka mm. Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori, Lappeenrannan teknillisen yliopiston informaatio- ja teknologiaoikeuden professori, Joensuun yliopiston julkisoikeuden professori ja Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori ovat asiasta eri mieltä.
Vapaasti lainaten, ministeri myös profiloi lakia vastustavat ihmisiksi, jotka eivät halua lakiin yhtään pykälää rajoittamaan villiä internettiä. Anarkistejä siis. Joku voisi ajatella, että ministerin mielestä mm. herrat professorit Kemppinen, Ojanen, Pohjolainen ja Viljanen ovat myös anarkistejä, jotka haluavat internetin olevan ilman lakia, villä ja vapaata. Ehkä pitää ihmetellä miten anarkisti Kasvi on voinut päästä eduskuntaan. Tai miten paljon Suomessa onkaan meitä anarkisteja... ehkä seuravaksi tarvitaan suuremmat poliisivoimat vastaamaan tätä uhkaa.
Aikuisten oikeasti, paikalla olleet Suomen tietoturva-asiantuntijat varmasti tietävät miten tietoa suojataan. Misterin puheesta voisi joku ehkä saada kuvan, ettei yritys-ressukoilla ole mitään keinoa suojata omaa tietoaan ja kuka tahansa voi varastaa tietoa sähköpostilla. Sitä varten tarvitaan laki, jossa kaikki korporaatiot tai yhteisöt voivat valvoa mitä tietoa ihmiset lähettävät ja minne.
Yleisössä olikin monta virnistävää kasvoa puheen aikana. Jos ministeri olisi jäänyt kuuntelemaan seminaaria myöhemmäksi, hänelle olisi ehkä selvinnyt miten monta eri tapaa yritykset voivat suojata tietoaan jos siihen vain halutaan tai osataan sijoittaa resursseja. Ministeri olisi voinut ehkä oppia miten verkossa toimivat rikolliset varastavat tietoa haittaohjelmien avulla ilman sähköpostia ja miten tutkimukset kertovat ihmisten kopioivan tietoisesti muistitikuille salaistakin tietoa ilman yrityksen hyväksyntää, mikäli sillä helpotetaan omaa työtä.
Ministerin puhe oli mielestäni enemmänkin epätoivoinen yritys pelastaa kasvot ja herjata niitä jotka uskaltavat vastustaa lain voimaantuloa. Tämä asiantuntija ei ainakaan syönyt tarjottua kitkerää politikointia, vaan vaatiikin lakia korjattavaksi ja estää yrityksiä saamasta viranomaisia suurempia valtuuksia valvoa ihmisiä.
Koko yhteisötilaajan
Koko yhteisötilaajan käsite on jo nykyisessä lainsäädännössä epämääräisesti määritelty. Sähköisen viestinnän tietosuojalaki antaa ymmärtää, että yhteisötilaaja olisi oikeushenkilö, joka on oikeasti tilannut viestintäpalvelua sen toimittajalta ja tehnyt sopimuksen asiasta. Lakiesityksessä HE 125/2003 annetaan puolestaan ymmärtää, että yhteisötilaaja voi olla mikä tahansa yhteisö, joka itse toteuttaa ja tarjoaa viestintäpalvelun jäsenilleen. Onko siis yritys, jolla on oma sähköpostipalvelin ja joka on tilannut vain verkkopalvelun teleoperaattorilta, viestintäpalvelun yhteisötilaaja vai ei?
Hallituksen toimintalogiikka
Helsingin Sanomat uutisoi tänään 16.2. seuraavasti:
"Jotta osa vihreästä eduskuntaryhmästä voisi vastustaa sitä, pääministerin kanssa sovittiin, että toinen vihreistä ministereistä äänestää vastaan lakiehdotusta annettaessa, Cronberg kertoi. Sopimus sisältää hänen mukaansa sen, että laki hyväksytään."
Itseäni on koko uutisoinnin hämmentänyt linja, jota myös ministeri Brax edusti eilisissä TV-uutisissa. Brax sanoi äänestäneensä lain puolesta, koska näin oli sovittu - ja siihen loppui sitten se perustelu ja pulinat pois. Mikä Braxin oma kanta poliitikkona ja oikeustieteilijänä asiaan siis on?
Ja jotenkin se, että hallituspuolueiden kansanedustajat kannustavat oppositiota nostamaan asiasta mekkalan, tuo mieleen Sirpa Asko-Seljavaaran lausahduksen Liikkumavara-dokumentissa:"Me tehdään niin kuin isot pojat sanoo." Onko vihreät siis puolueena lain kannalla? Eikö vihreillä ole asiaan puolueen sopimaa linjaa? Ja onko järjestelyn tarkoituksena tarjota muutamille kansanedustajille mahdollisuus kalastella hyvis-pisteitä, kun on jo selvää, että "sopimus sisältää (...), että laki hyväksytään." Että vihreät on kyllä hallituksen linjassa, mutta kuitenkaan ei niitä pahimpia.
Vihreiden selkärangattomuus taas esiin
Äänestysoikeuden saatuani olen aina äänestänyt Vihreitä tai Vihreidein edustajaa kaikissa vaaleissa. Nyt alan olla täysin pettynyt puolueen tapaan pyristellä hallituspaikassa mukana hyväksymällä milloin ydinvoimalat milloin tällaiset järjettömät lait. Kommenteissa lakia ei ymmärretä, mutta kun tulee se hetki jolloin asiasta äänestetään, niin mennään muun hallituksen komennossa. Selkärangatonta! Seuraavissa vaaleissa täytyy miettiä ääni ihmiselle puolueen sijaan.
Vihreiden Lex Nokia -moka ei unohdu
Oli kyllä todella paha töppäys vihreiltä. Ja ainoa asia, mistä Anni oli eilen huolissaan oli hallitusyhteistyön rakoileminen. Ihan kuin ketään kiinnostaisi teidän hallitusyhteistyönne, eihän teillä ole munaa tehdä mitään!
Kiitos Lex Nokia äänestäsi
Olen Vihreiden kannattajana seurannut huolestuneena puolueenne tilaa nyt kun olette joutuneet/päässeet oppositiosta hallituspuolueeksi. Täytyy sanoa että jos olisitte kaikki pitäneet puoluekurin ja menneet Lex Nokian taakse, olisi minulle tullut visainen pulma: mikä puolue Vihreiden tilalle ensi vaaleissa?
Kaikkia periaatteitaan ei tulisi myydä vaikka vallan syrjään pääseekin. Pitäkää päänne myös ydinvoima-asiassa! Hyvää kevättä!