Sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta

 Eduskunnan tämän viikon budjettikeskustelussa sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, valtionvarainministeri Eero Heinäluoma avasi käsityksiään sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja esitti, että opiskelijoiden kärkivaatimuksen tällä hetkellä tulisi olla se, että eläkerahastointia kasvatetaan.

Opiskelijat ovat vaatineet opintorahan korottamista. Opintoraha ei ole indeksiin sidottu etuisuus. Vuoden 1992 jälkeen siihen on puututtu kerran, kun sitä laskettiin vuonna 1995. Tämänkään vuoden talousarviosta päätettäessä hallituspuolueista eivät keskusta eivätkä sosiaalidemokraatit olleet halukkaita parantamaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa, vaikka ne ovat tämän tavoitteen kirjanneet hallitusohjelmaansa.

Hallituksen elokuisten budjettineuvottelujen jälkeen opintotuesta vastaava ministeri Saarela epäili, että hänen persoonansa oli este opiskelijoiden aseman parantamiselle. Tällä viikolla sairauslomansa takia ministeri Saarela ei osallistunut eduskunnan budjettikeskusteluun, eikä eduskunta päässyt debatoimaan opintotuesta ministerin kanssa. Eduskunnan keskustelussa tarve opintotuen kehittämiseen tuli silti esiin laajalti.

Vihreät ajavat opintorahan korottamista 15 prosentilla. Korkeakouluopiskelijoilla tämä tarkoittaa noin 40 euron lisäystä kuukaudessa. Vuositasolla kustannus on 67 miljoonaa euroa. Esitys tulee osaksi Vihreiden tasapainotettua vaihtoehtobudjettia.

Tällä hetkellä pienituloisuuden rajan alittaa kolme neljästä opiskelijasta. Pienituloisuus vaikuttaa hyvinvointiin: joka neljännellä opiskelijalla on mielenterveysongelmia, joista yleisin on jatkuvan ylirasituksen kokeminen. Indeksiin sitomaton opintoraha on menettänyt 20 prosenttia ostovoimastaan vuoden 1992 jälkeen. Mikäli opintorahaan olisi sovellettu eläkkeisiin käytettävää taitettua indeksiä, olisi sen määrä nykyisen 259 euron sijaan noin 359 euroa.

Nykyiset opiskelijat ymmärtävät hyvin vastuuta, jota tulisi kantaa globaaleista ympäristö- ja tulonjako-ongelmista, ja ovat tietoisia omasta roolistaan eläkejärjestelmän kestävyydessä. On silti melko ylimielistä valtionvarainministeriltä todeta, että vaatimuksen opintorahan korottamisesta ei tulisi olla opiskelijajärjestöjen vaatimusten kärjessä.

Yhteiskunnassa eri ikäryhmiä tulee kohdella oikeudenmukaisesti. Opintorahan korottaminen olisi kiistämättä olennainen osa sellaista politiikkaa, jossa noudatetaan sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Tämä pitää myös sosiaalidemokraattien Heinäluoman myöntää, Heinäluoman jolla ei Ylioppilaslehden haastattelussa ollut edes käsitystä siitä, miten matala opintotuki todella on.

Lasten eriarvoistuminen on pysäytettävä

Tämän vuoden kesäkuussa Vihreä eduskuntaryhmä lähetti hallituksen keskeisille ministereille vaatimuksensa, jotka koskevat lasten eriarvoistumisen pysäyttämistä. Jo viime eduskuntavaaleissa käytiin keskustelua lapsiperheiden tulokehityksestä, ja tämän hallituskauden aikana tutkimustieto köyhistä lapsiperheistä on vain lisääntynyt.

Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa suomalaisten köyhyys on kaksinkertaistunut. Samana aikana lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt vielä enemmän, kaksi ja puolikertaiseksi. Suurin osa lapsiperheistä on päässyt osalliseksi myönteisestä taloudellisesta kehityksestä, mutta tulokehitys on ollut heikkoa yksinhuoltajaperheissä, suurissa lapsiperheissä sekä alle kolmivuotiaiden lasten perheissä.

Selittäviä tekijöitä on monia. On vakava huoli, että lapsiperheiden vanhempien työmarkkinatilanne ei ole parantunut siinä missä muun työväestön. Samaan aikaan myös perusturvan taso ja perhepoliittiset tulonsiirrot ovat laskeneet. Siis, nuorempien ikäluokkien työllisyys ei ole noussut lamaa edeltävälle tasolle ja työttömien perheiden tuet ovat heikentyneet.

Lapsiperheiden osalta vaadimme perheiden tulonsiirtojen selvää nostamista ja työssäkäyntiin liittyvien byrokraattisten ja taloudellisten loukkujen purkamista. Lastensuojelulaki on uudistettava huomioimaan myös ennaltaehkäisevä työ. Korotusta vaativia tulonsiirtoja ovat pienin äitiys-, isyys- ja vanhempainraha, lapsilisät ja yksinhuoltajien elatustuki.

Toisaalta kunnallisten palvelujen saatavuus on heikentynyt niin, että lapsiperheiden on yhä vaikeampi löytää tukea. Tämä on huolestuttavaa sekä inhimilliseltä että taloudelliselta kannalta, koska varhainen tuki on edullisin tapa hoitaa ongelmia. Hankalan elämäntilanteen kohdanneille perheille terveys- ja kotipalvelut voivat olla se tarvittava tuki, joka auttaa vaikean ajan yli.

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula onkin vaatinut neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon laadun varmistamista asetuksella. Lastenneuvoloissa työskenteleviä lääkäreitä on suositustason verran vain kolmasosassa kunnista. Tilanne ei ole sen parempi koulujen puolella, jossa vain harvat kunnat yltävät suositeltuun yhteen terveydenhoitajaan kuuttasataa oppilasta kohden.

Vanhemmuuden jakaminen nykyistä tasaisemmin äitien ja isien kesken paitsi vähentäisi yhden vanhemman perheiden syntymistä, myös helpottaisi äitien työmarkkina-asemaa. Vihreät ovat kritisoineet ministeri Haataisen esitystä vanhemmuuden kustannusten jakamisesta – esitys jää puolitiehen, meidän mielestämme kustannukset tulisi tasata kokonaan. On valitettavaa, että Vihreiden vaatimukset lasten eriarvoistumisen pysäyttämiseksi eivät saaneet hallitukselta laajaa kannatusta.

Tarvitaan perusturvauudistus

Hallituksen politiikka pienituloisuuden ja köyhyyden seuraamusten torjumisessa ansaitsee siihen kohdistuneen raskaan kritiikin. Kritiikin ydin on valinnoissa. Taloudellista liikkumavaraa on löytynyt runsaasti silloin, kun on ollut kysymys veronalennuksista. Eri sukupolvia ja eri väestöryhmiä, ja erityisesti hauraassa asemassa olevia ei ole kohdeltu tasapuolisesti. Tasapuolisuus ja ihmisistä huolehtiminen on ollut osa Suomen vaurautta, josta ollaan nyt luopumassa. Tämä on yksi Vanhasen hallituksen epäonnistumisista.

Hallituksen toiminnassa köyhyyden torjuminen ei ole ollut mikään varsinainen poliittisen toiminnan laji, vaan enemmänkin jonkinlaista hyväntekeväisyyttä, johon on ripoteltu ylijääneitä varoja. Ei ole yllättävää, että "köyhyyspakettien" merkitys tulonjaossa on ollut lähinnä marginaalinen. Köyhyyttä ei näillä köyhyyspaketeille poisteta.

Yhteiskuntatieteilijät, sosiaalipolitiikan tutkijat ja sosiaalityön arjessa työskentelevät ihmiset ovat aidosti hyvin järkyttyneitä siitä, että vauraasta Suomesta ei ole löytynyt tahtoa tehdä oikeudenmukaisempaa politiikkaa. Me olemme tästä samaa mieltä.

Al Gore sanoo Epämiellyttävä totuus -elokuvassaan, että ilmastonmuutoksen epäilijät siirtyvät usein suoraan epäuskosta epätoivoon. Joskus tuntuu, että sama pätee sosiaalipolitiikkaan. Ensin pohditaan, että ovatko nämä sosiaaliturvan ongelmista puhujat tosissaan. Sitten jo sanotaankin, että mitään ei ole tehtävissä, koska taloudellista liikkumavaraa ei ole.

Perusturvauudistuksen pitäisi olla sellainen, että katsotaan kaikkia vähimmäisetuuksia ja niiden varassa elävien ihmisten tilanteita. Etuuksia uudistettaessa tarvitaan paitsi tahtoa, myös asiantuntemusta. Sosiaaliturvan pitää olla paitsi nykyistä korkeammalla tasolla, myös nykyistä ymmärrettävämpi. Nykyjärjestelmässä, jossa jokainen etuus vaikuttaa toiseen, on liian helppoa jäädä loukkuun.

Tavoitteellisuutta köyhyyspolitiikkaan

Vihreiden mielestä on aika tunnustaa, että köyhyys ja eriarvoisuus ovat vakavia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa. Niistä ei päästä eroon vain hokemalla juhlapuheissa, että olemme pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Seuraavan hallituksen pitää ottaa köyhyyden vähentäminen yhdeksi keskeiseksi teemakseen. Köyhyyden vähentämisen pitää olla tavoitteellista politiikkaa, jonka toteutumista mitataan.

Kaikki muistavat, että Vanhasen hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa. Mutta muistaako kukaan, mitä hallitus lupasi niille, joille työpaikkaa ei tälläkään hallituskaudella löydy? Ei. Eikä ihme, sillä mitään lupauksia ei tehty. Noin 170 000 työtöntä elää perusturvan varassa, ja näissä perheissä elää yli 120 000 lasta. Globaalilla tasolla tavoitteena on puolittaa köyhyys vuoteen 2015 mennessä. Voisiko yksi seuraavan hallituksen tavoitteista olla lasten köyhyyden puolittaminen Suomessa hallituskauden aikana? Minun mielestäni voisi.