Oras Tynkkynen: Ilmastopolitiikkaa

« takaisin edelliselle sivulle

^{Kuva: Tiina Jutila}

Julkaisupäivä: 14.2.2009

Kun edellisen hallituksen kausi oli lopuillaan, aloin olla epätoivon partaalla. Näyttö ilmastonmuutoksen vakavuudesta kasvoi vuosi vuodelta, mutta Suomen ilmastopolitiikka junnasi paikallaan.

Eikä oikeastaan edes paikallaan, vaan se jopa valui taaksepäin. Hallitus lappoi veronmaksajien rahaa tukeakseen päästöjen tupruttelua teollisuudessa, energiantuotannossa ja maataloudessa.

Tarvittiin muutosta - ja sitä tarvittiin kipeästi.

Hallitusneuvottelut keväällä 2007 olivat jännittäviä. Hallitusohjelmaan saatiin läpi monia vihreän ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteita: energiankulutuksen kasvun taittaminen, syöttötariffi eli takuuhinta biokaasulle, tuuliatlas, kohtuullinen paketti energiaveroja ja Vuotoksen altaan torppaaminen.

Hallituskauden ensimmäisen puolikkaan aikana työ on jatkunut. Ilmasto- ja energiastrategiassa Suomi esitti tiettävästi ensimmäisenä Euroopassa keinot, joilla pääsemme kansallisesti EU:n tavoitteisiin. Strategian mukaan energiankulutuksen kasvua ei vain taiteta, vaan se käännetään laskuun - historiallinen käänne aiempaan politiikkaan, jossa energiaa on käytetty vailla huolta huomisesta.

Syöttötariffit laajennetaan tuulivoimalle ja uusiutuvan energian investointituet on nostettu korkeammalle tasolle kuin koskaan aiemmin. Uusien rakennusten energiatehokkuutta parannetaan rakentamismääräyksiä tarkistamalla ja energiaremontteja tuetaan kotitalousvähennystä laajentamalla.

Liikennepoliittisessa selonteossa ratoihin ohjattiin enemmän rahaa kuin teihin ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen historiassa. Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja selvitetään ja autovero on porrastettu päästöjen mukaan.

Tämä kaikki siis kahden ensimmäisen vuoden aikana. Ilmastonsuojelun kannalta ero edellisen ja nykyisen hallituksen välillä on kuin yöllä ja päivällä.

Toki tälläkin hallituksella on puutteensa ja ristiriitansa. Strategiassa sähkön kulutuksen uskoteltiin poliittisista syistä edelleen kasvavan, vaikka riippumattomat asiantuntijat puhuivat aivan muuta. Oven raottaminen lisäydinvoimalle Olkiluoto 3:n fiaskon jälkeen kielii itsepetoksesta tai harhaisuudesta.

Hallitusneuvotteluissa Säätytalolla istuin neuvottelupöydässä kestävän energiatalouden tarmokkaimpiin vastustajiin kuuluvaa Eija-Riitta Korholaa ja ydinvoimayhtiö TVO:sta kokoomuksen neuvottelijaksi lainattua Martti Kätkää vastapäätä. Kun näin heidän käyttävän kaikki temppunsa - siistit ja likaiset - estääkseen uusiutuvan energian edistämisen, mietin vakavasti, haluanko Vihreiden todella olevan heidän kaltaistensa ihmisten kanssa samassa hallituksessa.

Ja kahden vuoden jälkeen vastaus on: kyllä, haluan. Haluan Vihreiden istuvan hallituksen neuvottelupöydissä ajamassa nopeita ja suuria päästövähennyksiä. Haluan Vihreiden istuvan hallituksessa muistuttamassa, ettei päästöjäkään voi vähentää hinnalla millä hyvänsä - että ruton ja syövän väliltä kannattaa valita se kolmas, kestävämpi vaihtoehto.

Tämä hallitus on sitoutunut ilmastonsuojeluun. Tämä hallitus on osoittanut olevansa valmis - ei vain puhumaan ääni väristen ilmastonmuutoksen vakavuudesta, vaan myös muuttamaan politiikan suuntaa, jotta päästöjä oikeasti saadaan vähennettyä. Ja tämä hallitus on valmis jopa tavoittelemaan edelläkävijyyttä kaikkien ilmastopolitiikassa hukattujen vuosien jälkeen.

Tässä hallituksessa haluan Vihreiden olevan mukana.