Vihreä maahanmuuttopolitiikka korostaa kotiutumisen tärkeyttä

« takaisin Vihreä maahanmuuttopolitiikka -sivulle

Kotoutuminen on kumppanuussopimus, joka vaatii sopeutumista sekä maahanmuuttajilta että uudelta kotimaalta. Suomeen tulijoilta odotetaan sitoutumista demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja Suomen lainsäädäntöön. Mitkään kulttuuriset tai uskonnolliset tekijät eivät anna oikeutta rikkoa yhdenvertaisuuden periaatteita. Suomen on puolestaan huolehdittava siitä, ettei maahanmuuttajia suljeta yhteiskunnan ulkopuolelle.

Maahanmuuttajien joukossa on monenlaisia ihmisiä korkeakoulutetuista tohtoreista sotaa ja köyhyyttä paenneisiin turvapaikanhakijoihin, joista osa voi olla jopa lukutaidottomia. Siten kotoutumistoimet on suunnattava mahdollisuuksien mukaan räätälöidysti kaikkiin maahanmuuttajaryhmiin: sotaa paenneet turvapaikanhakijat ja korkeakoulutetut tarvitsevat erilaisia kotoutumisohjelmia. Kotoutumisessakin tärkeää on tarkastella maahan saapuneita yksilöinä.

Kielen oppiminen on ehdoton edellytys kotoutumiselle ja työelämässä menestymiselle. Maahanmuuttajilla tulee olla subjektiivinen oikeus suomen tai ruotsin kielen koulutukseen, jonka tavoitteena on keskitason kielitaito. Mikään maahanmuuttajaryhmä, esimerkiksi kotiäidit, ei saa jäädä kielikoulutuksen ulkopuolelle. Opetuksessa on huomioitava maahanmuuttajien erilaiset lähtökohdat uuden kielen opiskeluun järjestämällä esimerkiksi tasokursseja.

Työmarkkinoilla ilmapiirin tulisi olla maahanmuuttajien työllistymistä tukeva. Sekä suomalaisen yhteiskunnan että maahanmuuttajien itsensä etuna on, että heidän aiemmin hankkimansa koulutus ja muu kokemus voidaan hyödyntää täysipainoisesti. Sen vuoksi ammatillinen pätevyys on voitava osoittaa näyttökokeella. Lisäksi maahanmuuttajille on tarjottava riittävästi täydennyskoulutusta ja henkilökohtaista uraohjausta. Työhönotossa ilmenevä suora syrjintä on selvitettävä ja siihen on puututtava. Työehtojen valvontaa on tehostettava väärinkäytösten torjumiseksi.

Maahanmuuttajakysymykset on huomioitava kaikilla politiikan sektoireilla - myös koulutus-, asunto-, sosiaali-, ja tasa-arvopolitiikassa. Koulut, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita, ovat kotoutumistoimien näkökulmasta avainasemassa. Näiden koulujen erityisasema on tunnustettava ja niiden toiminnalle on taattava riittävät resurssit. Asuntopolitiikasta on tehtävä sosiaalisesti sekoittavaa siirtolaislähiöiden muodostumisen ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla maahanmuuttajille ei pidä luoda muusta yhteiskunnasta erillistä palvelujärjestelmää.

Kotoutumista järjestettäessä on muistettava, ettei maahanmuutto ole ilmiönä ongelmaton. Haasteista huolimatta Suomella on olemassa kaikki edellytykset taata maahanmuuttajille pääsy yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi kotoutustoimien avulla, vaikka liikkeelle onkin lähdetty varsin myöhään. Suomen on hyvä ottaa oppia suuria siirtolaismääriä vastaanottaneiden maiden onnistumisista ja epäonnistumisista. Esimerkiksi Kanadan maahanmuuttopolitiikasta löytynee hyviä aineksia myös Suomen käyttöön.

_{Kanada on onnistunut edistämään maahanmuuttoa ja integroimaan maahanmuuttajat osaksi yhteiskuntaa. Kanada on Suomen tavoin harvaan asuttu pohjoinen maa, jossa on kaksi virallista kieltä. Maita yhdistää myös väestön ikääntymisen haaste työvoiman riittävyydelle.}