Ympäristönsuojelu on oikeudenmukaisuutta

Ympäristönsuojelussa on kyse oikeudenmukaisuudesta. Nykyisillä ja tulevilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus puhtaaseen ja lajirikkaaseen ympäristöön. Ympäristöongelmien ratkaiseminen on yhteiskunnan keskeisiä haasteita. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden uudistaa yhteiskuntaa kestävään, elämänlaatua korostavaan suuntaan.

Elämäntapamme vaikuttavat kaikkiin - suomalaisen ekologinen jalanjälki on maailman viidenneksi suurin. Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, koko nykyiselle ihmiskunnalle tarvittaisiin neljä maapalloa. Rikkaat maat ovat vuosisatojen aikana keränneet ekologista ja moraalista velkaa käyttämällä maapallon yhteisistä voimavaroista enemmän kuin reilun osuutensa. Samojen valtioiden on nyt kannettava päävastuu globaalien ympäristöongelmien ratkaisusta ja tunnustettava kehitysmaiden oikeus elintasonsa parantamiseen.

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka. Katastrofin välttämiseksi päästöt on maailmanlaajuisesti vähennettävä murto-osaan nykyisestä. Uusia päästörajoituksia laadittaessa on noudatettava ilmasto-oikeudenmukaisuutta, jonka mukaan kaikilla maailman asukkailla on yhtäläinen, rajattu oikeus tuottaa kasvihuonekaasuja. Suomella on jo riittävästi kestäviä tapoja korvata fossiiliset polttoaineet energiantuotannossa. Ydinvoimaa ei tarvita, koska on parempia vaihtoehtoja turvata energiansaanti. Ydinvoima lisää turvattomuutta maailmassa ja hidastaa siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin ja energiankulutuksen järkeistämiseen. Olemassa olevasta ydinvoimasta on luovuttava asteittain. Myös öljyn korvaaminen maakaasulla on vain väliaikainen ratkaisu matkalla kohti kestävää energiantuotantoa.

Puhdas vesi ja riittävä ravinto ovat jokaisen oikeus. Viidesosa maapallon asukkaista kärsii nälästä ja puhtaan veden puutteesta vaikka, molempia on maailmassa riittävästi. Kehitysmaille on luotava mahdollisuudet suojella omavaraisuuttaan ruuan tuotannossa. Lisäksi paikallisille tuottajille on taattava maataloustuotteiden hinnasta riittävä osa. Maailman makean veden varannot tulee suojella maatalouden, teollisuuden ja yhdyskuntien päästöiltä. Merten luonnonvarojen liikakäytön vuoksi kalakannat ovat monilla alueilla romahtamassa. Rajoitusten lisäksi lajistoltaan tärkeille merialueille onkin luotava kokonaan kalastuksesta vapaita suojelualueita.

Itämeren pelastaminen on nostettava suomalaisen ja eurooppalaisen ympäristöpolitiikan kärkeen. Itämeri on maailman saastunein meri. Suomen lähivesien pilaajista pahimmat ovat maan omat päästöt, vaikka ne meren kokonaiskuormittajana ovat monia muita maita vähäisemmät.  Itämeren pelastamiseksi on vähennettävä kaikkia päästöjä. Esimerkiksi maataloudessa tulee tukea ravinteiden kierrätystä ja luomutuotantoa, kalankasvatuksessa suljettuja kasseja ja yhdyskunnissa tehokasta jätehuoltoa. Itämeren alueen yhteistyöllä on asetettava tiukkoja päästönormeja suurimpien kuormittajien päästöjen vähentämiseksi.

Luonnon monimuotoisuus on itseisarvo. Kaikki elämä on arvokasta itsensä eikä vain ihmisen tarpeiden vuoksi. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisessä on yleensä kyse ennen kaikkea ihmisten välinpitämättömyydestä, joka johtaa muiden lajien elinympäristön muuttumiseen tai tuhoamiseen. Kaikki lajit eivät sopeudu muutokseen; arvioiden mukaan jopa kolmannes eliölajeista voi hävitä vuoteen 2050 mennessä. Yksilöiden ja yhteiskunnan toimintaa on muutettava luonnon monimuotoisuutta vaalivaksi.

Metsäluonnon monimuotoisuus on vaarassa. Tehometsätalouden takia moni eliölaji on kuolemassa sukupuuttoon. Metsätalouden menetelmiä on uudistettava, talousmetsiä ennallistettava ja riittävän suuria yhtenäisiä metsäalueita suojeltava. Esimerkiksi Etelä-Suomessa suojellun metsän osuutta on selvästi nostettava. Maailman metsien suojelemiseksi taas tulee kehitysyhteistyössä, kaupassa ja ulkopolitiikassa huomioida ekologisen kestävyyden edistäminen.

Lajien suojelemisen lisäksi tavoitteena tulee olla eläinten yksilötason hyvinvointi. Eläinten kohtelun vähimmäisvaatimusten tulee perustua kunkin eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen. On tunnustettava eläinten asema tuntevina ja eri tavoin itsestään tietoisina olentoina. Tuotantoeläinten elinolosuhteissa on paljon parannettavaa. Kotieläintaloudessa tulee painottaa luomutuotantoa, koska se antaa eläinten toteuttaa sosiaalisia ja liikunnallisia käyttäytymistarpeitaan. Eläinsuojelulainsäädännön toteutumista on valvottava nykyistä tarkemmin. Turkistarhauksesta on eettisistä syistä luovuttava, ja luopuvia tarhaajia on tuettava uuden elinkeinon tai tuotantosuunnan kehittämiseksi. Samoin nykymuotoinen broilerikasvatus ja kananmunien tuotanto häkkikanaloissa on lopetettava.

Ympäristöongelmien ennaltaehkäisy vahvistaa myös turvallisuutta. Yhä useammin sotien perimmäiset syyt liittyvät luonnonvarojen hallintaan. Ympäristöongelmille on tyypillistä, että ne ilmenevät alkuvaiheessa niin sanottuina hitaina trendeinä ja vasta kriittisessä vaiheessa tulevat uutisotsikot inhimillisestä kärsimyksestä. Monet nykyisistä turvallisuusriskeistä liittyvät suoraan tai välillisestä ympäristötuhoihin.