Vaikeita kysymyksiä

Kun anoppini vuosia sitten kävi vierailuilla sisartensa luona Parikkalassa, he tapasivat mäeltä katsella lapsuutensa kotitaloa rajan toisella puolella. Sen on täytynyt olla perin tuskallista. Sitten kasvoivat pensaikot ja talokin kenties rappeutui. Enää se ei kuitenkaan näy Suomen puolelle.
Huolimatta koti-ikävästään anoppini piti keskustelua Karjalan palauttamisesta Suomelle haihatteluna. Minunkin mielestäni toive on epärealistinen, oli silloin ja on nyt.
Pro Karelia-liike painostaa meitä ehdokkaita vastaamaan kyselyynsä, mutta otan mieluummin kantaa tässä. Avoin keskustelu on aina paikallaan ja kunnioitan sotiemme veteraanien työtä maamme hyväksi. Ymmärrän niitä, jotka kyynelsilmin etsiskelevät kotitalojensa perustuksia entisillä asuinmaillaan. Haluan tukea sukulaiskansojamme heidän pyrkimyksessään säilyttää kulttuurinsa.Mutta Karjalan palautumista osaksi Suomea pidän erittäin epätodennäköisenä vaihtoehtona monestakin syystä, ei vähiten Venäjän puolustus-strategiaa ajatellen. En osaa kuvitella, että Venäjä neuvottelemalla luopuisi Karjalasta. Paljon pienemmistäkin asioista neuvottelu on ollut kovin työlästä.
Tuon tunnelin päässä en näe valoa.