Keskustelua perustulosta

Viime viikonlopun paneelikeskustelut osoittivat jälleen, miten vaikeaa on irrottautua totutuista ajatusmalleista. Ainakin se pitää paikkansa perustulon suhteen. Onneksi ei kuitenkaan yksikään puhuja väittänyt perustulon tuovan mukanaan mukavuudenhalua ja laiskuutta.
Ilahduttavasti myös joidenkin puolueiden diskurssiin on ilmaantunut vaatimus toimeentuloturvan yksinkertaistamisesta ja jotkut puheenvuorot jo lähestyvätkin perustulomallia.
Yksinkertaisuudessaan perustulomalli on vieras varsinkin SDPläisille. SAK:n historioitsija Tapio Bergholm valisti kuulijoita PAMin paneelissa sanomalla, että niissä maissa, missä perustuloa on kokeiltu, se on lisännyt ns silpputyötä.
Pikemminkin on kyse siitä, että silpputyö on ollut jo olemassa, mutta perustulon ohella sitä on kannattanut ottaa vastaan, koska ei ole joutunut tukien menetys- ja takaisinmaksu-allikkoon.
Työnantajat ilmeisesti pelkäävät työntekijöiden joukkopakoa hiekkarannoille mikäli perustulo toteutuu. Niin tehokas perustulo ei kuitenkaan ole. Jos haluaa kohtalaisen elintason, on kuitenkin tehtävä töitä, mutta nyt se on työntekijälle kannattavaa, myös osa-aikaisena ja pätkissä. Suurempi on kai pelko työntekijöiden keskuudessa työpaikan menettämisestä. Valtaosa heistä on erittäin uskollisia työntekijöitä.
Itse olen sitä mieltä että joustavuus on yksi perustulomallin ehdottomia etuja. Elämäntilanteet vaihtelevat ja samoin tarkoituksenmukaisin työssäkäynnin määrä.
Erittäin vähävaraisten opiskelijoiden keskuudessa perustulomalli on jo pitkään saanut kannatusta, koska he taiteilevat työnteon, opintorahan ja opiskelun välillä. Opintoraha ei riitä elämiseen, mutta työnteko aiheuttaa nopeasti takaisinmaksuvaatimuksen - korkojen kera. Ja sitten ollaan vielä suuremmissa vikeuksissa.