Uhattuna on metsäluonnon monimuotoisuus, ei demokratia

 Laaja joukko tutkijoita vetosi maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojaan, jotta valtio lopettaisi hakkuut arvokkaiksi tiedetyissä luonnontilaisissa metsissä. Perustelut ovat hyvät: uhanalaisista lajeista 37 prosenttia asuu metsissä. Etelä-Suomessa luonnon monimuotoisuus on erityisesti uhattuna, sillä vain 1-2 prosenttia metsästä on luonnontilaista.

Vetoomus ei saanut ansaitsemaansa vastaanottoa. Korkeaoja kutsui tutkijat keskustelemaan asiasta tiedotteella, jonka alussa hän ilmoittaa, että adressilla on väärä kohde, ja että vetoomus jo sinänsä vahingoittaa Suomen mainetta kestävän metsätalouden maana. Lisäksi hän epäili, että Lapin metsien lisäsuojelun vaatiminen on jo demokratiankin kannalta arveluttavaa.

Ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja, Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen vastasi tiedotteeseen avoimella kirjeellä, jossa pahimpiin törkeyksiin puututaan. Olen tästä kiitollinen Orakselle.

Viime viikolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa sävy ei juuri muuttunut. Lapin osalta ministeri tyytyi kertomaan, miten suuri merkitys hakkuilla on alueen taloudelle. Entä Suomen kansainvälinen sitoutuminen siihen, että pysäytämme luonnon monimuotoisuuden häviämisen vuoteen 2010 mennessä ja säilytämme laajat luonnontilaiset alueet? Entä ne vaikutukset, joita hakkuilla on poronhoidolle ja matkailulle?

Etelä-Suomen osalta ministeri oli lämpimämpi lisäsuojelulle, mutta hän vetosi siinäkin tuleviin selvityksiin ja tutkimuksiin.

Professori Ilkka Hanski sanoi puheessaan tähän hyvin, että selvityksiä kyllä tarvitaan, mutta niiden valmistumista odotellessa on tarpeen keskeyttää luonnontilaisten metsien hakkuut. Etelä-Suomessa on jäljellä niin vähän luonnontilaisia metsiä, ettei hakkuisiin ole varaa.

Lisäsuojelua tarvitaan sekä Lapissa että Etelä-Suomessa, se ei ole uhka demokratialle, vaan mahdollisuus luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle, metsien virkistyskäytölle ja matkailuyrittämiselle.

Vanhat metsät ovat suomalaista kansallismaisemaa, jota ei saa hävittää lyhytnäköisten taloudellisten voittojen toivossa.