Vihreät voitti vaalit!
Vihreät voitti vaalit!
19.3.2007
Helsingissä, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Savossa saatiin juhlia oikein kunnolla, kun Outi Alanko, Ville Niinistö ja Heli Järvinen toivat meille uudet edustajapaikat. Lämpimät onnittelut myös kaikille muille valituille! Huomionarvoista on, että Haaviston Pekka palasi eduskuntaan 12 vuoden tauon jälkeen. Hyvä Pekka!
- Anteeksipyyntö! Tästä kirjoituksesta puuttui yksi uusi edustajamme: Johanna Karimäki Espoosta. Johanna on hänkin uusi, vaikka Uudenmaan paikkaluku ei kasvanutkaan, kun Ulla Anttila jättäytyi eduskunnasta. Tämä huonona selityksenä, miksi en noteerannut Johannan valintaa. -
Iloa hieman haittaa paikan menetys Pirkanmaalla ja Tarjan putoaminen Pohjois-Karjalassa. Voiko olla oikein, että 11,7 prosentin ääniosuudella ei saa eduskuntapaikkaa? 184 ääntä jäi uupumaan, hitto! Tarja, tarjalaiset ja Pohjois-Karjalan Vihreät tekivät ikimuistoisen kampanjan. Nöyrimmät kiitokset siitä, valitettavasti tavoite jäi kielen mitan päähän.
Kiitokset kaikille ehdokkaille ja heidän tukijoukoilleen! Kaikki tehty työ tarvittiin tämän vaalivoiton saamiseksi.
Päivän uutiset kertovat, että kaikki puolueet haluavat hallitukseen. Me Vihreätkin. Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen on tänään soittanut Cronbergin Tarjalle ja selvittänyt aikatauluja ja muita menettelyjä. Varsinaiset neuvottelut alkavat ensi viikolla hallitustunnustelijaksi nimitettävän Vanhasen kysymyksillä puolueille. Vihreät vastaavat kysymyksiin uuden eduskuntaryhmän ja valtuuskunnan yhteiskokouksessa Helsingissä vajaan parin viikon päästä lauantaina.
Kollega keskustasta Jarmo Korhonen enteilee neuvotteluista pitkiä ja vaikeita. Valitettavasti epäilen meidän mukanaolomme aiheuttavan osaltaan sitä vaikeutta: hallitusohjelman kirjaukset ilmastonmuutoksen torjunnasta, lapsiköyhyyden poistamisesta, pätkätyöläisten aseman parantamisesta ja kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesta ovat hyviä esimerkkejä asioista, joissa yhteentörmäyksiä voi tulla. Ja me haluamme sen vaalipiiriuudistuksen: Tarjan putoaminen on häpeäksi demokratialle.

Käännös kohden sinivihreyttä
Nyt vihreillä on totuuden paikka puolueena. Jääminen ulos hallituksesta olisi kohtalokasta. Tällä vaalikaudella tullaan luomaan suuntaviivat Suomen ilmastopolitiikalle ainakin vuoteen 2020 asti. Alkanutta kehitystä ja sen suuntia on vaikea(mpi) muuttaa 2011-
Kun otamme vihreät pois laskuista, huomaamme Suomen jakautuvan seuraavasti:
OIKEISTO: 60% VASEMMISTO: 30%
Minkä takia tällaisessa tilanteessa ympäristöaatteen on pitänyt painottua niin punaisesti? Miksi punavihreys on niellyt puolueen ja sysännyt sinivihreyden syrjään? Vaikka sinivihreydessä olisi suurempi kasvupotentiaali?
Vielä tarkemmin, eikö puolue voisi hyväksyä sekä punavihreyden että sinivihreyden ja laajentaa näkemystensä kirjoa, sekä suvaitsevaisuuttaan eriäviä ajatuksia kohtaan?
Monet sinivihreät olisivat valmiita äänestämään vihreitä ympäristökysymysten, tietoyhteiskuntakysymysten ja arvoliberaaliuden pohjalta. Sinivihreät kannattavat usein ydinvoimaa siirtymäkauden ratkaisuna, vihreiden olisikin aika ottaa ydinvoimaan vähemmän fundamentalistinen kanta. Se ei ainakaan saisi nousta kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluissa, tai hallituksessa pysymisessä.
Laajennetulta pohjalta, vähemmällä piiperryksellä ja vähemmän näkyvällä marginaalisilla termeillä profiloitumisella (kuten prekariaatti tai feminismi) vihreät voisivat tavoitella jopa 15% kannatusta ja siitä eteenpäin vuosien kuluessa. Moni nuori siirtyi pois vihreiden kannattajien joukosta puolueen petettyä heidät tekijänoikeuslaki-päätöksessä.
Aktivismi-henkinen radikalismi taas sysää maltillisempia äänestämään esim. Kokoomusta tai SDP:tä. Ei ole hyvä imagon kannalta, että esim. puolueen nuorisojärjestö on toistuen ollut negatiivisessa mediajulkisuudessa erilaisten tempausten yhteydessä. Drakesta makasiineihin.
Miksi ympäristöpuoluetta ei edelleen tarvittaisi? Miksi tietoyhteiskuntapuoluetta ei tarvittaisi? Eikö internet määritä yhä enemmän todellisuuttamme? Eivät ikimetsät edelleen kaipaa suojeluaan? Eikö Itämeri edelleen kaipaa radikaaleja pelastustoimia? Eikö ilmastonmuutos ole yhä enenevästi tiedostettu aikamme polttavaksi kysymykseksi?
Eikö ympäristöpuolue voisi profiloitua näiden kysymysten kautta.. löytyyhän esim. ilmastonmuutokseen monia markkina-pohjaisia vastalääkkeitä, joita "siniset" kannattavat.
Kohden sinipuna-vihreyttä, tai kohden puolueen taantumusta. En tätä 100% faktaksi sano, mutta merkit ovat vahvoja.
Hallitukseen vaikka ydinvoima kainalossa.
Re: Käännös kohden sinivihreyttä
Laajennetulta pohjalta, vähemmällä piiperryksellä ja vähemmän näkyvällä marginaalisilla termeillä profiloitumisella (kuten prekariaatti tai feminismi) vihreät voisivat tavoitella jopa 15% kannatusta ja siitä eteenpäin vuosien kuluessa.
Käytettiinpä näistä asioista mitä termejä tahansa, joka tapauksessa naisvaltaisten alojen ja pätkätyöläisten asema ovat monille vihreiden äänestäjille juuri niitä ydinkysymyksiä, joihin muut puolueet eivät puutu. Varsinkaan sinivihreässä hallituksessa vihreillä ei olisi varaa unohtaa näitä teemoja.
löytyyhän esim. ilmastonmuutokseen monia markkina-pohjaisia vastalääkkeitä, joita "siniset" kannattavat.
Niinhän sitä voisi luulla. Suomen siniset pelaavat kuitenkin teollisuuden ehdoilla, ja keinovalikoimaan kuuluu lähinnä kestävämpien energiaratkaisujen tukeminen valtion kassasta.
Linjan viilausta
Olen samaa mieltä siitä, että vihreiden tulevaisuuden linjan pitäisi löytyä suhteellisen keskeltä poliittista karttaa. Vihreillä on paljon tärkeitä ja kannatettavia ajatuksia, joille löytyisi enemmänkin tukea kansan piiristä, kunhan kaikki marginaalihörhöily jätetään vaikkapa vasemmistonuorille.
Enemmän perusteltua asiaa taloudesta, toimeentulosta ja ympäristöstä, vähemmän paasausta seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ym. sinänsä tärkeistä arvokysymyksistä, mutta vain niin kovin pientä kansanjoukkoa liikuttavista asioista. Jos aina profiloidutaan vain marginaaliin, niin siellä myös pysytään ja tapellaan niistä alle kymmenen kannatusprosenteista. Valtaa ei niillä prosenteilla juuri oteta - ja vain vallan kasvattamisella vihreille tärkeitä arvoja voidaan eduskunnassa parhaiten ajaa. Näin se vain on.
Niin kauan kuin valtaväestölle tulee vihreistä mieleen vain feminismi (valtaväestön keskuudessa negatiivisesti varautuva termi, vaikka sitä miten päin väännettäisiin), risupartaiset villapaitavihreät, paskaduunit ja työn vieroksunta, 'maanpuolustus alas' tai 'homoille liputuspäivä' -tyyppiset ajatukset ja ehdotukset, vihreät pysyy varsin pienenä puolueena. Vai onko pienenä pysyminen itsetarkoitus? Ettei vain saataisikaan liian paljon valtaa, vaan voitaisiin kaikessa rauhassa kritisoida vanhoillisia valtaapitäviä?
Imagoltaan arvoliberaali ja realistinen, sivistystä ja koulutusta arvostava, työntekoon ja yrittämiseen kannustava, ihmisten ja ympäristön oikeuksista huolta pitävä puolue. Ei liian punainen, ei liian sininen, vaan vivahde kumpaankin ja erityisesti raikkaan vihreä. Ei myöskään aatteeton sinipunavihreä juppihippipunkkari, vaan liberaalista arvomaailmasta ponnistava joustava ja yhteistyökykyinen, vastuullinen ja moderni vihreä puolue.
Onnittelut kaikesta huolimatta pienestä vaalivoitosta. Suurempaankin olisi kyllä hyvät mahdollisuudet.
Yhdenvertaisuus koskee jokaista
Vihreä liitto on puolueena selkeästi ja yksiselitteisesti sen yhdenvertaisuuden kannalla, jonka Suomen perustuslaki takaa jokaiselle. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että ketään ei syrjitä seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun, vammaisuuden, etnisen taustan, iän, sukupuolen, uskonnon tai vakaumuksen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Tämä ei ole millään tavalla marginaalista politiikkaa, vaan arvoliberaalin ja humaanin poliittisen liikkeen peruslähtökohta. Perusoikeuksien puolustaminen ei koske vain "marginaaliryhmiä", vaan ihan jokaista ihmistä.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat periaatteellisesti hyvin tärkeät kysymys, mutta myös käytännössä ne koskevat laajaa joukkoa suomalaisia. Suomalaisista ja Suomessa asuvista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön eri arvioiden perusteella ehkäpä 200 000 - 600 000 ihmistä. Heidän sukulaisensa, muu lähipiirinsä, työkaverinsa ym. mukaan lukien onkin pienellä laskutoimituksella selvää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema koskee ja koskettaa ihan jokaista suomalaista. Kukaan suomalainen ei voi väistää vastuutaan yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumisesta esim. omalla työpaikallaan.
Vihreät ovat kaikista puolueista johdonmukaisimmin ja aktiivisimmin yhdenvertaisuuden puolella. Se on yksi syy, minkä vuoksi toivon näkeväni vihreät mukana seuraavassa hallituksessa. Yhdenvertaisuuden puolustaminen on myös yksi tärkeimmistä syistä, miksi itse päätin lähteä kansanedustajaehdokkaaksi. Vihreiden aktiivien ja äänestäjien joukossa on toivoakseni varsin laaja konsensus tämän linjan takana. Toivottavasti myös nyt valitut kansanedustajat puolustavat yhdenvertaisuutta yhdessä rintamassa.
www.aijasalo.fi
Kyse on painotuksista
"Se tarkoittaa muun muassa sitä, että ketään ei syrjitä seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun, vammaisuuden, etnisen taustan, iän, sukupuolen, uskonnon tai vakaumuksen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."
Ei tästä ole kyse. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta ovatko ne kysymyksiä, joiden kautta vihreiden puolueena pitäisi keskeisesti profiloitua. Tällaisia asioita voi helpommin ajaa ehkä juuri esim. SETAn kautta, ja pyrkien vaikuttamaan koko poliittiseen kenttään. Kyse ei ole edes siitä, että suurin osa suomalaisista ei olisi näitä valmis kannattamaan (voisivat hyvinkin olla), mutta niiden liian suuri näkyvyys (suhteessa tärkeämmiksi koettuihin asioihin) luo juuri sitä edellä mainittua marginaaleihin ajautumista.
Kyse on priorisoinnista, profiloitumisesta, painotuksista. Mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita joiden kautta keskeisesti rakentaa puoluetta. Kyllä silloin ympäristön ennen kaikkea pitäisi näkyä kymmenkertaisesti homojen/lesbojen adoptioihin nähden. Nyt nämä adoptiot näkyivät enemmän kuin ikimetsiemme suojelu (paljon enemmän), ja enemmän myös (jopa) kuin Itämeren suojelu. Tämä EI voi olla oikea suunta ympäristöpuolueelle. Eikä se ole suunta, joka saisi ihmisiä kiinnostumaan enemmän vihreistä, ja tulemaan ympäristöaatteen taakse. Lisääntynyt kannatus on lisääntynyttä valtaa on parempia edellytyksiä ajaa tärkeitä asioita.
Re: Kyse on painotuksista
Kyse on priorisoinnista, profiloitumisesta, painotuksista. Mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita joiden kautta keskeisesti rakentaa puoluetta. Kyllä silloin ympäristön ennen kaikkea pitäisi näkyä kymmenkertaisesti homojen/lesbojen adoptioihin nähden. Nyt nämä adoptiot näkyivät enemmän kuin ikimetsiemme suojelu (paljon enemmän), ja enemmän myös (jopa) kuin Itämeren suojelu. Tämä EI voi olla oikea suunta ympäristöpuolueelle. Eikä se ole suunta, joka saisi ihmisiä kiinnostumaan enemmän vihreistä, ja tulemaan ympäristöaatteen taakse. Lisääntynyt kannatus on lisääntynyttä valtaa on parempia edellytyksiä ajaa tärkeitä asioita.
Tässä olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. On järkevämpää käyttää neutraaleja ja selkeitä termejä kuten esimerkiksi yhdenvertaisuus contra feminismi. Mielestäni vihreiden tulisi pysyä vihreinä, ja siirtää painopiste "marginaalisten" (tai sellaiseksi koettujen) asioiden ajamisesta kohti niitä asioita jotka koskettavat suurinta osaa äänestäjiä ja heidän hyvinvointiaan nyt ja tulevaisuudessa, siis jos halutaan laajempi kannatus kuin nyt.
Nykyinen tapa ei ole huono, osoittaahan lievä nousukin jo sen, mutta jääkö suosio vain 10-15% tasolle jatkossakin on kysymys jota on syytä pohtia.
En näe syytä erottaa ekonomiaa ekologiasta, molemmat ovat järkevästi yhdistettävissä, kyse on painotuksista ja kielenkäytöstä.
Perinteiset keskustan kannattajat eivät "lirvahda" vihreiden puolelle ehkä juuri näitten "marginaalisten" painotusten takia, vaikka luonto olisikin lähellä heitä (ja heidän sydämiään).
Re: Yhdenvertaisuus koskee jokaista
Vihreä liitto on puolueena selkeästi ja yksiselitteisesti sen yhdenvertaisuuden kannalla, jonka Suomen perustuslaki takaa jokaiselle. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että ketään ei syrjitä seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun, vammaisuuden, etnisen taustan, iän, sukupuolen, uskonnon tai vakaumuksen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Tämä ei ole millään tavalla marginaalista politiikkaa, vaan arvoliberaalin ja humaanin poliittisen liikkeen peruslähtökohta. Perusoikeuksien puolustaminen ei koske vain "marginaaliryhmiä", vaan ihan jokaista ihmistä.
Ei millään pahalla, Aija mutta noita asioita on aika turha nostaa erikseen erille puolueen poliittisessa ohjelmassa. Jokaisen kansanedustajan lainmukainen tehtävä on suojella Suomen perustuslakia. Tuollaisella profiloitumisella ei paljon ekstraääniä taida herua. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustaminen kun ei ole yhdenkään puolueen yksityisomaisuutta vaikka sitä ei hevillä olisi uskonut vaalijargonia seuratessa. Miten nyt vaan ihan oikeasti olisi se ympäristö, tietoyhteiskunta ja globaalisti edellä käyvä asenne ilmastonmuutokseen. Sivussa sitten voi yrittää uittaa sosiaalijärjestelmän uudistuksia jollain muulla nimellä kuin tähän asti.
Ja ihan oikeasti sitä sanaa feminismi kannattaa nyt välttää kun eduskunta on saanut kautta aikain naisvaltaisimman edustajarosterinsa...
Re: Linjan viilausta
Enemmän perusteltua asiaa taloudesta, toimeentulosta ja ympäristöstä, vähemmän paasausta seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ym. sinänsä tärkeistä arvokysymyksistä, mutta vain niin kovin pientä kansanjoukkoa liikuttavista asioista. Jos aina profiloidutaan vain marginaaliin, niin siellä myös pysytään ja tapellaan niistä alle kymmenen kannatusprosenteista. Valtaa ei niillä prosenteilla juuri oteta - ja vain vallan kasvattamisella vihreille tärkeitä arvoja voidaan eduskunnassa parhaiten ajaa. Näin se vain on.
Miksi nostaa kannatusta, jos ei ajeta niitä asioita, jotka ovat meille tärkeitä? Logiikkasi ei oikein toimi; unohdetaan meille tärkeät arvot, että päästään ajamaan niitä.
Ihmiset liittävät käsitteisiin negatiivisia kaikuja ja ihmiset liittävät niihin positiivisia kaikuja. Vihreät liittävät nyt feminismiin sen positiivisen kaijun, jonka se ansaitsee. Eivätkä vihreät ole aikomuksen kanssa yksin. Kyllä ne positiiviset kaijut siihen ajan kanssa saadaan liitettyä. Muutokset eivät ole mitään ihmisistä riippumattomia omalakisia tapahtumia.
Tärkeistä arvoista
"unohdetaan meille tärkeät arvot, että päästään ajamaan niitä."
Niin... mitä ovat ne tärkeät arvot? Ei kukaan ole puhunut ympäristön unohtamisesta, päinvastoin. Ovatko puurot ja vellit menneet sekaisin?
Vihreiden säilyttävä poliittisena puolueena
Olen sitä mieltä, että äänestäjien kosiskelu on juuri se asia, mitä vihreiden ei tule jatkossakaan tehdä. Silloin vihreä ajatus kaatuu, ja ainakin itse lähden perustamaan uutta puoluetta.
Vihreät poliittisena puolueena ei ole yritys, joka haalii uusia asiakkaita keinoilla millä hyvänsä ja kadottaa siinä sivussa koko aatepohjansa. Vihreät ainakin itselleni edustavat nimenomaan kansalaistoimintaa, sivistystä, keskustelua, vaihtoehtoja ja riippumattomuutta. Vihreään politiikkaan ei kuulu hyssyttely tai mielistely, "että saataisi se Pyhtäänkin mummo äänestämään vihreitä". Se ei myöskään aja yksittäisen äänestäjänsä palkkapussin paksuutta tai lyhytnäköisiä ratkaisuja, vaan mahdollisuuksia tasapainoiseen elämään. Politiikka on yhteisten asioiden ja yleisen hyvän ajamista, ja nykyinen puolue=etujärjestö-linja saakin tässä suhteessa todella hyvän haastajan juuri meistä vihreistä.
Kyse ei siis saisi olla suljetusta maailmankuvasta; "koska tämä on oikein, meidän täytyy saada muutkin ajattelemaan näin". Sen sijaan on jatkuvasti oltava herkkä: kuunneltava, aistittava ja havaittava yhteiskunnallista todellisuutta. Mielestäni vihreään politiikkaan kuuluu avoimuus, pureskelemattomuus ja pyrkimys kokonaisuuksien hahmottamiseen. Jos joku nyt kauhistuukin ajatusta, "mitä, ettäkö luonnolla voisi olla muutakin merkitystä kuin raha!" tai että "mitä, että yhteiskunnallisten ilmiöidenkö takana olisi rakenteellisia seikkoja, höpö höpö mitä scifiä", niin se ei tarkoita, että tämän äänestäjän edessä nämä asiat tulee verhoilla toisiksi ja "tehdä kauppaa". Sen sijaan toivoisin, että jatkossakin jaksettaisiin taistella ennakkoluuloja vastaan asiapitoisella keskustelulla ja havahduttaa ihmiset: sellainenkin asia kuin ihmisiä varten suunniteltu politiikka (ei siis valtiota varten suunnitellut ihmiset) on yhä olemassa.
Demokratia kaipaa niitä, jotka uskaltavat sanoa ääneen niitäkin asioita, mistä koulussa ei aina puhuta (koska opetettavan tiedon sisältökin on yhteiskunnallisesti määräytynyttä ja usein valtasuhteisiin sidottua). Se ei aina ole helpoin tie, eivätkä ihmiset aina ilahdu kuullessaan "harmillisia" asioita (kuten vaikka että maailma on muuttunut).
Ollaanhan jatkossakin kansalaisia, persoonallisia, erilaisia, asiantuntevia ja tavallisia. Nuoria, vanhoja, tunteen palolla ja viisauden valolla. Ei tuputeta, vaan kerrotaan, näytetään ja toimitaan. Vihreä liike ei lähde laskutoimituksista, vaan elävistä organismeista.