Viikko, jolloin Kerttu aloitti...

... juoksemisen. Ihanaa, että polvet kestää taas. Mä ostin lenkkarit alesta, ja ne oli halvennettuinakin hurjan kalliit, mutta vanhat on jo niin vanhat että nää vänkyräjalat ehkä kaipasivat paremmat ihan oikeesti. Olen tehnyt nyt kolmena päivänä (su, ti ja tänään eli to) pienen juoksulenkin ja venytellyt kunnolla. Kyllä se tästä, kun osaa aloittaa tarpeeksi varovaisesti.

Tämä on myös se viikko, jolloin erään päivän viimeinen asiakas, eli herra jota pyysin GP:n tukijaksi, halasi minua. Se nauratti. Olen tällä viikolla kuullut paljon mukavia sanoja kadulla. Monet on kehuneet, että olen hyvä työssäni ("kyllä mä sut palkkaisin myyjäksi heti"). Ja sitten on kyllä ollut monia, jotka ei ole olleet niin kivoja, mutta se on heidän oikeutensa se. Totta kai meidän työmme ärsyttää ihmisiä. Työnkuva on oikeastaan olla ärsyke, mutta mahdollisimman kiva ärsyke.

Kilpikonnatkin kuoriutuivat molemmat. Äärimmäisen hienoja pikkuotuksia, joskin ne viettää suurimman osan ajasta turpeeseen kaivautuneina eli niitä ei kauheasti näe.

En ole kirjoittanut politiikasta. Siihen on vain yksi syy: en ole juurikaan ajatellut politiikkaa.