Metsästä, etanoista ja lähialuematkailusta

Eka viikonloppuni Belgiassa sujui mukavissa merkeissä. Perjantaina katsastin yhden kotiehdokkaan. Mukavalla alueella Woluwe St Lamberissa sijaitseva 28 m2 asunto oli valitettavasti liian opiskelija-asuntohenkinen vastatakseen korkealle kohonneita odotuksiani elintilasta Brysselissä. Pettymys unohtui elokuvissa, katsoimme uusien kavereideni kanssa Tarantinon uusimman väkivaltapläjäyksen sympaattisessa ja edullisessa pikku teatterissa, Styxissä. Pidin elokuvasta, huolimatta... Okei, en paljasta juonta.

Illan "ulkoilusta" huolimatta jaksoin lauantaiaamuna lähteä pienelle juoksulenkille tutustuakseni läheiseen "metsään". Talloessani polulla peukalonpaksuisia etanoita tunsin ylemmyyttä siitä, että Suomessa sentään on oikeita metsiä, Helsingissäkin. Taitaa tosin olla minun itseni kannalta parasta yrittää iloita aidosti niistä viheralueista, mitä täällä on. Metsänoloista metsää saattaa viela tulla vastaan, koska lauantain lenkkini ulottui vain Foret de Soignen puistomaiseen pohjoisosaan eikä kovin syvälle metsän siimekseen.

Lenkin päätteeksi päädyin torille, josta ostin tuoreita puutarhamustikoita ja punaherukoita. Edellisenä päivänä ostoskoriini oli päätynyt kaurahiutaleita, joten olen keittänyt jo pari kertaa kunnon puuroaamiaisen. Elämäni täällä on muutenkin melko tervehenkistä: eilen menin nukkumaan klo 21 ja heräsin syvästä unesta 7.30.

Viikonlopun elämyksiin sisältyi vielä mm. pyykkien vieminen itsepalvelupesulaan, grillausta kollegani hulppealla kattoterassilla St Catherinen tuntumassa, tutustuminen Midi-rautatieaseman sunnuntaimarkkinoihin ja retki Leuveniin ja Herentiin tapaamaan suomalaista tuttuani Annia ja Eetu-vauvaa. Oli tosi mukavaa kuulla Annin näkemyksiä Belgiasta vuoden asumiskokemuksella ja nähdä välillä maaseutumaisemia ja hiljaisia kyläteitä Brysselin toimistotalojen sijasta. Paikallisjunan rahastajalla oli hassu hattu. Asemilla/kylillä Herentin ja Bryssel-centraalin välillä on hassuja nimiä, kuten Erps-Kwerps.