Lasten ja nuorten psykiatrian rahat kiven alla - taas

Kiitos, Aija, kun kiinnitit huomiota tähän tärkeään asiaan. Valitettavasti tuntuu siltä, että kovinkaan moni ei ole asiasta sen enempää kiinnostunut. Toisaalta ymmärrän tämän - eihän lasten mielenterveyden vaikeuksien pohtiminen ole kovinkaan miellyttävää, ja usein yhteiskunnassa vallalla olevat kasvatuskäsitykset liittävät lasten aggressionkin ja muut käytösongelmat pelkkään kurin ja rajojen puutteeseen. Valitettavasti totuus on erittäin paljon monisyisempi - monet näistä käyttäytymisen ongelmista ovat lapsen tapa viestiä omasta pahoinvoinnistaan. Vasta kun häiritsevän käyttäytymisen funktio on selvitetty, voidaan pureutua ongelmaan. Usein ongelman taustalta löytyy koko perhesysteemiin liittyviä vaikeuksia, ja riittävän voimakkailla ja oikein kohdennetuilla tukitoimilla tilannetta voidaan usein helpottaa. Näiden perheiden auttaminen vaatii kuitenkin vahvaa ammattitaitoa ja asiaan perehtyneitä tiimejä, ts. juuri niitä lasten psykiatrian alan toimijoita, joille kohdennetuista rahoista on nyt kyse. Sanomattakin lienee selvää, että tässä hetkessä hoitamattomat psykiatriset ongelmat suurella todennäköisyydellä aiheuttavat moninkertaiset kustannukset tulevaisuudessa.

Lastensuojelussa, jossa itse työskentelen, sukupolvien yli kulkevat ongelmat ovat varsin yleisiä. Lastensuojelun asiakasvanhemmat ovat usein eläneet suoraan sanoen helvetillisen elämän keskellä päihteitä, väkivaltaa, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua ja emotionaalista kylmyyttä. Ja kyse on nimenomaan monen kohdalla kaikista näistä vaikeuksista, ei vain yhdestä. Usein on ihmeteltävä, mistä he ovat löytäneet voimansa selvitäkseen edes hengissä aikuisiksi asti. Moni meistä näennäisesti hyvän elämänhallinnan omaavista ei olisi. Ja nämä aikuisethan ovat siis niitä lapsia, joita kukaan ei auttanut 20 vuotta sitten. Jäädyttämällä budjetista mainitut rahat varmistetaan, että näitä lapsia riittää vuosikymmeniksi eteenpäin. Mutta mitäs siitä, ne kustannukset ovat jonkun toisen hallituksen vastuulla.

Mainittakoon näin lopuksi vielä, että koko suomalainen mielenterveydenhoitojärjestelmä on luokaton. Henkilökunta toki on äärimmäisen ammattitaitoista ja työtahti on kohtuuton. Silti miltei kaikki alalla työskentelevät lienevät yhtä mieltä siitä, että resurssipulasta johtuen asiakkaille ei useinkaan kyetä tarjoamaan sitä hoitoa, mitä he todellisuudessa tarvitsevat. Toki toiminnan tehokkuuteen on kiinnitettävä huomiota, mutta nyt vaikuttaa siltä, että mielentervyeden avohoidosta ei ainakaan ole vedettävissä enää yhtään tehoja irti - näistä ongelmista toipuminen vaatii myös aikaa, aikaa sekä toipua että aikaa saada ottaa vastaan hoitoa toiselta ihmiseltä. Kun aikuisia ei saada hoidettua, sairastuvat lapset. Lapsia ei saada hoidettua samasta resurssipulasta johtuen. Jopa yksityistä psykoterapiaa joutuu lapsi viime kuuleman mukaan Helsingissä odottamaan jopa vuoden. Toisaalta, mitäpä mieltä on hoitaa vain lasta, jos samaan aikaan perheen vanhemmat voivat huonosti eivätkä saa itse tarvitsemaansa apua. Aikaisemmin kesällä kuulimme päivähoitomaksun nollaluokan poistamisesta. Erityisopetuksen tarve nousee. Huostaanotot lisääntyvät jatkuvasti, lapset ovat entistä huonovointisempia päätyessään sijaishuoltoon terveydenhuollon turvaverkkojen ollessa ylikuormitettuja. Kaikki nämä syyt siitä johtuen, että perheitä ei kyetä yhdessä ja erikseen auttamaan riittävän tehokkaasti, riittävän ajoissa. Aikuiset keksivät vaikeassa elmäntilanteessa ahdistuksen lisääntyessä itselääkintänä ratkaisukseen alkoholin. Pisteenä i:n päälle alkoholiveron nosto, jonka kohdennus herättää surkeaa hilpeyttä. Aiempi teräviin kohdistunut veroale näkyi lastensuojelussa selkeästi: alkoholin suurkuluttajat onnistuivat hankkimaan itselleen entistä tehokkaamman humalan. Nyt HS:n mukaan terävien veroa korotetaan 15%:lla, mietojen 20%:lla. Siis aiemmin jo verolla ohjattiin asiakkaita terävien äärelle, nyt uudella veron nostolla tätä eroa tehostetaan vielä. Vaikka HS:n laskelman mukaan kyse on vain muutaman sentin korotuksesta per olutpullo ja siten ero aika marginaalinen, on mielestäni tämä päätös taas yksi osoitus siitä, että heikosti pärjäävät lapset ja lapsiperheet eivät todellakaan ole tämän hallituksen intresseissä.

Hävettää, että tulin antaneeksi ääneni tällaisessa hallituksessa toimivalle puolueelle. Vihreiden vaaliohjelmassahan todettiin mm. seuraavaa (lainattu vihreiden sivuilta): "Vihreä politiikka on vastuullista. Se ulottuu yli vaalikausien ja valtiorajojen. On tehtävä päätöksiä, joista voi ylpeänä kertoa lapsenlapsille.
Vihreä politiikka on oikeudenmukaista. Se yhdistää heikoimpien puolustamisen, ympäristön suojelemisen ja erilaisuuden kunnioittamisen. " Jopa tämän sivun otsikoksi selaimeen tulee teksti:" Vihreät: Lapsesi äänestää vihreitä". Todellako? Minun käsitykseni vastuullisesta, ylivaalikausien ulottuvista, oikeudenmukaisesta, heikompia puolustavasta politiikasta, josta voi vielä ylpeänä kertoa lapsenlapsille, on varsin toisenlainen. Tosin nykyisen sukupolven lapsenlapsille saatan hyvinkin päästä kertomaan eläkkeen kynnyksellä. Kertominen tapahtuu lastensuojelulaitoksen uumenissa, vastapäätä istumassa traumatisoitunut, itsetuhoinen, luottonsa aikuisiin menettänyt, tunnekylmä, hyvää vauhtia syrjäytymässä oleva kymmenvuotias. Hänen isovanhempansa eivät saaneet tarvitsemaansa apua ollessaan lapsia vuonna 2008. Ylpeyteen ei ole silloin aihetta, kun keskustelu aloitetaan sanoilla: "Ei ole sinun vikasi, että olet täällä. Aikuiset eivät ole osanneet huolehtia sinusta ja sinun asioistasi...". Toivotaan kaikki, että lapsen toivo hyvästä huolenpidosta on silloin vielä herätettävissä.