Ihanaa!

Ihanaa, etten ole ViNOn puheenjohtaja ensi vuodelle! Äänestysten häviäminen (äänethän siis luetaan ViNOssa, niin kuin vihreissä yleensäkin, yksitellen Kekkos-tyyliin) oli ehkä jännintä mun elämässä ikinä. Olen edelleen sitä mieltä, että mä olisin ollut ehdokkaista paras, mutta mulla oli vaan yksi ääni. Ja kuten jo etukäteen asian pohdin, niin mulla oli vaihtoehtoina olla a) innoissani ja kauhuissani tai b) pettynyt ja helpottunut. Nyt olen siis ensisijassa helpottunut. Ja todella tyytyväinen, että lähdin mukaan puheenjohtajaskabaan. En oo ainut, jonka mielestä se oli huikaisevan jännittävä ja mielenkiintoinen kisa.

Olen siis kieltäytynyt paristakin luottamustoimesta tavoitellessani ViNOn puheenjohtajuutta. Nyt kalenterissa on siis tilaa etenkin keväälle, ja se tuntuu aivan ihanalta. Yksi poliittisesti innostavimmista jutuista onkin sitten ViNOn hallituksen jäsenyys.