Hairitsevaa

Tehdaanpa pieni testi. En ole kirjoittanut blogiin aikoihin, joten lukijamaara on romahtanut. Mitapa jos kirjoittaisin seksuaalisesta hairinnasta eduskunnassa - tuleeko vipinaa? Toistan varmasti monien muiden bloggaajien fiiliksia, mutta kerrotaanpa silti omatkin mietteet, etta tulee hammennettya soppaa.

Viime paivina muutamat mieskansanedustajat ovat ylittaneet kaikki odotukset ihanalla sekoilullaan. En ollut koskaan aiemmin kuullut siita yhdesta hamekankaineen, mikas hanen nimensa onkaan, Ilkka jotain. Hanella vaikuttaa olevan todella tuore lahestymistapa sukupuoleen. Ja Kalervo, hankin kirjoitti oikein suloisesti ja vilpittomasti. Kuka naita tyyppeja oikein aanestaa?!?

Ihmeen monta naiskansanedustajaakin on loytynyt, jotka ovat kiirehtineet vakuuttamaan, etta eivat ole koskaan kuulleetkaan seksuaalisesta hairinnasta. Vahan niinkuin Ninni Laaksonen ja ilmastonmuutos ("...mikas se onkaan, onko se se kun tulee pidempi lammin kesa? Olen lukenut siita lehtien palstoilta, mutta en tieda, miten sita voisi estaa"). Tutkimuksessahan ei selvitetty kansanedustajien kokemaa hairintaa. Millahan perusteella esimerkiksi monessa mielessa arvostamani Sirpa Asko-Seljavaara voi vaittaa, etta tutkimustulos on "vaara"?

Jarkevimpia puheenvuoroja aiheesta ovat kayttaneet muutamat muut kansanedustajat, kuten Heidi Hautala ja Janina Andersson, seka Sauli Niinisto. Niinisto on tajunnut, etta ainoa korrekti tapa puhemiehelle reagoida tutkimustulokseen on tuomita seksuaalinen hairinta niin eduskunnassa kuin muuallakin ja kannustaa kansanedustajia ja virkamiehia asialliseen kaytokseen. Hautala ja Andersson ovat nostaneet esiin kansanedustajan avustajien ja muiden eduskunnan tyontekijoiden haavoittuvan aseman ja heihin yleensa kohdistuvan vahattelyn. Seksuaalisessa hairinnassakin on usein kyse vallankaytosta.

Oikeastaan ihme, etta joillekin on ollut yllatys, etta eduskunnassa on hairintaa. Sitahan on kaikilla tyopaikoilla ja muissakin porukoissa, esimerkiksi yhdistyksissa ja urheiluseuroissa. On hyva, etta asiasta on tehty tutkimus. On saatu konkreettista tietoa siita, millaisesta hairinnasta eduskunnan tyontekijat ovat joutuneet karsimaan. Tutkimuksessa ei nimetty hairinnan kohteita, vaan ainoastaan heidan asemansa. Silla tavoin selvisi, etta aika usein hairitsija on kansanedustaja, yleensa miespuolinen.

Tutkimuksen mukaan (muistinvaraisesti ja lehdista lukemani perusteella) noin 30% eduskunnan naispuolisista tyontekijoista on kokenut jonkinasteista seksuaalista hairintaa tai ahdistelua. Tutkimuksen otokseen ei kuulu kansanedustajia. Tutkimuksen mukaan 70 % eduskunnan naispuolisista tyontekijoista siis ei ole kokenut seksuaalista hairintaa. Se on hienoa. Se, etta joku ei ole hairintaa itse kokenut, ei tee toisten (eli tuon lahes kolmanneksen) hairintakokemuksia yhtaan vahemman merkittaviksi tai varsinkaan vahemman uskottaviksi.

Seksuaalinen hairinta tarkoittaa jotakin hairitsevaa, ei-toivottua, epamukavaa. Se ei tarkoita flirttia. Flirtiksi tarkoitettu ele tai puhe voi silti joskus arsyttaa olematta varsinaista hairintaa. Hairinnan kohteeksi joutuneen olisi tarkeaa saada sanottua hairitsijalle - sillekin, joka luulee flirttailevansa - etta ei pida siita, mita tapahtui. Joskus on vaikeaa tietaa kayttaytyneensa ei-toivotusti, jos sita ei kerrota aaneen.

Sanominen on kuitenkin valitettavan usein vaikeaa. Voi pelata loukkaavansa toista tai leimautuvansa tiukkapipoksi. Voi vahatella omaa kokemustaan ja ajatella, etta eihan tassa mitaan, ehka tuolla toisella on vain erilainen reviiri. Hairitsija voi olla oma pomo, tai hanella voi olla vaikutusvaltaa esimerkiksi hairittavansa tyosuhteeseen. Kuten monien mies- ja naiskansanedustajien reaktioista voi paatella, kypsa aikuisuus ihmissuhteissa ei ole aina itsestaanselvaa eduskunnassakaan. "Itseensa ottaminen" on aika tavallista, jos joutuu kritiikin kohteeksi.

Kansanedustajat saatavat lakeja. Yksi niista on tasa-arvolaki, joka muun muassa kieltaa sukupuolisen hairinnan ja ahdistelun tyopaikalla. Tasa-arvolaissa saadetaan, etta tyopaikoilla on oltava tasa-arvosuunnitelma ja etta tasa-arvon toteutumista on seurattava. Tutkimus eduskunnan tyontekijoiden kokemasta hairinnasta toimii yhtena seurannan valineena eduskunnan osalta (joskaan en tieda, onko se sellaiseksi tarkoitettu eli sisaltyyko tutkimus eduskunnan tasa-arvosuunnitelmaan). Parhaassa tapauksessa tutkimus johtaa eduskunnan tyontekijoille annettavien hairintatapauksia koskevien toimintaohjeiden selkeyttamiseen, ja tilanne paranee. Toivotaan, etta tutkimus lisaisi myos muilla tyopaikoilla keskustelua sopivasta kaytoksesta ja siita, miten ei-toivottuun kaytokseen puututaan. Onkohan liikaa toivottu, etta kayty debatti herattaisi entista useamman ihmisen kohdalla myos yksilotasolla pohdintaa omasta kaytoksesta toisia kohtaan?