Ihmisten maaseutu

Maata ei pidä jakaa keskenään eriarvoisiin osiin, joissa elämän ehdot poikkeavat toisistaan rajusti. Arkielämän on sujuttava niin maalla kuin kaupungissa. Kansalaisten on saatava tasapuolisesti julkisia palveluita. Tämä koskee erityisesti koulutus- ja terveyspalveluita. Maaseutualueiden erot unohtava tasapäistävä aluepolitiikka on taloudellisesti kestämätöntä. Maaseudulla miellyttävä ympäristö on arvo, jonka perässä ihmiset ovat valmiita myös muuttamaan. Kaikkia palveluita ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista toteuttaa lähellä.

Ilmastonmuutos on suuri kysymys koko yhteiskunnalle. Monet ilmastonmuutoksen seuraukset tuntuvat maalla enemmän kuin kaupungissa. Kelirikkoajan venyminen, maatalouden viljelyolojen muuttuminen tai metsätalouden vaikeutuminen ovat tästä esimerkkejä. Maalla on myös hyvät edellytykset elää ilmastonmuutosta hilliten. Rakennusten lämmittäminen paikallisella bioenergialla on yksi mahdollisuus.

Yhdyskuntarakenteen eheytys on kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla merkittävä keino liikkumistarpeen vähentämiseksi, joukkoliikenteen edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Pendelöintialueella on tehtävä kaavoituksellisia valintoja rakenteeltaan tiiviiden, kaupunkimaisemmiksi muuttuvien alueiden ja maaseutumaisen luonteen säilyttävien alueiden kesken. Muuten uhkana on yhdyskuntarakenteen hajoaminen ja alueiden maaseutumaisen luonteen kärsiminen. Kaavoituksessa on huomioitava arvokkaat kulttuurimaisemat, esimerkiksi kirkonkylien raitit, viljelymaisemat ja vanhat pihapiirit.

Maaseutua uhkaa autioituminen jollei työtä ole monipuolisesti tarjolla. Naisia työllistävien alojen, kuten julkisten palveluiden, puute maaseudulla on johtanut nuorten naisten maaltapakoon. On huolehdittava naisyrittäjyyden ja naisvaltaisten alojen toimintaedellytyksistä. Kunnissa ja yrittäjyyttä edistävissä organisaatioissa on tuettava tasapuolisesti mies- ja naisvaltaisia aloja.

Erityisesti veropohjaltaan heikkojen alueiden on saatava valtiolta riittävät varat lakisääteisten tehtävien hoitoon. Samalla palveluita tulee kehittää kustannustehokkaammiksi ja tarkoituksenmukaisemmiksi. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella (Paras-hanke) pitää hakea palveluiden rahoituspohjan vahvistamista, mutta palveluita ei pidä sen varjolla lopettaa maaseudulta. Saman kunnan sisälläkin voidaan palveluja toteuttaa eri lailla harvaan ja tiheästi asutuilla alueilla.

Yksi mahdollisuus tuottaa työtä ja palveluja syrjäkylille on maaseutusopimusjärjestelmä. Tällöin esimerkiksi kyläyhdistys tekee kunnan kanssa sopimuksen yleishyödyllisen työn tekemisestä. Kyseeseen voivat tulla kiinteistöjen ylläpito, ympäristönhoitotyöt tai hoivapalvelut. Kolmatta sektoria ei pidä kuitenkaan rasittaa kohtuuttomasti julkisen sektorin velvollisuuksilla.

Suomen väestön ikääntyminen ja työikäisten ikäluokkien pieneneminen johtavat melko pian työvoimapulaan. Myös maaseutu tarvitsee maahanmuuttajia. Ulkomaista alkuperää oleva väki luo elinvoimaisuutta maalle. Keskeinen tehtävä on kotouttaa tulijat. Kun saamme maahanmuuttajia, emme saa vain työvoimaa, vaan kokonaisia ihmisiä, joilla on erilaisia kulttuurisia tapoja. Erilaisuuden hyväksyminen on tärkeä asia, jotta tulijoiden vastaanotto sujuu hyvin. Maaseutukunnissa on vähemmän ulkomaalaisväestöä kuin kaupungeissa. Niissä tulisi miettiä hyvissä ajoin, miten muutoksiin liittyviltä ongelmilta vältytään.

Kylät

Suomessa on määrittelijästä riippuen noin 3 900 kylää tai ei juuri lainkaan. Tiiviin kylän malli on Suomesta enimmäkseen kadonnut isojaon yhteydessä, mutta erilaisia muutamien talojen tihentymiä voidaan silti kutsua kyliksi. Kylällä tarkoitetaan myös eri yhteyksissä hieman eri asioita. Parhaiten se viittaa kulmakuntaan, jossa ihmiset kokevat olevansa kotoisin samalta seudulta, kylältä.

Kylä on paitsi fyysinen paikka, myös yhteisö, jossa ihmiset kohtaavat. Kyläyhteisölle on tärkeää, että sen kohtaamispaikat säilyvät ja ettei yhteisö hajoa. Moni kylä on kärsinyt yhteisen julkisen tilan katoamisesta, kun kyläkaupat ja -koulut, postit ja muut palvelut ovat hävinneet. Kylien ja kylätoiminnan vahvistaminen onkin keskeistä maaseudun yhteisöllisyydelle, identiteetin luomiselle ja tulevaisuudenuskon ylläpitämiselle, varsinkin kuntia yhdistettäessä.

Leader-toimintatavassa kylien omia hankkeita toteutetaan yhdessä julkisen vallan ja yksittäisten toimijoiden kanssa. Kokemukset ovat hyviä ja kylän omaa henkeä nostavia. Samaa mallia on hyvä soveltaa laajemmin myös kaupungeissa, joissa aluetoimikunnilla myönnetään edelleen jaettaviksi käyttövarat alueen järjestöjen tukemiseksi. EU:n monissa maissa maaseuduksi on Leader-ohjelman yhteydessä tulkittu myös kymmenien tuhansien asukkaiden kaupunkiseutuja, ja sama on Suomessakin mahdollista. Yhteisen mallin omaksuminen lähentäisi merkittävästi kaupunkien ja maaseudun paikallistoimijoita toisiinsa ja tuottaisi hedelmällisen yhteistyöpohjan.

Palvelut

Koulut ovat avainasemassa palveluiden joukossa. Ilman hyvin toimivia kohtuuetäisyydellä sijaitsevia kouluja on turha uskoa lapsiperheiden pysyvän alueella. Asukkaiden säilyttämiseksi ja uusien saamiseksi useimpien kyläkoulujen säästäminen on viisasta politiikkaa kunnalle. Kuntien on tärkeää miettiä strategia, jolla ne turvaavat kyläkoulujensa tulevaisuuden. Pienten koulujen korotettu valtionapu tulee palauttaa. Jos kaikkia ei voida säästää, on mietittävä miten jäljelle jäävien asemaa saadaan parannettua. Koulupäivän sujuvuus matkoineen ja iltapäiväkerhoineen on tärkeää, kun perhe miettii mahdollisuuksiaan asua maalla. Kyläkoulujen kiinteistöjä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän monen palvelun kylätaloina kaiken ikäisille. Kouluille voitaisiin järjestää mm. kiertäviä palveluita ja harrastustoimintaa.

Suomen ikääntyminen kohdataan ensimmäisenä syrjäisellä maaseudulla. Maaseudun väki on edelläkävijän asemassa etsittäessä toimivia ratkaisuja koko maata kohtaaviin haasteisiin. On tärkeää taata vanheneville ihmisille mahdollisuus asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämä on inhimillisesti ja taloudellisesti oikea tavoite. Hoivapalvelut tuottavat kaivattua työtä monille alueille, mutta ikääntymisen tuomat kustannukset on jaettava oikeudenmukaisesti kuntien kesken ja valtion kanssa. Selkeintä on ottaa ikäjakauma riittävästi huomioon valtion jakaessa kuntaosuuksia. Myös erikoissairaanhoidon rahoitukseen liittyvät kohtuuttomuudet tulee ratkaista.

Kylien yhteisöllisyyden vahvistaminen helpottaa elämisen arkea. Perheelliset voivat perustaa päivähoitorinkejä tai joku kylältä voi toimia perhepäivähoitajana. Tämä lisää pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osallistua työelämään. Tärkeää on, että lapset kasvavat jo pienestä pitäen yhteisölliseen ilmapiiriin.

Nuorten yhteisöllisyyteen maaseudulla on kiinnitettävä erityistä huomiota. Nuoret kärsivät vertaisyhteisön puutteesta, harrasteiden ja muiden mahdollisuuksien kaukaisuudesta. Nuorten käsityksillä alueensa henkisestä ilmapiiristä on myös suuri merkitys sille, halutaanko alueelle jäädä asumaan. Suvaitseva, myönteinen ilmapiiri on maaseudulla elintärkeää. Jos henkistä tilaa ei ole esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille, väki vähenee.

Perustulojärjestelmä mahdollistaa erilaisia elämäntapavalintoja, mikä tukee myös yhteisöjen elinvoimaisuutta. Samalla se helpottaa ekologista elämäntapaa tukevia valintoja. On selvitettävä mahdollisuudet järjestää perustulosta kokeilu maaseutualueella. Maaseudulla elanto saadaan usein useasta eri lähteestä, minkä viranomaiset tulkitsevat epätyypillisiksi työsuhteiksi. Perustulo kohtelee nykyistä järjestelmää paremmin erityisesti niitä ihmisiä, jotka tekevät töitä, joita järjestelmä ei oikein osaa luokitella. Hyötyjiä olisivat mm. erilaiset yrittäjät ja sellaisiksi haluavat. Oleellista on, että perustulon päälle hankitut tulot eivät vähennä perustulon määrää ja kaikki työtulojen hankkiminen on kannattavaa.

Maaseudun kestävä liikkuminen

Pitkien etäisyyksien maaseudulla liikkumisen on oltava mahdollista myös ilman omaa autoa. Tieverkon kuntoon myös syrjäalueilla on löydyttävä riittävästi varoja. Joukkoliikenteen järjestämiseen on saatava erilaisia vaihtoehtoja, kuten kutsupohjainen joukkoliikenne ja matkojen yhdistelyyn pohjautuvat järjestelyt. Kimppakyytien järjestelyyn pitää kehittää yksinkertaisia sähköisiä palveluita. Paikallisesti tuotettujen biopolttoaineiden käyttöä pitää tukea verotuksellisesti. Tavaraliikenteen logistiikka tarvitsee myös tehostamista, mikä korostuu harvaan asutuilla seuduilla. Kuljetusten yhdistely on suositeltavaa. Yksityisteiden hoidon rahoitus on turvattava.

Raideliikenne on liikkuvuuden ja talouselämän toimintaedellytysten kannalta tärkeää. Toimivat rautatiet tukevat maan tasaisempaa asutusta. Junaliikenteen supistamisen sijaan tarvitaan keinoja tarjonnan parantamiseksi, raideverkon laajentamiseksi ja lippujen hintojen saamiseksi nykyistä edullisemmiksi. Asemien sulkemisen sijaan on satsattava taajamajunaliikenteeseen. Rataverkkoa edelleen kehittämällä ja sen kuntoa ylläpitämällä edistetään laajojen maaseutualueiden elinkelpoisuutta.

Tietoliikenneteknologia on kypsynyt viime vuosina siihen pisteeseen, että etätyön tekeminen on todellinen vaihtoehto. Työyhteisöissä on tuettava mahdollisuutta siirtyä ainakin osa-aikaiseksi etätyöntekijäksi. Etätyö mahdollistaa aiempaa useammalle maalla asumisen. Työn tekemistä muualla kuin työnantajan järjestämässä työpisteessä on tuettava nykyistä korkeammalla työhuonevähennyksellä. Tehokkaat ja kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet on taattava koko maahan.

Kaavoituksella täytyy tukea alueiden elinkelpoisuutta. Tavoitteena tulisi olla hallittu asutuksen ja palveluiden sijoittaminen kyliin, mikä tukee saavutettavuutta, yhteisöllisyyttä ja elinkeinojen edellytyksiä. Hajautumista ei saa suosia kaavoittamalla automarketteja. Eri osissa maaseutua kaavoitus kohtaa erilaisia haasteita: kaupunkien lähellä maankäytön hajautuminen uhkaa muuttaa maaseudun lähiöiksi, ydinmaaseudulla täytyy tukea kylien elinvoimaisuutta, syrjäseutujen kaavoituksen ongelmana on väen väheneminen. Paineet ranta-asutuksen lisäämiseksi ovat suuret, mikä johtaa helposti hyvin hajanaiseen yhdyskuntaan kaikkine ongelmineen. Samalla menetetään taajaan kaavoitetulla alueella vapaa pääsy rantaan. Rakentamisessa tuleekin pidättäytyä hallitsemattomasta haja-asutuksen lisäämisestä ja rantojen sulkemisesta.

Ehdotuksia eri maaseututyypeille

Kaikille alueille yhteiset

• Kehittyvien kylien yleiskaavoitusta tulee edistää lisäämällä kuntien kaavoitusresursseja ja parantamalla suunnittelijoiden maaseutuosaamista.
• Kuntasuunnittelun osaksi tulisi ottaa käyttöön strateginen maankäytön suunnitelma, jossa määritellään lähtökohdat ja tavoitteet kunnan eri osien kehittämiselle, tarjottaville palveluille, maankäytön suunnittelulle ja rakentamisen ohjaamiselle. Suunnitelma on erityisen tarpeellinen kunnissa, jossa on laajoja harvaan asuttuja alueita. Erityisesti täytyy huolehtia siitä, että paikalliset asukkaat ja yritykset pääsevät mukaan suunnitteluprosessiin.
• Asukaslähtöinen kyläsuunnittelu tulee ottaa osaksi kaavoitusta ja muuta kuntasuunnittelua. Kyläsuunnittelu vahvistaa myös lähidemokratiaa kuntaliitosten myötä laajenevissa kunnissa.
• Erikoissairaanhoitopiirit on tehtävä maakuntien mukaisiksi tai jopa laajemmiksi.
  • Valtio on saatava mukaan maksamaan kalliit erikoishoidot ja takaamaan tasavertaisen hoidon kunnan taloudellisesta asemasta riippumatta.
• Aluesairaalaverkko on säilytettävä ja sitä on monipuolistettava.
• Laajakaista on saatava koko maan kattavaksi.
• Liikkuvia palveluita kuten kirjastoauto on lisättävä.
• Maaseudulla joukkoliikenne on hankalasti järjestettävissä, kun joukkoja puuttuu. Tätä voidaan parantaa
  • tilauspohjaisella joukkoliikenteellä ja takseilla korjaamaan aukkoja.
  • laillistamalla kimppakyydit esimerkiksi siten, että kyydittävä voi osallistua polttoainekustannuksien maksamiseen.
• Vanhojen arvokkaiden rakennusten ja kulttuurimaisemien säilytystyöhön on osoitettava tukea.
• Riittävien kulttuuri- ja liikuntapalveluiden sekä vapaan sivistystyön rahoitus on turvattava.
  • tapahtumat, kesäteatteri, museot, harrastuskurssit
• Vanhuspalveluita on tuettava.
  • ikäihmisten omatoimisen asumisen (kiertävä kotiapu, terveydenhoito) ja hoivapalveluiden syntymisen tukeminen
  • kyläkohtaiset vanhusten kotipalvelujärjestelmät, työntekijät omalta kylältä, vanhusten yhteisöasuminen.
• Kaksoiskuntalaisuuden etuja ja mahdollisuuksia selvitettävä: vapaa-ajan asukkaiden verotus, palvelut ja osallistuminen.
• Maaseudun infrastruktuurin kehittämiseksi on haettava uusia toimintamalleja ja resursseja.
• Alv-velvollisuuden alarajaa on nostettava mikroyrittämisen ja hanketoiminnan helpottamiseksi.
• Kyläkoulujen lakkauttamisista koituneet todelliset säästöt ja muut vaikutukset tulisi asiantuntevasti tutkia.
• Leader-toiminnan kokonaisrahoitus tulee kolminkertaistaa vuonna 2014 alkavalla kaudella.

Kaupunkien läheinen maaseutu

• Voimakas kasvu vaikeuttaa riittävien palveluiden järjestämistä uusille asukkaille.
  • Yhdyskuntarakenteen suunnitelmallinen kehittäminen helpottaa palveluiden järjestämistä.
  • Palveluissa on kannustettava omavaraisuuteen, kaikkia palveluita ei haeta kaupungista.
• Pikkukauppoja ja kioskeja pitää saada lisää.
  • Ei kaavoiteta pienet kaupat tuhoavia jättimarketteja kaupunkien reunoille.
• Terveyskeskuspalvelut on saatava lähelle (taajamiin tai itse maaseudulle).
• Tuetaan pienpalveluja ja pienyrittäjyyttä.
  • monen palvelun kioskit ja asiamiespostit.
• Monitoimitaloja kyläkouluihin (myös entisiin).
  • kyläkoulut, myös entiset, säilytetään toiminnassa.
• Linja-auto tai minibussi ovat joukkoliikenteen vaihtoehtoja.
  • minibusseja tiuhemmalla aikataululla
  • kunnolliset kevyen liikenteen väylät.

Ydinmaaseutu

• Ongelmat ovat pitkälti samoja kuin harvaan asutulla maaseudulla, mutta eivät yhtä hankalia.
  • Voidaan soveltaa samoja ratkaisuja, mutta toiminnan mahdollisuudet paremmat.
  • Alueella ei ole voimakasta väestönkasvua, joten ei myöskään vastaavia laajenevien palveluiden järjestämisongelmia kuin kaupunkien läheisellä maaseudulla.
  • Osa infrasta voidaan toteuttaa vesiosuuskuntien kautta.
• Kyläkauppojen säilyttämistä ja uudelleen elvyttämistä on tuettava.
  • Tukea kaupan pidolle sosiaalisin perustein.
• Kauppa-autojen toiminta on elvytettävä.
• Lääkäripalvelut (apteekki mukana) voivat olla kiertäviä; lisää kotikäyntejä.
• Monitoimitaloja voidaan tehdä kyläkouluihin (myös entisiin).
  • kyläkoulut, myös entiset, säilytettävä toiminnassa.
• Työmatkoja voidaan tehdä ryhmätilausjoukkoliikenteellä ja työkimppakyydeillä.
  • annettava lainsäädännöllä mahdollisuus maksaa kimppakyydistä.

Harvaan asuttu maaseutu

• Haasteena ovat kuntien heikko talous, vähäiset verotulot ja kalliit ratkaisut.
  • Harkittava uuden tyyppistä yhteistyötä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa kuten maaseutusopimukset ja palvelusetelit.
  • Valtionosuusjärjestelmä on uudistettava läpinäkyväksi ja ennakoitavaksi, valtion on otettava selkeämmin vastuuta omalla budjetillaan kuntien rahoituksesta.
• Peruspalvelutaso on ylläpidettävä
  • monipalvelupisteet ovat edullisempia kuin erikseen järjestettävät palvelut
  • kiertävät palvelut, monipalvelukirjastoautot
  • kolmannen sektorin rooli palvelutarjonnassa on tärkeä, mutta sitä on selkeytettävä (lainsäädäntö, rahoitus ja vastuut).
• Myös harvaan asutun maaseudun ammattikoulutuspalveluista tulee huolehtia.
• Pyörillä olevat palvelut ovat järkeviä: pikkubussikuljetus lähitaajamaan kauppaan, kiertävä lääkäri.
• Kyläkaupat on säilytettävä tai uudelleen elvytettävä.
  • sosiaalisin perustein tukea kaupan pidolle.
• Kohtuuhintainen laajakaista on merkittävä harvaan asutulla alueella.
  • Tuo palveluja lähelle, palvelusisältöjä pitää kehittää.
  • Mahdollistaa monen työn tekemisen myös syrjäalueella.
• Liikkuminen on järjestettävä tarkoituksenmukaisesti.
  • Koulukyydit ja niihin yhdistetyt muut kyydit, poimintapysäkit
  • On huolehdittava siitä, ettei lasten päivittäinen koulumatkaan kuluva aika missään olosuhteissa ylitä lain sallimaa 2,5 tuntia
  • Taksisetelit
  • Alempi auton käyttömaksu syrjäisille alueille, joilla oma auto on useimmille välttämättömyys.
• Perustuloa voidaan kokeilla syrjäisellä maaseudulla; se mahdollistaa asumisen ja elannon hakemisen eri lähteistä.