Kunnallisvaaliblogi: Kouluterveydenhuollon raunioilla?

Muistele hetki omia kouluaikaisia terveystarkastuksia. Kaikki muistanemme menneet ajat, jolloin kouluissa lähes vuosittain oli terveystarkastukset.

Luokan oppilaat odottelivat terveydenhoitajan oven takana vuoroaan. Tarkastuksessa käytiin läpi koululaisen kasvutiedot, kuulo, näkö, ryhti yms. sekä muutamalla kohdistetulla kysymyksellä selvitettiin sekä fyysinen että psyykkinen terveys. Tarvittaessa ongelmien ilmetessä ohjattiin lisätutkimuksiin.

Tuolloin arvion suorittivat tutut terveydenhoitajat ja koululääkärit. Aika on mennyt toki ohi tuon autoritäärisyyden, mutta jotain voisi sieltä ajasta lainata nykyisyyteen. Tutun terveydenhoitajan, lääkärin päivitettyine tietoineen ja tuunatuine tutkimuksineen olisivat taatusti hyödyllisiä meidänkin maailmassamme.

Samanlaisen tarkastuksen järjesti myös koulujen hammashuolto, tosin jostain kumman syystä tuolloin pelonsekaisin tuntein odotimme hammaslääkärille menoa, eikä rentoutta ainakaan meidän luokalla esiintynyt, paitsi vasta kun voi tarkastuksen jälkeen todeta purukaluissaan reikäsaldon jääneen onneksi taas pyöreäksi nollaksi.

Toisin on nyt kaksituhattaluvulla. Tällä hetkellä Tampereen kaupungissakin kyetään tuoreiden tietojen mukaan tekemään oppilaalle kokonaista kaksi lääkärintarkastusta hänen koko peruskoulun uransa aikana. Se on minusta valitettavan vähän. Valtakunnallisesti suosituksen mukaan niitä pitäisi olla vähintään kolme, mikä sekään ei ole missään nimessä riittävää! Vaikka terveydenhoitajan tarkastuksia on useampia, niillä ei voi korvata lääkärin ja terveydenhoitajan tekemiä yhteisiä tarkastuksia.

Kunnissamme oppilashuolto on samalla tavoin alibudjetoitua ja tarvittavien kuraattorien, psykologien ja opinto-ohjaajien toimia pitäisi ilman muuta lisätä, kuten koululääkäreidenkin ja terveydenhoitajienkin. Sillä ennaltaehkäisevällä työllä ja ongelmiin varhain puuttumalla saadaan niiden hankaloituminen ja monimutkaistuminen monesti estettyä.

Esimerkkejä liian vähäisen resursoinnin vaikutuksista voimme valitettavasti löytää ihan omastakin maasta. Arvovalinnoissamme voimme kaikki mennä jollain tavoilla myös itseemme. Strategioista ja arvoista kyllä puhumme, mutta suumme ollessa hetkenkin kiinni, tekomme valitettavasti puhuvat jotain muuta.

Suomessa on tällä hetkellä rahaa ehkä enemmän kuin koskaan, mutta lasten ja nuorten ennaltaehkäisevässä ja kouluterveydenhuollossa emme ole osanneet tai halunneet käyttää pelimerkkejämme oikein. Rahaa uusien virkojen perustamiseksi ei oikein tunnu mistään löytyvän vaikka aina korostetaan asian tärkeyttä. Näyttöä tuskin enempää tarvitaan ennaltaehkäisevän kouluterveydenhuollon hyödyistä vakuuttamaan siitä, että sijoitetut eurot tuottavat pitkällä tähtäimellä hyvin, eikä tarvita sijoitettujen eurojen turvaksi minkäänlaisia roskapankkijärjestelmiä.

Itseäni hävettää ja harmittaa aikoinaan esimerkilliseksi mainitun neuvola- ja kouluterveydenhuollon raunioittaminen Suomessa. Toivon kaikkien kunnallisvaaleissa ehdokkaina olevien kantavan myös oman panoksensa ja ehdotuksensa yhteiseen pelipöytään, jotta neljän vuoden päästä voisimme todeta tämän asian kohentuneen niin meillä Tampereella kuin muualla Suomessa. Jos tavoitteissamme onnistumme, kuntasi peruskoululainen ja hänen elinympäristönsä voi vain voittaa.

Vesa Eskola

Kirjoittaja on tamperelainen lastenlääkäri ja kolmen lapsen isä. Ehdolla Tampereen valtuustoon numerolla 376. Verkkosivut ovat osoitteessa www.vesaeskola.fi

Kunnallisvaaliblogissa julkaistaan Vihreiden valtuustoehdokkaiden kirjoituksia.