Taija Heinosta lämpimästi muistaen

Kuulin tänään Helsingin vihreiden vaalikasvihuoneella Kolmen sepän patsaalla Kalle Könkkölältä suru-uutisen: Abilis-säätiön toiminnanjohtaja Taija Heinonen Espoosta menehtyi viime yönä työmatkallaan Tansaniassa.

En tuntenut Taijaa hyvin, mutta minulla oli ilo tehdä hänen kanssaan yhteistyötä esteettömyyden tiimoilta viime vuonna. Sittemmin olen seurannut Taijan aktiivista toimintaa mm. Vihreät vaivaiset -järjestön sähköpostilistalta, jonne hän on lähettänyt raportteja vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun subjektiivisen oikeuden etenemisestä lainsäädäntöhankkeena.

Arvostin Taijan asiallisuutta, mutkattomuutta ja asiantuntemusta. Könkkölän Kallelta olen kuullut, että Taija oli palkkatyössään kehitysmaiden vammaisia tukevassa suomalaisessa Abilis-säätiössä kullan arvoinen: hän kehitti säätiön toimintaa ja sen laatua jatkuvasti paremmaksi. Menehtyessään Taija oli Abiliksen edustajana Tansaniassa.

Kuolema on useimmiten surullinen asia, mutta on jotenkin erityisen haikeaa, kun jossakin yhteisössä keskeinen ja aktiivinen, muiden rohkaisijana ja esikuvana toiminut henkilö kuolee yllättäen. Jää olo, että sekä Taijan elämä että hänen työnsä jäivät kesken, jos niin voi sanoa.

Taijan kuolemasta kirjoittavat myös Vihreä Lanka: http://www.vihrealanka.fi/uutiset/vammaisaktivisti... ja Amu Urhonen: http://amuurhonen.livejournal.com/