Taija Heinosta lämpimästi muistaen
Kuulin tänään Helsingin vihreiden vaalikasvihuoneella Kolmen sepän patsaalla Kalle Könkkölältä suru-uutisen: Abilis-säätiön toiminnanjohtaja Taija Heinonen Espoosta menehtyi viime yönä työmatkallaan Tansaniassa.
En tuntenut Taijaa hyvin, mutta minulla oli ilo tehdä hänen kanssaan yhteistyötä esteettömyyden tiimoilta viime vuonna. Sittemmin olen seurannut Taijan aktiivista toimintaa mm. Vihreät vaivaiset -järjestön sähköpostilistalta, jonne hän on lähettänyt raportteja vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun subjektiivisen oikeuden etenemisestä lainsäädäntöhankkeena.
Arvostin Taijan asiallisuutta, mutkattomuutta ja asiantuntemusta. Könkkölän Kallelta olen kuullut, että Taija oli palkkatyössään kehitysmaiden vammaisia tukevassa suomalaisessa Abilis-säätiössä kullan arvoinen: hän kehitti säätiön toimintaa ja sen laatua jatkuvasti paremmaksi. Menehtyessään Taija oli Abiliksen edustajana Tansaniassa.
Kuolema on useimmiten surullinen asia, mutta on jotenkin erityisen haikeaa, kun jossakin yhteisössä keskeinen ja aktiivinen, muiden rohkaisijana ja esikuvana toiminut henkilö kuolee yllättäen. Jää olo, että sekä Taijan elämä että hänen työnsä jäivät kesken, jos niin voi sanoa.
Taijan kuolemasta kirjoittavat myös Vihreä Lanka: http://www.vihrealanka.fi/uutiset/vammaisaktivisti... ja Amu Urhonen: http://amuurhonen.livejournal.com/
Abilis tekee tärkeää työtä
Järkyttävä uutinen! En minäkään tuntenut Taijaa lähemmin, mutta hänen Abiliksessa tekemänsä työ oli todella tärkeää. Kun täytin 50 vuotta, pyysin vieraita lahjojen sijasta tekemään lahjoituksen nimenomaan Abilis-säätiölle, koska tiesin että siellä lahjoitukset menevät juuri oikeaan kohteeseen. Varoja kertyi sen verran mukavasti että taisin saada kutsun johonkin Abiliksen juhlaankin, jonne en sitten valitettavasti päässyt.
Niin monet hienot ja paljon aikaan saaneet vammaisaktivistit ovat kuolleet kesken elämäntyönsä. Seuraavaa taisi Taija itse jossain lainata: