Opintopoliittinen keskustelupaperi

Reilua tukea yliopistoille ja opiskelijoille

Koulutusjärjestelmämme peruslähtökohta on koulutuksellinen tasa-arvo: kaikilla maan lapsilla ja nuorilla on aina oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet saada oppia ja sivistystä, ja niin halutessaan kouluttaa itseään korkeimpaan akateemiseen oppiarvoon saakka. Yliopistojen kehittämistä on ohjannut sivistysyliopistoajattelu, jonka periaatteisiin on kuulunut akateeminen vapaus ja joustavuus. Hallituksen esitykset korkeakouluopintojen nopeuttamisesta opintoaikoja rajaamalla sekä opintojen tekeminen maksulliseksi ulkomaalaisille opiskelijoille ovat vastoin sivistysyliopiston periaatetta.

Opiskelija on yksilö

Hallitus näkee opiskelijat yhtenä yhtenäisenä joukkona. Tosiasiassa opiskelijoita ei mitenkään voida puristaa yhteen muottiin. Kaikki opiskelijat eivät ole nuoria, terveitä, perheettömiä sinkkuja, vaan ihmisiä joiden tausta, elämäntilanteet ja tarpeet ovat hyvinkin vaihtelevia.

Vihreät peräänkuuluttavat opiskelijakäsitteen inhimillistämistä. Toisin sanoen opintosuoritusten ja opintoaikojen sijasta on kiinnitettävä enemmän huomiota opiskelijoiden hyvinvointiin ja tätä kautta tuotava työhyvinvointiajattelua myös korkeakoulupolitiikkaan. Monet yliopisto-opiskelun ongelmista ratkeaisivat sillä, että korkeakouluille annettaisiin riittävästi rahoitusta opetuksen ja opinto-ohjauksen järjestämiseen ja opiskelijoiden opintososiaalisia etuuksia nostettaisiin kokopäiväisen opiskelun mahdollistamiseksi.

Työelämä muuttuu epävarmemmaksi

Hallituksen ehdottama opintolainan verovähennysmalli on epäreilu tukimuoto: se auttaa nyt jo hyvin pärjääviä ja nopeasti valmistuvia. Se synnyttää vuosiksi eteenpäin kaksi ryhmää: ne jotka saavat opintolainavähennystä ja ne jotka eivät saa, eli vanhan järjestelmän mukaiset opiskelijat. Lisäksi opintotuen lainapainotteisuuden lisääminen on piilotukea pankeille.

Vihreät peräänkuuluttavat reilua tukea opiskeluun. Täyspäiväisen opiskelun pitää olla mahdollista jokaiselle taustasta riippumatta. Vaikka opintotuen asumislisää nyt korotetaan, haluamme parantaa myös muita opintososiaalisia etuuksia.

Hallituksen esitys opintoaikojen rajaamisesta huonontaa opiskelijoiden mahdollisuuksia rahoittaa opintojaan työssä käymällä. Yli puolet yliopisto-opiskelijoista käy töissä. Työssäkäynti opintojen ohella hidastaa opintojen etenemistä. Toisaalta omaan alaan liittyvät lyhytkestoiset täyspäiväiset työsuhteet tai jatkuva työskentely opiskelun lomassa valmentavat työelämään. Suomessa yliopistoista valmistuvat ovat työelämään valmistautuneita aivan toisella tapaa kuin monissa muissa maissa. Suomalaiset vastavalmistuneet työllistyvät nopeammin ja varmemmin kuin muualla Euroopassa.

Epävarmuus opintojen jälkeisestä pysyväisluontoisesta työllistymisestä on kuitenkin yksi syistä sille, että opiskelijat karttavat lainanottoa ja rahoittavat ennemmin opintonsa työtuloilla. Huoli lainan takaisinmaksukyvystä tulevaisuudessa ei ole turha, vaikka suurten ikäluokkien eläköityminen avaa työpaikkoja. Työelämän luonne on muuttumassa. Nuorille on tarjolla pysyvien työsuhteiden sijasta yhä enemmän määräaikaisuuksia työsuhteita. Lähes kolmasosa 25–29-vuotiaista työntekijöistä on määräaikaisessa työsuhteessa. Koulutus ei anna nuorille naisille ja miehille samanlaista turvaa pätkätöiltä. Akateeminen tilapäistö koostuu korostuneesti naisista. Akavan nuorista naisjäsenistä puolet on määräaikaisessa työsuhteessa.

Turvataan opiskelun maksuttomuus

Tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuus on tärkeä periaate, joka takaa että kaikilla on taustastaan riippumatta mahdollisuus hankkia korkeatasoista koulutusta. Vielä viime marraskuussa ministeri Haatainen vakuutti, ettei lukukausimaksuja ole suunnitteilla ulkomaalaisille opiskelijoille. Nyt asiaa kuitenkin pohditaan ministeriössä. Lukukausimaksujen kerääminen ulkomaalaisilta opiskelijoilta avaa helposti oven opintojen muuttamisesta maksulliseksi myös suomalaisille opiskelijoille.

Suomi tarvitsee tulevaisuudessa myös hyvin koulutettuja maahanmuuttajia. Ulkomaisten opiskelijoiden Suomeen tuloa ja Suomeen jäämistä kannattaa siksi kaikin tavoin tukea. Opiskelujen tekeminen maksullisiksi toimii juuri päinvastoin. Parhaimmillaan ulkomaalaiset opiskelijat voivat myös toimia sillanrakentajia ja auttaa muita maahanmuuttajia viihtymään paremmin Suomessa. Ulkomaisten opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden läsnäolo sekä lisääntynyt kansainvälinen vuorovaikutus parantavat suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen laatua.

Opintojen nopeuttamisessa puututtava todellisiin ongelmiin

Suomalaiset nuoret siirtyvät työelämään 28-vuotiaina, vanhempina kuin monessa muussa maassa. He kuitenkin työllistyvät valmistuttuaan paremmin kuin muualla Euroopassa. Myöhäinen valmistumisikä on ongelma, johon hallitus pyrkii löytämään ratkaisun esittämällä opinto-oikeuden rajaamista viiteen vuoteen. Hallituksen tavoite on perusteltu, mutta keino väärä. Opinto-oikeuden rajaamisen hintana kun ovat sivistysyliopiston arvokkaiden tekijöiden, akateemisen vapauden sekä joustavuuden menettäminen.

Lyhytnäköinen tehostamisajattelu estää hallitusta näkemästä valmistumisiän alentamiseen käytettävissä olevat tehokkaammat keinot. Opintojen pitkittymisen lisäksi olisi puututtava välivuosiin lukion ja opintojen aloittamisen välillä. Tämän suhteen hallitukselta ei kuitenkaan ole odotettavissa esityksiä.

Jo tällä hetkellä suomalainen yliopisto-opiskelija valmistuu keskimäärin kuudessa vuodessa. Opiskelu kestää vain vuoden opetusministeriön asettamaa tavoiteaikaa kauemmin. Valmistumisajoissa on suuria opintoalakohtaisia eroja. Asumiskustannusten erot aiheuttavat aluekohtaisia eroja opintoaikoihin. Keskimääräiset opiskeluajat ovat lyhentyneet 1990- ja 2000-luvuilla opintososiaalisten etujen paranemisen, opintojen ohjauksen sekä opetuksen kehittämisen ansiota.

Vihreät ratkaisut

1. Välivuodet lukion ja opintojen välillä

Keskimääräinen välivuosien pituus on noin kaksi vuotta. Hallitus ei ole esityksillään puuttunut välivuosiongelmaan. On kuitenkin olemassa useita konkreettisia keinoja, joilla välivuosien määrää voidaan vähentää.

• Tehdään kattava selvitys välivuosista, niiden syistä ja käytöstä. Tätä kautta pystytään puuttumaan niihin todellisiin syihin, joiden takia välivuosia pidetään.

Opiskelun aloittamista viivyttävät syyt on jaettavissa omavalintaisiin syihin tai omasta tahdosta riippumattomiin syihin. Omavalintaisiin syihin sisältyvät ratkaisut, joissa lukiosta valmistunut nuori päättää viettää välivuoden esimerkiksi töissä, ulkomailla tai muuten kypsytellä opiskelupaikan valintaa. Tähän ryhmään vaikuttaminen on vaikeaa. Nuorten painostaminen opiskelemaan saattaa tukea ajautumista väärälle alalle ja johtaa opintoalan vaihtoon myöhemmin. Tällaisen ongelman aiheuttaa mm. nykyinen pakkoyhteishaku.

• Parannetaan opinto-ohjausta peruskouluissa ja lukioissa resursseja lisäämällä

Omasta tahdosta riippumattomia syitä ovat koulutusjärjestelmän rakenteisiin liittyvät ongelmat. Vanhempien hakijoiden suuri määrä vaikeuttaa uusien ylioppilaiden pääsyä haluamaansa opiskelupaikkaan ensimmäisellä kertaa. Hakijoita on kuitenkin kohdeltava tasa-arvoisesti. Tavoitteena tulee olla, että mahdollisimman moni yliopisto-opiskelun edellytykset omaava nuori pääsisi yliopistoon heti lukion jälkeen. Pääsykoejärjestelmä aiheuttaa ongelmia. Pääsykokeet mittaavat usein luetun oppimista eivätkä ymmärtämistä. Myös varusmiespalvelus viivyttää opintoihin pääsyä. Erityisiä ongelmia liittyy siviilipalvelusajan pituuteen, nykyisessä pituudessaan (13 kk) se hankaloittaa opiskelun aloittamista huomattavasti.

• Kehitetään yliopistojen pääsykokeita siten, että ne mittaavat myös opiskelijoiden kykyä suoriutua opinnoistaan ja että ne mahdollistavat korkeakouluun pääseminen ilman vuosien lukemista. Kehitetään ylioppilaskirjoituksia paremmin pääsykoejärjestelmiin niveltyviksi. Yliopistot ovat kehittämässä opiskelijavalintojaan entistä tehokkaammiksi. Valmisteilla on yhteisvalintamenettely, joka mahdollistaisi pyrkimisen useaan opiskelupaikkaan samalla kertaa. Tätä kehitystä on tuettava.
• Mahdollistetaan varusmies- ja siviilipalveluksen aloittaminen heti lukion jälkeen Ministeri Karpela lupasi vuonna 2003 edesauttaa opintojen ja asevelvollisuuden suorittamisen yhteensovittamista, mutta asialle ei ole tehty mitään.

Lyhennetään siviilipalvelusta, jotta opintojen aloittaminen ei palveluksen keston takia siirry kahden vuoden päähän lukion päättymisestä.

2. Opintojen pitkittyminen

Opintojen tavoiteaikoja pidempi kesto johtuu useista tekijöistä, joihin pystytään vaikuttamaan parhaiten lisäämällä sekä yliopistojen että opiskelijoiden resursseja. 

Opiskelijoiden opintososiaalinen asema

Opintotuki on jäänyt jälkeen elinkustannusten kehityksestä. Se ei riitä kattamaan elämisen ja asumisen kustannuksia. Eduskunta toimi viisaasti korottaessaan opiskelijoiden asumistuen vuokrakattoa Vihreän vaihtoehtobudjetin mukaisesti 252 euroon. Opintorahaa ei ole korotettu vuoden 1992 jälkeen. Korkeakouluopiskelijan opintorahan (259,01 €) ostovoima vuonna 1992 vastaa nykyrahassa 314:a euroa.

• Korotetaan opiskelijan opintorahaa 10 prosentilla. Korkeakouluopiskelijan kohdalla tämä tarkoittaisi opintorahan nousemista 285 euroon kuukaudessa ja toisella asteella 21,86 - 213,60 euroa opiskelijan iästä ja asumismuodosta riippuen. Korotuksen kustannusvaikutus on 43,7 miljoonaa euroa.

Muualla suoritettujen opintojen hyväksilukeminen

Opiskelualaa tai -paikkaa vaihtavien opintoja voidaan nopeuttaa helpottamalla muualla suoritettujen opintojen sisällyttämistä tutkintoon esim. sivuaineena. Vajaa kolmannes opiskelijoista osallistuu opiskelijavaihtoon. Opiskelu ulkomailla hidastaa valmistumista, sillä ulkomailla suoritettuja opintojen hyväksilukeminen täysimääräisinä osaksi suomalaista tutkintoa on edelleen vaikeaa.

• Selkiytetään ja lisätään vaihto-opiskelussa suoritettujen opintojen hyväksi lukemista kotimaisen tutkinnon osana. Helpotetaan aikaisempien opintojen sisällyttämistä uuteen tutkintoon.

Yliopistojen resurssipula

Hallitus esittää (HE 12/2005) yliopistolle uusia velvoitteita ohjauksen ja opetustarjonnan lisäämisestä antamatta lisäresursseja velvoitteiden noudattamiseen. Yliopistot kärsivät huomattavasta resurssipulasta. Vuosina 1992–2001 yliopistojen opiskelijamäärä kasvoi 33 %, maisterien määrä 38 % ja tohtorien määrä 128 %. Opettajien määrä sen sijaan supistui 3 %. Resurssipula heijastuu suoraan tarjolla olevien kurssien määrään, opintojen suorittamismahdollisuuksiin ja opintojen ohjaukseen. Yliopistokirjastoilla on resurssipulan johdosta liian vähän tenttikirjoja.

Resurssipula heijastuu myös yliopistojen työviikkojen pituuteen ja lukukausiin. Nykyisin lukukaudet kestävät syksyllä syyskuusta marraskuuhun ja keväällä helmikuusta huhtikuuhun. Opiskelumahdollisuuksiin lukukausien aikana on odotettavissa parannusta, sillä useissa yliopistoissa ollaan siirtymässä neljän opetusperiodin järjestelmään. Kesäopiskelumahdollisuuksissa on edelleen parantamisen varaa.

• Parannetaan yliopistojen perusrahoitusta. Opetustarjonta jaetaan kaikille viikon päiville ja kesäopetusta lisätään. Mahdollisuus karsia opintojen laajuutta tutkitaan alakohtaisesti. Yliopistokirjastojen resursseja parannetaan.
• Tarjotaan yliopisto-opettajille mahdollisuus kehittää opetustaitojaan ja saada pedagogista jatkokoulutusta. Nostetaan pedagogisten taitojen painoarvoa virantäytössä.

Opiskelijoiden hyvinvointi

Vaikka opiskelijoiden elämäntavat ovat muuttuneet entistä terveellisemmiksi, opiskelijat voivat huonommin ja oireilevat entistä enemmän. Erityisen huolestuttavaa on mielenterveyden ongelmien voimakas kasvu. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan miesopiskelijoista 19 %:lla ja naisopiskelijoista 30 %:lla on psyykkisiä ongelmia. Hallituksen esitykset opintoaikojen rajauksesta tulevat lisäämään opiskelijoiden stressiä entisestään. Esitetty järjestelmä vaikeuttaa sairaslomalta palaamista ja lisää väliinputoamisen riskiä.

• Ulotetaan työhyvinvointiajattelu korkeakouluissa myös opiskelijoihin. Opiskelijoille tarjotaan riittävästi hoitoa ja terapiaa psyykkisistä ongelmista kärsiville.

Opetusministeriön tuore esteettömyystutkimus osoittaa merkittäviä puutteita yliopistojen esteettömyydessä.

Nämä puutteet vaikeuttavat mm. vammaisten opiskelijoiden sekä erilaisten oppijoiden opintojen etenemistä.

• Tarjotaan tukipalveluita niitä tarvitseville opiskelijoille ja esteettömyyskoulutusta yliopiston henkilökunnalle.

3. Esteitä opiskelun ja vanhemmuuden yhteensovittamiselta poistettava

Opintojen joustavuus tarjoaa nykyisin opiskelijoille mahdollisuuden hankkia lapsia myös opiskeluaikana. Hallituksen esittämä opintoaikojen rajaus tulee rajoittamaan tätä mahdollisuutta, vaikka perusteet vanhemmuuden ja opiskelun yhdistämisen tukemiselle ovat vankat.

Merkittävä osa tahattomasta lapsettomuudesta johtuu siitä, että lasten hankintaa lykätään siihen asti, ettei fysiologinen ikä enää ole parhaimmillaan lapsen saannille. Jo nyt akateeminen koulutus siirtää lasten hankintaa. Kun suomalaiset naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin 27-vuotiaana, akateemisesti koulutetut naiset synnyttävät esikoisiaan vasta yli 30-vuotiaina. Opiskeluaika ajoittuu niihin aikoihin, jolloin ihminen on parhaassa lastenhankintaiässä.

Yliopistojen opiskelijoista noin 10 prosenttia on vanhempia. Asiaa on huomioitu varsin vähän, ja opiskelukulttuuri rakentuu lapsettoman opiskelijan stereotypian varaan. Siksi perheellisyys muodostaa vieläkin esteitä opiskelijavanhemman opintojen etenemiselle. Lisäksi opiskelevien vanhempien perheissä talous on erittäin tiukalla. Opiskelijavanhemmat ovat usein erittäin alhaisten minimitason vanhempainrahaa. Toimeentulotukea saadakseen opiskelijavanhempien on ensin nostettava maksimimäärä lainaa.

• Opintoihin joustavuutta ja opiskelijavanhemmille palveluja. Opiskelijavanhemmat tarvitsevat joustavia käytäntöjä opintojaksojen suorittamisessa. Yliopistoihin tulee tehdä suunnitelmat opiskelijavanhempien huomioimisesta ja laitoksilla opintojen ohjauksesta vastaavaa henkilökuntaa tulee kouluttaa ymmärtämään opiskelijavanhempien elämäntilannetta.
• Järjestetään opiskelijoiden lapsille mahdollisuus lyhytaikaiseen päivähoitoon. Näin turvataan opiskelijavanhempien osallistumismahdollisuudet tentteihin ja pakollisille kursseille. Yliopistojen sijoituksesta koituu kaupungeille hyvinvointivaikutuksia joiden takia on perusteltua, että kaupungeilla on velvollisuus järjestää opiskelijoiden lapsien lyhytaikainen päivähoito. Kaupunkien ja yliopistojen tulee tehdä yhteistyötä, niin että palvelut tukevat opiskelun etenemistä parhaalla mahdollisella tavalla. Lyhytaikainen, yksittäisten luentojen aikainen päivähoito ei saa vaikuttaa vanhempainetuuksiin

Minimiäitiyspäivärahaa korotetaan nykyisestä 15,20 eurosta/päivä 23,4 euroon/päivä eli työttömän peruspäivärahan tasolle. Minimiäitiyspäivärahaa maksetaan kaikille vailla työtuloja oleville ja siis myös suurelle osalle opiskelijaäideistä.