Oras Tynkkysen puhe puoluevaltuuskunnassa

Ilmasto- ja energiakeskustelua hallitsee yksi energiamuoto ylitse muiden. Se on luulivoima.

Luulivoima on ehtymätön energianlähde, joka perustuu ennakkoluuloihin ja tiedon puutteeseen. Luulivoiman turvin poliitikot voivat toistaa ideologiaansa sopivia myyttejä, joilla ei ole pohjaa todellisuudessa.

Meille väitettiin, että Suomen on mahdotonta päästä Kioton päästötavoitteisiin ilman viidettä ydinvoimalaa. Ydinvoimala päätettiin rakentaa, mutta se tuottaakin sähköä aikaisintaan vuonna 2012 – siis silloin, kun päästöt olisi jo pitänyt vähentää Kioto-tasolle.

Meille väitettiin, että Suomessa ei tuule riittävästi. Vihreät sai hallitusohjelmaan tuulioloja kartoittavan tuuliatlaksen, joka valmistui tällä viikolla. Ja kuinka ollakaan: Suomessa tuulee kylliksi rannikolla, merellä ja monin paikoin myös sisämaassa. Eniten tuulee talvella – juuri silloin, kun sähköäkin tarvitaan eniten.

Meille väitettiin, että sähkön kulutus kasvaa nopeasti teollisuuden rakennemuutoksesta huolimatta. Kun Vihreät syksyllä julkisti oman arvion kulutusnäkymistä, Pohjalainen kommentoi sitä pääkirjoituksessaan näin:

 ”- - vihreiden kulutusennusteet on vedetty rajusti alakanttiin. Jos ne päästettäisiin toteutumaan, se tietäisi Suomelle ankeita työttömyyden aikoja, kärjistäen sanottuna paljon vilua ja nälkää.”

Vähän myöhemmin työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi omat arvionsa. Niissä sähkön kulutus asettui prosentin tarkkuudella samalle tasolle kuin Vihreiden arviossa.

Julkisuudessa on ekologinen lokero poliitikoille, jotka taistelevat tuulimyllyjä vastaan – sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti. Heidän mielestään suunnilleen kaikki, mitä elävässä maailmassa tehdään päästöjen vähentämiseksi, on väärin. He toivovat Kööpenhaminan kokouksen epäonnistuvan, jos maailman 200 maata eivät omaksu juuri heidän ajamaansa mallia.

Vihreät erottaa toisinajattelijan maineella ratsastavista poliitikoista helposti. Me perustamme kantamme tutkimustietoon. Me haemme toteuttamiskelpoisia ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi tänään ja huomenna.

Viime aikoina on julkisuudessa poristu siitä, ovatko jotkut tutkijat pimittäneet tietoja. Epäilyksiin on syytä vastata, vaikka ne eivät olisikaan aina vankalla pohjalla. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että tieteellinen keskustelu on vapaata ja tutkimus riippumatonta.

Samalla kannattaa muistaa, että tieteen käsitys ilmastonmuutoksesta ei perustu mihinkään yksittäiseen tutkimukseen tai yksittäisen tutkijan näkemyksiin. Ilmastotieteen kivijalka on tuhansien riippumattomien tutkijoiden vuosikymmenien aikana kerryttämä näyttö.

Ilmasto- ja energiapolitiikka on liian tärkeä asia, jotta sen voisi perustaa mutulle ja fiiliksille. Onneksi luotettavaa tietoa on yllin kyllin tarjolla niille, jotka siihen viitsivät perehtyä.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n World Energy Outlook -raportti julkistettiin Suomessa tällä viikolla. Se osoittaa jälleen todeksi Vihreiden viestin: energiatehokkuus on ylivoimaisesti merkittävin ja kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä.

Uusiutuva energia on heti seuraavaksi tärkein keino. EU:ssa tuulivoiman tuotanto kasvaisi vuoteen 2030 kolme kertaa niin paljon kuin ydinvoiman tuotanto.

Hallituksen ilmasto- ja energiapoliittista tulevaisuusselontekoa varten laadittiin skenaarioita vähäpäästöisestä Suomesta. Ne osoittavat monta kiinnostavaa asiaa.

Ensinnäkin vähäpäästöinen Suomi on mahdollinen. Voimme vähentää päästöjä 80, jopa 90 prosenttia. Voisiko Suomesta rakentaa kokonaan päästöneutraalin, se kannattaa selvittää seuraavaksi.

Toiseksi vähäpäästöinen Suomi on monessa suhteessa parempi kuin nykyään. Olemme vähemmän riippuvaisia tuontienergiasta, ympäristö on puhtaampi ja elämme terveemmin.

Vähäpäästöisyydestä voidaan tehdä myös talouden menestysstrategia. Juuri eilen Akava muistutti, että ilmastonsuojelu luo uusia työpaikkoja – erityisesti niille maille, jotka ymmärtävät edetä ensin.

Kolmanneksi vuoren huipulle on monta polkua. Kyllä, päästöjä voidaan leikata niin, että rakennetaan lisää ydinvoimaa. Mutta päästöt on mahdollista vähentää kestävälle tasolle myös hyödyntämällä vain nykyisiä ydinvoimaloita – tai jopa vaikka ne ajettaisiin vaiheittain kokonaan alas.

Jos ydinvoiman lisärakentaminen olisi välttämätöntä ilmastokriisin torjumiseksi, olisin valmis sitä tukemaan. Mutta se ei sitä ole. Energiapolitiikassakin on onneksi vaihtoehtoja.

Kun 12 vuotta sitten matkustin Kioton ilmastokokoukseen junalla, laivalla ja pyörällä, tilanne näytti haastavalta. Vain päiviä ennen neuvottelujen alkua maiden kannat olivat kaukana toisistaan.

Epäilijöitä riitti. Mahtaako tästä tulla mitään?

Tulihan siitä. Viimeisen kokousyön viimeisinä tunteina rypistettiin kasaan Kioton pöytäkirja.

Onko pöytäkirja täydellinen? Ei todellakaan.

Silti se on kaikkien aikojen vahvin kansainvälinen ympäristösopimus. Se on hyvä alku. Ja sen varaan voidaan rakentaa ja sen virheistä oppia Kööpenhaminassa viikon päästä.

YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Yvo de Boer on todennut: jos on vain yhdet kengät, ei kannata heittää niitä pois, ennen kuin on saanut uudet. Tai toisen tunnetun ajattelijan, Timo Soinin sanoin: sitä vettä melotaan, mitä kanootin alla on. Politiikkaa on tehtävä niillä työkaluilla, joita on käytettävissä.

Myös Kööpenhaminan kokouksen alla riittää epäilijöitä. He vaikeroivat: liian vaikeaa, liian kallista, liian pian.

Edellytykset hyvälle lopputulokselle ovat kuitenkin olemassa. Tärkeintä on saada Kööpenhaminassa luja poliittinen sitoumus ilmastosopimuksen pääelementeistä.

Teollisuusmaiden on sitouduttava useiden kymmenien prosenttien päästövähennyksiin. Kiinan kaltaisten nousevien talouksien on rajoitettava omia päästöjään merkittävästi. Ilmastotyölle köyhissä maissa on turvattava riittävä rahoitus.

Tällainen lopputulos Kööpenhaminassa on mahdollinen. Se edellyttää kuitenkin vahvaa poliittista tahtoa.

12 vuotta sitten matka junalla Kiotoon ja takaisin oli pitkä, 10 päivää suuntaansa. Myös Kioton jälkeiset vuodet tuntuivat välillä raskailta. Ajoittain tuulimyllyjen vastustajat näyttivät pääsevän voitolle.

Mutta sinnikkyys tuottaa tulosta.

Suomessa hallitus on asettanut ensimmäistä kertaa tavoitteeksi leikata päästöt kestävälle tasolle. Kööpenhaminassa voidaan ensimäistä kertaa sopia maailman päästöjen kääntämisestä pysyvästi laskuun.

Kun tasan viikon päästä lähden junalla kohti Kööpenhaminaa, matka on lyhyempi. Määränpää alkaa häämöttää.

Se on maailma, joka on selättänyt ilmasto- ja talouskriisit. Se on Suomi, josta olemme rakentaneet hyvinvoivan ja vähäpäästöisen.