Brax valtuuskunnassa: Lissabonin sopimuksen voimaantulo - vaikutukset tasavallan presidentin asemaan

Oikeusministeri Tuija Braxin puheenvuoro Vihreiden valtuuskunnassa 28.11.2009

”Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ala ja merkitys ovat kasvaneet ja toimintamuodot kiinteytyneet tavalla, joka ei perustuslakia valmisteltaessa ollut vielä nähtävissä. Tämä kehityssuunta vahvistuu entisestään Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan. Kehitystä tukevat Eurooppa-neuvoston uusi puheenjohtajan tehtävä, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtävä sekä unionin ulkoasiainorganisaation rakentaminen. Unionissa tapahtuva kehitys siirtää Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopistettä aikaisempaa vahvemmin pääministerin ja valtioneuvoston suuntaan.

Jäsenyys Euroopan unionissa ulottaa jo nykyisin vaikutuksensa laajasti Suomen kansainvälisiin suhteisiin, myös kahden- ja monenvälisiin suhteisiin unionin ulkopuolisten valtioiden kanssa. Käytännössä ulkopolitiikan johtamisessa ei ole juuri enää sellaisia lohkoja, joissa Suomen kannat muodostettaisiin arvioimatta niiden suhdetta unionijäsenyyteen. Esimerkiksi Suomen YK-politiikassa, Venäjä-suhteiden hoidossa sekä kehitys- ja kauppapolitiikassa Euroopan unionin vaikutus näkyy aikaisempaa vahvemmin. Rajanveto EU-asioiden ja muun ulkopolitiikan välillä muodostuu pitemmällä aikavälillä yhä vaikeammaksi.

Perustuslain 93 §:n 2 momentin mukaisesti valtioneuvoston toimivalta kattaa kaikki Eurooppa-neuvostossa käsiteltävät asiat, myös unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan.

Lissabonin sopimuksella muutetaan Eurooppa-neuvosto muodollisesti unionin toimielimeksi. Eurooppa-neuvosto saa eräitä uusia toimivaltuuksia oikeudellisesti sitovien päätösten tekemiseen. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan Eurooppa-neuvoston muuttuminen myös muodollisesti Euroopan unionin päätöksiä tekeväksi toimielimeksi on omiaan entisestään vahvistamaan eduskunnalle vastuunalaisen pääministerin asemaa Suomen Eurooppa-politiikan johdossa ja Suomen edustajana Eurooppa-neuvostossa samoin kuin sen seikan merkitystä, että Suomen muusta edustautumisesta päättää valtioneuvosto. Tämä näkemys on toistunut perustuslakivaliokunnan lausunnossa viimeksi Lissabonin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä (PeVL 13/2008 vp) ja siihen ovat yhtyneet myös suuri valiokunta ja ulkoasiainvaliokunta omissa kannanotoissaan (SuVL 2/2003 vp, SuVL 6/2006 vp, UaVM 2/2006 vp, UaVM 13/2006 vp, SuVL 1/2008 vp, UaVM 6/2008 vp). Valtioneuvoston EU-selontekoa koskeneessa mietinnössään suuri valiokunta totesi olevan eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi ja valtioneuvostolle kuuluvan toimivallan laajuuden vuoksi johdonmukaista, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa (SuVM 1/2009 vp).

Lissabonin sopimuksen mukaan jäsenvaltiota Eurooppa-neuvostossa edustaa joko valtion- tai hallituksen päämies, kuten aiemminkin. Sopimuksen mukaan Eurooppa-neuvoston kokoonpano määräytyy kuitenkin osittain aikaisemmasta poikkeavalla tavalla, sillä vastaisuudessa ulkoasiainministerit tai muut Eurooppa-neuvoston jäseniä avustavat ministerit osallistuvat kokoukseen vain neuvoston jäsenten nimenomaisella yhteisellä päätöksellä. Näköpiirissä on, että Eurooppa-neuvoston kokoonpanoa pyritään käytännössä tiivistämään, jolloin avustavat ministerit jäävät mahdollisesti kokouksesta pois. Tasavallan presidentti on kokoukseen osallistuessaan käyttänyt ulkoasiainministerin paikkaa.

Perustuslain 93 §:n 2 momentin ja 97 §:n 2 momentin mukainen valtioneuvoston toimivalta ja eduskunnan aseman huomioon ottaminen ovat perusteena sille, että Eurooppa-neuvostossa Suomea edustaa eduskunnalle vastuunalainen pääministeri.”