Vihreät – De Gröna

Tanskaa ei käy kateeksi. Emäntämaana se on paitsi vastuussa mammuttimaiseksi paisuneen ilmastokokouksen käytännön järjestelyistä, myös avainasemassa neuvotteluiden onnistumisessa.

Ennen Kööpenhaminan kokouksen alkua Tanska oli vilautellut avainmaille luonnosta sopimustekstiksi. Jotta luonnos ei vuotaisi ulos, tekstistä oli vain numeroituja kappaleita, jotka tanskalaiset keräsivät neuvottelijoilta aina talteen.

Varojärjestelystä huolimatta oli vain ajan kysymys, milloin luonnos karkaisi julkisuuteen. Brittilehti the Guardian julkaisikin sopimusluonnoksen kokonaisuudessaan eilen verkkosivuillaan.

Tanskan esityksessä asetetaan tavoitteeksi rajoittaa lämpeneminen enintään kahteen asteeseen. Tämän mukaisesti maailman päästöjen pitää taittua pian. Luonnoksessa viimeinen perälauta on merkitty hakasulkeisiin [2020] merkkinä siitä, että vuosiluku on auki.

Vuoteen 2050 mennessä maailman päästöjen pitäisi vähintään puolittua vuoden 1990 tasosta. Pitkällä aikavälillä maiden päästötason asukasta kohti pitäisi lähestyä toisiaan.

Teollisuusmaiden päästötavoitteet on tarkoitus luetella liitteessä A. Niiden yhteisvaikutus maiden päästöihin olisi arvoitukselliset X prosenttia. Vuoteen 2050 mennessä päästöjä pitäisi leikata vähintään 80 prosenttia – sama tavoite, jonka hallitus hyväksyi Suomelle tulevaisuusselonteossa.

Kehitysmaat sitoutuisivat puolestaan kansallisiin päästörajoitustoimin (nationally appropriate mitigation actions, NAMAt). Osin rikkaiden maiden rahoittamat toimet johtaisivat kehitysmaiden päästöjen jäämiseen vuonna 2020 X prosenttia alhaisemmalle tasolle kuin ilman niitä. Toimet lueteltaisiin liitteessä B.

Vuoteen 2020 mennessä rahoituksen kehitysmaiden ilmastotyöhön [tulee/tulisi] olla X miljardia dollaria. Jo lähivuosina summan pitäisi yltää 10 miljardiin.

Rikkaiden maiden rahoitussitoumukset perustuisivat bruttokansantuotteeseen ja päästötasoon. Osa rahoituksesta kerättäisiin verottamalla kansainvälistä lento- ja meriliikennettä. Rahoituksen hallinnoimista varten perustettaisiin uusi ilmastorahasto nykyisten instituutioiden alaisuuteen.

Kööpenhaminan sopimus olisi luonteeltaan poliittisesti sitova. Varsinainen juridisesti sitova sopimusteksti laadittaisiin myöhemmin, ilmastokokoukseen X mennessä. Sopimuksen riittävyys arvioitaisiin vuonna 2015.

Sekä kehitysmaat että kansalaisjärjestöt ehtivät tyrmätä Tanskan esityksen tuoreeltaan. Niiden mielestä luonnos asettaisi liian suuren vastuun globaaleista päästörajoituksista köyhille maille.

Kehitysmaita hiertää myös se, että Kioton pöytäkirjan jatkokauden sijaan laadittaisiin kokonaan uusi sopimus. Siitäkin valitettiin, että luonnos oli valmisteltu salassa.

Emäntämaan epäkiitollinen tehtävä on valmistella kiistoista ratkaisumalleja, jotka kaikki voisivat pitkin hampain hyväksyä. Kiitoksia ei ole luvassa.

Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet ovat tasapuolisen tyytymättömiä. Se on hyvän kompromissin merkki.

Tanskan kursima sopimusluonnos ei tässä muodossa tule vielä hyväksytyksi. Se kuitenkin toivottavasti vie keskustelua eteenpäin ja mahdollistaa sovun syntymisen kokouksen lopulla.

Oras Tynkkynen bloggaa Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Lisää blogimerkintöjä ja muuta Köpis-materiaalia Vihreiden COP15-teemasivulta.