COP15 - Mitä jäi käteen?

Hippipataljoonamme palasi Suomeen Kööpenhaminasta tänä aamuna. Nyt täytyy vain jaksaa odottaa.

Toivotan lujaa tahtoa, pitkämielisyyttä ja todellista motivaatiota Bella Centeriin ja Kööpenhaminan neuvotteluihin jääneille!

Me odotamme.

Mitä Kööpenhaminan reissulta jäi käteen?

1. Tunne siitä, että meitä on paljon. Mielenosoitukset olivat massiivisia (enpä ole itse ollut aiemmin mielenosoituksessa 100 000 muun kanssa). KlimaForumin – kansalaisyhteiskunnan kokoontumispaikan – käytävät olivat täpösen täynnä ihmisiä, seminaarit pursusivat ja keikoille ei mahtunut sisään. Kaikkialla vahvistui tunne siitä, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmasto-oikeudenmukaisuus ovat yhteisiä asioita. Meitä oli paljon, meitä oli maailman eri kolkista, meitä oli eri-ikäisiä ja erivärisiä. Meissä oli voimaa, jonka toivon välittyneen myös päättäjille. Meissä on voimaa, joka ei häviä, vaikka kävisi niinkin huonosti, että Köpis epäonnistuisi. Käsillä on asia, joka yhdistää yksittäiset ihmiset ja koko kansalaisyhteiskunnan taustasta riippumatta. On syntymässä, ellei jo syntynyt, massaliike, jonka kukistumiseen en hevillä usko.

2. Kontakti poliisien kanssa. Itse kukin meistä matkalaisista päätyi johonkin kontaktiin poliisin kanssa. Vähintäänkin näki poliisirivit mielenosoitusten ympärillä, poliisiauto-, maija- ja poliisibussien virran kadulla ja kaikkialla partioivat poliisit. Osan kontakti oli läheisempää: pidätys, kiinniotto, saartaminen. Itse päädyin lauantai-iltana poliisisaartorenkaan sisälle, kun mellakkapoliisit piirittivät aktivisti-infopisteen, jossa vietimme iltaa. Tilanne laukesi hetken kuluttua rauhallisesti. Tämän lisäksi sunnuntain ratoksi poliisi halusi kadulla nähdä passimme ja tutkia kassimme keskellä kirkasta päivää, kaukana kaikista mielenosoituksista.

3. Toivon ja pessimismin aaltoliike. Olo Köpiksessä vahvisti sitä ristiriitaisuutta, joka jo ennen matkaa vallitsi. Toisaalta tuntuu, että ei kai tällaista tilaisuutta voida hukata, ei kai rahan valta voi olla oikeudenmukaisuutta ja vastuunottoa suurempi, ei kai kukaan halua lähteä Kööpenhaminasta tyhjin käsin. Toisaalta taas epäilys painaa: kuuliko kukaan sanomaamme, onko tarvittavaa kokonaisuutta mitenkään mahdollista parsia kasaan hajallaan olevista ja riittämättömistä tarjouksista, onko päättäjillä edes todellista halua saada mitään aikaan.

4. Univelka, jumissa olevat hartiat ja kylmät varpaat. En nukkunut koko matkan aikana yhtenäkään yönä todella riittävästi. Päivät olivat pitkiä, herätykset aikaisia, makuualusta pitemmän päälle kova ja majoituskoulu vähän vetoisa. Pitkät mielenosoitukset kipeyttivät toisilla jalat, minulla taas pitkät bussimatkat, tavaroiden kantaminen ympäri Köpistä ja huono uniergonomia jumiuttivat selän ja hartiat. Paleleminen oli olennainen osa matkaamme.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Sini Terävä
bloggaa Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Lisää Köpis-materiaalia
osoitteessa http://www.vihreat.fi/cop15