COP15 - Ilmastoylpeyttä, nyt!

” Monta kertaa on päättäjät matkanneet puhumaan 

Suuri on huoli, vakava mieli

he kaikki suojella tahtovat, tahtovat

ilmastoa ja sademetsiä, valtameriä ja diversiteettiä

ilmastoa ja sademetsiä, valtameriä ja diversiteettiä”

Näin lauloi ympäristösuojelurokkia soittava RaakkuJaHelmet (sanat R. Willamo) jo 90-luvun lopulla, kun kasvihuonekaasujen vähentämiseen tähtäävistä Rion sopimuksesta ja Kioton pöytäkirjasta oli päätetty ja yksityiskohdista alkoi pitkä vääntö.

Tuo samban tahtiin etenevä biisi nimeltä Rion henki osasi ennakoida tulevien ilmastoneuvottelujen ilmapiirin pitkälle 2000-luvulle:

”Mut aina, kun pitäis lausua ”kyllä”, astuu huoneeseen Rion Henki ja sana jää

Siitä se alkaa se nihkeä nitinä 


tärkeiden herrojen tympeä kitinä

Kehityksen kuplassa keskenkasvuiset kiekuu 


Mitä sitä vielä papereita tekemään

parempi on pyrkiä varovasti etenemään

Koskaan ei pidä alkaa hätiköidä näissä asioissa”

Toivottavasti nyt on toisin. Neuvottelujen viimeisistä päivistä, kun paikalle saapuvat presidentti Obamaa myöten valtioden päämiehet, ei jännitystä puutu. Kummitteleeko Rion henki edelleen, vai päästäänkö vihdoin sambaamaan kaduilla kunnianhimoisen ilmastosopimuksen kunniaksi?

Bella Center sulki tiistaina ovensa suurelta osalta kansalaisjärjestöjen edustajia. Koska oma rekisteröitymiseni oli järjestöksi laskettavan Green European Instituten kautta, ja koska en saanut sisäänpääsyyn oikeuttavaa kakkospassia, suuntasin viettämään turistipäivää kaupungille. Tai itse asiassa nimenomaan pois kaupungista.

Puolen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminasta, Humlebaekissa, on Louisiana-niminen modernin taiteen museo. Museossa oli parhaillaan käynnissä kolme näyttelyä: valokuvaaja Jacob Holdtin rasismia, rikollisuutta ja köyhyyttä käsitteleviä kuvia Yhdysvalloista, nykytaiteilijoita ympäri maailmaa esittelevä The World is Yours –kokoelma sekä ekoarkkitehtuuriin perehtyvä Green Architecture for the Future –näyttely.

Ekoarkkitehtuuri-osasto oli suuri ja perusteellinen. Esillä oli jo rakennettuja passiivi- ja matalaenergiataloja sekä kunnianhimoisia suunnitelmia muun muassa biohajoavista, lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetuista rakennusmateriaaleista. Näyttelyssä sai varmaan lukion fysiikan verran tietoa termodynamiikasta ja materiaalien lujuuksista.

Se, mikä tällä reissulla on herättänyt ajattelemaan – ja mikä tuolla arkkitehtuurinäyttelyssä tuli myös vahvasti esille - on joidenkin maiden ja kaupunkien kunnianhimo ja ylpeys päästövähennyksiin tähtäävistä toimistaan. Bloggasin Kööpenhaminan pyöräily-ylpeydestä Helsingin Vihreiden pyöräilytyöryhmän blogiin toissapäivänä.

Louisiana-museossa oli näyttävästi esillä muun muassa brittiarkkitehti Norman Fosterin suunnittelutyöt ja ajatukset energiatehokkaasta rakentamisesta. Näihin ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi TED Talk-ohjelmassa, jossa Foster toteaa, että ”Green is cool”.

Olen käynyt Fosterin suunnittelemassa Lontoon uudessa City Hallissa, joka on käytännössä lähes nollaenergiatalo. Mielenkiintoista käynnissä oli se, että rakennuksen ekotehokkuudesta ollaan selvästi hyvin ylpeitä. Talon alakerrassa on kaikille avoin luomukahvila.

Nyt tuota ylpeyttä tarvitaan valtioiden päämiehiltä ja muilta neuvottelijoilta. Kööpenhaminan lentokenttää koristivat Greenpeacen TckTckTck-kampanjan valotaulut, joissa kymmenen vuotta vanhentuneet Barack Obama, Gordon Brown, Angela Merkel, Nicholas Sarkozy ja kumppanit pyytävät anteeksi, että olisivat voineet estää ilmastokatastrofin vuonna 2009 COP15-kokouksessa, mutta että eivät tehneet sitä.

Hitsi, miten tuo ympäristörokkibändi osasikaan tehdä kymmenen vuotta sitten laulun, jonka sanat on kuin tästä päivästä?

”Ja ensin pitää tietää että 


Jos me nyt jotain tässä ruvetaan sopimaan

niin onko se varmaa että kaikki ryhtyy noudattamaan

Me ei kyllä ainakaan tehdä mitään ellei sitten muutkin”

 

Maaria

PS, biisin Rion henki voi kuunnella YouTubesta

 

Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja Maaria Haikarainen bloggaa
Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Lisää blogeja yms os
http://www.vihreat.fi/cop15