COP15 - Lattialla Obamaa odottamassa

Tätä kirjoittaessani istun lattialla Kööpenhaminan Bella Centerin EU-tiloissa ison näyttötaulun edessä parinsadan muun kanssa odottamassa Obaman puheen alkua. Obaman osotetaan antavan jonkin merkittävän lupauksen, jolla olisi mahdollisuus auttaa sovun syntymistä.

Juuri tätä ennen olemme saaneet EU-ministerineuvoston puheenjohtajamaan Ruotsin ministeri Carlgrenilta selostuksen siitä, missä mennään. Tiedotusvälineiden nettiuutisissa on yön ja aamun aikana ollut tietoja Kööpenhaminassa häämöttävästä sovusta, mutta saamamme selostuksen mukaan siitä ollaan vielä aika kaukana. Ilmeisesti on olemassa jokin paperi, mutta jos oikein ymmärrän tilanteen, konferenssin puheejohtajamaa ei vielä ole saanut edes valtuuksia tehdä kompromissiehdotusta, niin naurettavalta kuin tämä tuntuukin.

Ja onkin täysin naurettavaa, että koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskevat neuvottelut voivat jäädä proseduraalisiin seikkoihin vetoavan jarrutukseen vangiksi.

Koko tämän kokouksen ajan – ja jo kauan tätä ennen – kestänyt jarrutusvenkoilu jatkuu nimittäin edelleen. Connie Hedegaard onnistui eilen saamaan valtuudet perustaa pienempiä ministeriryhmiä käymään neuvotteluja tietyistä hankalista yksittäisistä asioista. Mutta hän ei ole saanut valtuuksia koota niin sanottua ”puheenjohtajan ystävät” –ryhmää, jollainen käytännössä tällaisissa parinsadan maan neuvotteluissa aina tarvitaan lopputuloksen hieromiseksi. Sudan G77-ryhmän nimissä on ollut ehkä aktiivisimpana tätä estämässä, mutta ymmärtääkseni myös Kiina on ollut mukana.

Aamulla levinneen huhun mukaan Tanska ei ollut kutsunut yön neuvotteluihin Kiinaa lainkaan ja tämän takia luottamus puheenjohtajamaahan on nollassa. Kysyin asiasta Ruotsin neuvottelijoilta ja heidän mukaansa tämä on täyttä roskaa. Kokemuksesta tiedän, että tällaisissa kokouksissa levitellään myös pötypuheita. Toisen ja kolmannen käden lähteiden perusteella on tietysti vaikea sanoa varmasti kuka puhuu totta ja kuka ei.

Eilispäivän aikana ja yöllä on saatu merkittäviä edistysaskeleita. Yksi niistä on se, että Kiina suostui illalla päästöjensä kansainväliseen valvontaan, sen jälkeen kun Intia ja Brasilia olivat suostuneet tähän ja Kiina oli jäänyt yksin vastustuksessaan. Tämä poisti merkittävän esteen USAn mukaantulolle diiliin, jossa sille asetetaan sitovat päästörajat.

Yöllä on ollut neuvottelutilaisuus, jossa EU on neuvotellut G77-maiden kanssa ”puheenjohtajan ystävät” –ryhmän perustamisesta. EU-osanottajien mukaan iso joukko kehitysmaiden edustajia nyökytteli heidän ehdotuksilleen, mutta eturivissä istuvat maat, kuten Saudi-Arabia ja Kiina eivät suostuneet.

No, istumme siis lattialla odottamassa Obamaa kuin messiasta. Se on toisaalta oikein hauskaa, ympärilläni on meppejä ainakin EPP-ryhmästä, liberaaleista ja ECR-ryhmästä. Toisaalta tämä on hölmöä. Aina saa huomata miten paljon taitavampia yhdysvaltalaiset ovat kiinnittämään huomion itseensä kuin eurooppalaiset.

Demarikollega Linda McAvan otti jossain kahvikeskustelussa esille sen, että eilen Ed Markeyn ympärillä kulki iso toimittajalauma. Ed Markey on USA:n kongressin edustajainhuoneessa hyväksytyn ilmastolain toinen aloitteentekijä. Miksi toimittajat eivät samalla tavalla parveilleet Avril Doylen ympärillä viime vuonna, kun Avril oli Eun päästökauppadirektiivin raportoija, kysyi Linda. Hyvä kysymys. Hän oli kysynyt sitä joltakulta toimittajaltakin, joka oli sanonut että kyse on vallasta, joka kongressilla on. Linda oli vastannut, että Euroopan parlamentilla on suunnilleen sama valta kuin USA:n edustajainhuoneella.

Tänä aamuna mepit ovat ehtineet jo tavata kansainvälisen ilmailujärjestön ICAO:n edustajia, puhuimme tietenkin lentoliikenteen päästöjen rajoittamisesta. ICAO:n edustajien mielestä he ovat saaneet suunnattomasti aikaan, kun ovat sopineet vuotuisesta 2 %:n parannuksesta lentoliikenteen polttoainetehokkuuteen. Minä sanoin, että vastaavanlaisista päästörajoista neuvotellaan tässä konferenssissa kehitysmaille, ei lentoliikennettä voida kohdella kuin köyhiä kehitysmaita.

BBC:n aamu-uutiset kertoivat, että Pekingissä tullaan lähipäivinä rikkomaan 4 miljoonan henkilöauton raja.