Vihreät – De Gröna

Tammikuun lopussa Meksikossa käydään seitsemäs kierros 2006 aloitetuista ACTA-neuvotteluista (Anti-Counterfeiting Trade Agreement eli useammankeskinen väärennöksenvastainen kauppasopimus), jotka on määrä saada päätökseen tämän vuoden aikana. Mukana ovat EU:n (jota edustaa komissio) ja Yhdysvaltojen lisäksi yhdeksän muuta maata.

Sopimuksen otsikko on poikkeuksellisen harhaanjohtava: termi väärennös tuo mieleen lähinnä rantarolexit. Sopimuksessa on kyse myös muun muassa paljon herkemmästä aiheesta, suhtautumisesta tiedostojen jakamiseen internetissä. Toisaalta ACTA ei ole niinkään kauppasopimus vaan ennemminkin yhteinen tekijänoikeuslaki. Sopimus on huolestuttava kahdesta, toisiinsa liittyvästä syystä.

Ensinnäkin viimeaikaisten asiakirjavuotojen perusteella se voi johtaa perusteellisiin, perusoikeuksia uhkaaviin muutoksiin eri maiden tekijänoikeuslainsäädännöissä. Toinen ongelma on, että neuvottelut käydään salassa Euroopan parlamentilta, useimmilta kansallisilta parlamenteilta - ja ennen kaikkea kansalaisilta. Epäkohta on sama myös Yhdysvalloissa ja muissa sopimusvaltioissa. Juuri kukaan ei siis tiedä tarkalleen, mitä sopimus tulee sisältämään. 

Salailua on perusteltu kansallisella turvallisuudella, neuvotteluasetelmien suojelulla sekä kansainvälisillä suhteilla: esimerkiksi Yhdysvaltain pääneuvottelija Ron Kirk on todennut, että muut neuvottelijat "lähtisivät neuvottelupöydästä", jos tämänhetkinen teksti julkaistaisiin. Niinkö? Liittyvätköhän todelliset syyt sittenkin sopimustekstiin, joka on liian "kuumaa kamaa"; tietojen paljastuminen johtaisi kansalaisten heräämiseen siihen, mitä on kaikessa hiljaisuudessa tapahtumassa.

Samasta syystä neuvotteluja ei käydä minkään olemassa olevan kattojärjestön, kuten WTO:n tai WIPO:n (World Intellectual Property Organisation) kautta - niiden menettelysäännöt eivät mahdollistaisi tällaista salailua. ACTA:n salamyhkäisyyttä kuvaa se, että hankkeella ei ole edes nettisivuja, josta kansalaiset voisivat saada tietoja.

Tällä hetkellä eri maiden kansalaisjärjestöt vaativat oikeutetusti avoimuutta omilta hallituksiltaan. Sopimusosapuolet voisivat hyvin keskenään sopia, että nykyinen sopimusteksti julkaistaisiin. Neuvotteluissa on kyse yhteisten säännösten määrittelemisestä - miksei tästä voisi informoida kansalaisia keskinäisten neuvotteluasetelmien kärsimättä? On absurdia, että suurilla amerikkalaisilla tekijänoikeuksien haltijoilla on pääsy ACTA-asiakirjoihin - ja esimerkiksi Euroopan parlamentilla ei!

Se, että aiheesta puhutaan tällä hetkellä ympäri maailmaa, johtuu eräiden neuvotteluihin liittyvien asiakirjojen hiljattaisesta vuotamisesta Wikileaks-sivustolle. Komission salaisista asiakirjoista  selviävät Obaman hallituksen intressit sopimukseen aiotun internet-luvun suhteen. Amerikkalaisten selvä pyrkimys on levittää omat tekijänoikeussäädöksensä Eurooppaan ja muualle maailmaan. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että aikomukset laajentaa internetpalveluntarjoajien vastuuta ylittävät monin paikoin jopa amerikkalaisen nykylainsäädännön.

Ilmiössä on kyse policy launderingista, menettelynpesusta. Tällaisen, toimintatavan logiikka on yksinkertainen. Lähtökohtaisesti kansalaisetkin allekirjoittavat sen, että kansainväliset sopimukset ovat tärkeitä, ja valtioiden tulee noudattaa niitä. Tässä tapauksessa hallitukset käyttävät tätä yleistä hyväksyntää edukseen. Osapuolet neuvottelevat suljettujen ovien takana itselleen poliittisesti sopivan sopimuksen. Kun nimet ovat paperissa, sopimus on fait accompli eli tapahtunut tosiasia. Sitten on liian myöhäistä elämöidä perusoikeuksien unohtamisesta - onhan asiasta yhteisesti kansainvälisesti sovittu. Voittajia neuvotteluissa ovat suuret elokuva-, levy ja peliyhtiöt. Häviäjiä ovat kansalaiset.

Lissabonin sopimus tuli voimaan 1.12. Sen uuden kansainvälisiä sopimuksia koskevan 218 artiklan 10 kohdan mukaan "Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti [neuvottelu]menettelyn kaikissa vaiheissa". Näin ei ole toistaiseksi todellakaan tapahtunut. Kauppakomissaariehdokas De Gucht ilmoitti kuulemisessaan pari päivää sitten, ettei tätä kohtaa sovellettaisi ACTA -neuvotteluihin, sillä ne on aloitettu ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Tilanne ei ole tältäkään osin selvä - parlamentin vihreät eivät jätä ACTA-asiaa tähän.