Haaviston ryhmäpuheenvuoro Afganistan-selontekokeskustelussa kansanedustaja

Arvoisa puhemies,

Käydäänkö Afganistanissa sotaa? Yhdysvalloille Afganistanin sota on jatkumoa syyskuun 11. päivän tapahtumista 2001, jolloin Yhdysvallat joutui terroristihyökkäyksen kohteeksi. Nämä terroristit olivat saaneet suojan silloin talebanien hallitsemasta Afganistanista, ja osaa heistä vielä etsitään, yli 8 vuotta iskujen jälkeen. On selvää, että koko kansainvälisen yhteisön on edelleen oltava mukana saamassa näiden iskujen tekijöitä tuomiolle.

Talebanihallinto vaihtui vuoden 2002 alussa presidentti Karzain hallitukseen. ISAF-operaatiossa, EUPOL-siviilikriisinhallintaa vahvistamalla ja kehitysavun kautta olemme olleet vahvistamassa tämän hallituksen kykyä kontrolloida omaa aluettaan, taata kansalaisilleen perusoikeuksia ja estää Afganistanin alueen käyttöä kansainvälisen terrorismin tukialueena.

Tilanne Afganistanissa on pysynyt vaikeana. Viime vuonna sotilaalliset välikohtaukset maassa kaksinkertaistuivat. Myös rauhanturvaajien oma turvallisuus on entisestään heikentynyt.

Hallitus esittää nyt rauhanturvaajien määrän lisäämistä ja EUPOL-operaation vahvistamista. Vihreiden näkemyksen mukaan Afganistanin konfliktiin ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua. Mitä sitten pitäisi tehdä?

1) Suomen kehitysapupanostusta Afganistanissa pitäisi lisätä niillä alueilla, missä turvallisesti voidaan toimia. Kehitysyhteistyövarojen pitäminen nykyisellä tasollaan ei ole vihreiden mielestä riittävä panostus.

2) Presidentti Karzai heikensi omaa uskottavuuttaan viime elokuussa syyllistymällä vaalivilppiin presidentinvaaleissa. Kansainvälisen yhteisön on valvottava, ettei syyskuuksi suunnitelluissa parlamentti- ja piirineuvostovaaleissa tapahdu vilppiä. Vaalivilppi on vähentänyt presidentin ja hallituksen luottamusta.

3) Kansainvälinen yhteisö on edellyttänyt presidentti Karzailta afgaanijohtoisen sovintoprosessin käynnistämistä. Valitettavasti toistaiseksi tämä sovintoprosessin tulokset ovat olleet heikot. Näyttää siltä, että ennen kaikkea eteläisessä Afganistanissa, perinteisillä pashtu- ja pataanialueilla ei hallitukseen luoteta. Kansainvälisen yhteisön on panostettava nykyistä enemmän Afganistanin sisäiseen sovitteluprosessiin. Suomenkin pitäisi liittyä tätä tukevaan rahastoon.

4) Afganistanin talous on talebanien kauden jälkeen tullut uudestaan oopiumvetoiseksi. Näyttää siltä, että huumeiden viljelystä hyötyvät sekä hallituksen että opposition edustajat. Kansainvälisen yhteisön on vaadittava huumeidenviljelyn lopettamista maassa, joka tuottaa yli 90 % maailman oopiumista.

5) Nyt esitetyn suunnitelman mukaan vastuu Afganistanin turvallisuudesta siirtyisi Afganistanin viranomaisille viiden vuoden sisällä. Ei voida vain vahvistaa turvallisuus- ja poliisiviranomaisia, jos ei samalla vahvisteta valtion omia rakenteita ja lisätä hallituksen hyväksyttävyyttä maan eri osissa. Tämä voi tapahtua vain neuvottelujen, ei aseellisen toiminnan kautta.

6) Vihreiden mielestä päävastuu Afganistanin avustamisen kansainvälisestä koordinaatiosta tulee säilyä YK:n käsissä. Tämän vuoksi YK:n ja ISAF:n yhteistyötä on tiivistettävä.

Vihreä eduskuntaryhmä odottaa selonteon eduskuntakäsittelyltä laajempaa keskustelua Suomen ja kansainvälisen yhteisön Afganistan-strategiasta. Rauhanturvaajia kannattaa lisätä vain sellaiseen operaatioon, jonka poliittiset päämäärät ovat selkeitä.