Unohdettaisiinko ensin heikoimmat?
Unohdettaisiinko ensin heikoimmat?
Maahanmuuttokriitikot ovat viime aikoina yrittäneet tarkentaa tavoitteitaan. On erikoista, että ensimmäisenä haluttaisiin estää juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, usein naisten ja lasten, auttaminen.
Suomi ottaa vastaan 750 kiintiöpakolaista vuodessa. He ovat erittäin haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. He ovat saaneet kansainvälisen pakolaisstatuksen YK:n pakolaisjärjestöltä UNHCR:ltä. Usein nämä ihmiset tulevat suoraan pakolaisleiriltä. Kiintiöstä noin sata paikkaa on vuosittain varattu hätätapauksina kiireellisen uudelleen sijoittamisen tarpeessa oleville henkilöille.
Jotkut pakolaisiin penseästi suhtautuvista pohtivat, tarvitsevatko Suomesta turvaa hakevat oikeasti suojelua. Tässä suhteessa kiintiöpakolaisten ottamisen pitäisi olla helppo valinta - heidän turvapaikan tarpeensa on joka tapauksessa ilmeinen.
Tarjoamalla uuden asuinmaan näille 750 ihmiselle Suomi ei tietenkään ratkaise maailman pakolaisongelmaa. Sen sijaan näille ihmisille kyse on koko elämästä. Maailman pakolaisongelmista suurimman vastuun kantavat paljon Suomea köyhemmät maat. Pakolaisia pitää auttaa myös paikan päällä, mutta maahanmuuton vastustajat ovat olleet yleensä ensimmäisinä myös leikkaamassa kehitysapua.
Suomeen asti päätyvien turvapaikanhakijoiden määrä seuraa täysin kansainvälistä trendiä, mitään sen kummempaa "tulvaa" tai "vyöryä" ei ole tapahtunut. Turvapaikanhakijoiden määrät kääntyivät kasvuun Suomessa vuoden 2008 puolivälissä. Täsmälleen sama tapahtui ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi Somalian tilanteen paheneminen vuonna 2007 näkyi vuotta myöhemmin Somaliasta saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrässä. Syy sille, että Somaliasta lähdetään ja sieltä tullaan mm. Suomeen johtuu maan huonontuneesta tilanteesta, ei siitä, että suomalainen toimeentulotuki olisi niin suuri houkutus.
Aiheuttaako humanitäärinen maahanmuutto kustannuksia? Kyllä. Mielestäni moraalinen velvollisuutemme on auttaa hädänalaisia, vaikka siitä aiheutuukin jonkin verran kustannuksia. On myös huomattava, että järjestämällä ihmisille ripeässä tahdissa kunnollista koulutusta ja mahdollisuuden työllistyä voimme myös suomalaisena yhteiskuntana saada ison osan näistä kustannuksista takaisin verovaroina. Tätä työtä tehdään muun muassa tänä vuonna, kun toteutetaan pääkaupunkiseudun kuntien ja valtion aiesopimusta, jolla tuetaan maahanmuuttajien koulutusta ja työllistymistä.
Fredrikinkatu 33
00120 Helsinki
p. 09 5860 4160
vihreat@vihreat.fi
Palautelomake
Moraalinen velvollisuus
on ensin pitää huoli oman maan kansalaisista ja sitten vasta "muista" jos rahaa yli jää. Kiintiöpakolaisista nyt ei mamukriitikot ole koskaan paljoa sanoneetkaan mitään, humanitäärinen "ovet ja rahaluukut auki"-elintasomamuilu se on agendana.
Koko kirjoitus on juurikin sellasta tunteisiin vetoamista yrittävää paskanjauhantaa, mikä pitäisi jättää sanomatta ettei vaikuta hourupäiseltä.
Unohdettaisiinko ensin heikoimmat?
On totta ja hyväksyttävää ajattelu että meillä on moraalinen velvollisuus auttaa ihmisiä jos ja kun heillä on hätä. Kiintiöpakolaiset jotka ovat saaneet kansainvälisen pakolaisstatuksen YK:n pakolaisjärjestöltä UNHCR:ltä.kuuluvat ehdottomasti tuon moraalin piiriin.
Tosin meillä pitää olla myös moraalinen oikeus kansakuntana luoda sovellutuksia noihin UNHCR.n kriteereihin siten, että ne palvelevat meitä vastaanottajina että noita hädänalaisia, tulijoina. Rahasta se ei ole kiinni tuo 750.n henkilön vastaanotto, mutta kuinka se tehdään siten että sen lieveilmiöt eivät kertaannu ja aiheuta tuolle moraalille sellaista kynnystä, että sen oikeutus/velvoittavuus muodostuu kyseenalaiseksi.
Keskusteluissahan kiintiöpakolaisuus ja turvapaikkahakuisuus, monesti sotketaan toisiinsa. Olisikin yleisen mielipiteen kannalta ja tulijoiden hyväksymisen kannalta tervettä, että noita statuksia ja asiaan liittyviä argumentteja tarkennetaan, jotta vältyttäisiin sellaiselta ketään palvelettomalta negatiivisuudelta. Nythän vallitsee keskusteluissa mielikuvat joita nyt on ilmassa ja joista muodostetaan selkeästi jopa kiihkonationalistisia aateyhtymiä, joilla koitetaan vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin asian tiimoilta.
Omasta kannastani
Itse olen pysytellyt kyllä kokoajan samassa kannassani, kiintiöpakolaisten osalta mitään kiristyksiä käytäntöihin ei tarvitse tehdä, nykyinen on oikein hyvällä mallilla. Kunhan valinta siis kohdistuu pieniin lapsiin ja näidin äiteihin. Tämä koskee siis yhtälailla somalialaisia, mikäli he täyttävät nuo kiintiöpakolaisille määritellyt kriteerit, niin Suomen olisi suotavaa ottaa heidät vastaan. Mikäli taas eivät täytä, menevät he sitten turvapaikanhakijoiden puolelle.
Eri asia sitten onkin, miten suhtautua turvapaikanhakijoihin, tämän osalta haluaisin muutosta nykykäytäntöön. Hakijoille maksetut korvaukset nyt lopultakin nousivat otsikoihin, kun EU:n sisäisestikkin tuota käytettiin jo hyväksi. Tällä saralla tuota käytäntöjen kiristämistä voisi muutenkin harkita nykyistä enemmän, jolloin ihan jokaista nyyhkytarinaa ei otettaisi automaattisesti tosissaan. Turvapaikkakäytännön pitäisikin kohdistua enemmän niihin yksilöihin, jotka joutuvat kotimaassaan selkeästi vainon kohteeksi uskallettuaan kritisoida julkisesti hallintoa tai käytäntöjä.
Mielestäni kiintiöpakolaisten määrää voisi nykyisestään nostaa, olettaen että tuota turvapaikkakäytäntöä saataisiin huomattavasti kiristettyä nykyisestä, jolloin todellisen avun tarpeessa olevat ihmist valikoituisivat nykyistä paremmin tähän.
Kehitysavun leikkaus ei myöskään ole pelkästään mamukriitikoiden mielipide, vaan esimerkiksi sambialainen taloustieteen tohtori Dambisa Moyo on tässä samaa mieltä. Muutenkin tuntuu, ettei kehitysavulta odoteta mitään konkreettisia tuloksia, nimittäin sitä vain jatketaan vuodesta toiseen, vaikka tulokset ovat erittäinkin heikkoa. Vaikka sitä ei lopetettaisi, pitäisi sitä kuitenkin tarkastella nykyistä kriittisemmin ja katsoa, onko siitä todellista hyötyä pitkällä tähtäimellä avun saajille.
Faktat täysin pielessä
Anni Sinnemäki: "Suomeen asti päätyvien turvapaikanhakijoiden määrä seuraa täysin
kansainvälistä trendiä, mitään sen kummempaa "tulvaa" tai "vyöryä" ei
ole tapahtunut. Turvapaikanhakijoiden määrät kääntyivät kasvuun Suomessa
vuoden 2008 puolivälissä. Täsmälleen sama tapahtui ympäri Eurooppaa."
Tilastot kertovat toista.
Vuonna 2008 turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa kasvoi 181 prosenttia. EU:n alueella kasvua oli vain 6 prosenttia.
Espanjassa, Kreikassa ja Ruotsissa hakijoiden määrä laski kymmeniä prosentteja. Kauttakulkumaissa (Saksa +6 %, Tanska +1 %, Ruotsi -33 %) ei tapahtunut merkittävää nousua.
Tällaisella asiantuntemuksellako turvapaikkapolitiikasta päätetään?
UNHCR:n tilasto: http://www.unhcr.org/49c796572.html
On mielenkiintoista että
On mielenkiintoista että henkilö, joka pääsisi pakolaisleiriltä asumaan Suomeen kiintiöpakolaisena, ei välttämättä saisi Suomesta turvapaikkaa Geneven sopimuksen puitteiden mukaan vaan suomalaisen oman linjauksen, "suojelun tarpeen" perusteella
Ministeri ei joko tiedä asioita tai valehtelee
"Suomeen asti päätyvien turvapaikanhakijoiden määrä seuraa täysin kansainvälistä trendiä, mitään sen kummempaa "tulvaa" tai "vyöryä" ei ole tapahtunut. Turvapaikanhakijoiden määrät kääntyivät kasvuun Suomessa vuoden 2008 puolivälissä. Täsmälleen sama tapahtui ympäri Eurooppaa."
Somaliasta tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyi Suomessa vuosina 2007-2008 1351 prosenttia. Ei, tämä ei ollut kirjoitusvirhe: Tuhatkolmesataaviisikymmentäyksi prosenttia. Se oli aivan ylivoimaisesti suurin suhteellinen kasvu tietyn turvapaikanhakijaryhmän osalta Euroopassa, täysin omassa luokassaan.
Kaikkien turvapaikanhakijoiden osalta kasvu oli Suomessa vastaavalla ajanjaksolla 181 prosenttia, kun se koko EUssa oli 6 prosenttia.
Tarkennettu tavoite
Auttaminen on kivaa ja ihmishenkiä ei voi rahassa mitata, mutta rahaa on vain niin paljon kuin sitä on. Voisitko, Anni hyvä, kertoa maallikolle kuinka suuri osuus Suomen valtion rahoista voidaan käyttää vastikkeettomaan auttamiseen? 1%, 5%, 10%, 50%, 90% vai enemmän? Olipa vastauksesi mikä tahansa, en aio kritisoida sitä. Tuohan on vain mielipidekysymys. Uskon, että asemasi vuoksi olet perillä siitä, että hyvyydestämme ja auttamishalustamme huolimatta, käytettävä rahasumma on rajallinen?
Paljon tärkeämpänä kysymyksenä pidän sitä mihin nuo rahat kannattaisi työntää, jotta hyöty avunsaajien kannalta olisi mahdollisimman suuri?
Elleivät SPR:n UNICEF:n, kirkon yms. keräyksiin liittyvä tiedotus ole kerta kaikkista populistista kusetusta, niin melko pienellä investoinnilla voidaan pelastaa ihmishenkiä, taata perusterveydenhuolto, koulutus ja kaikkea muuta kivaa.
Rahankaivoonkaatokriitikkona ihmettelen tätä keskustelua kymmenistä tai sadoista pakolaisista ja tuhansista tai kymmenistätuhansista turvapaikkaturisteista suuren hyvänteon kohteina.
Toivoni menettäneenä kyynikkona minulle on periaatteessa aivan sama mihin kaivoon rahamme kaadetaan, mutta ihmettelen suuresti teitä hyviä ihmisiä. Jós yhden pakolaisen Suomeen rahtaamisen hinnalla voidaan pelastaa 10-100 ihmishenkeä Afrikassa, niin miten ihmeessä kukaan voi käyttää energiaansa kamppailuun Suomen pakolaismääristä?
Eikö oikeasti hyvän ihmisen kuuluisi kamppailla apuun käytettävän rahasumman lisäämisen puolesta ja sitten pyrkiä käyttämään raha mahdollisimman monen auttamiseen? Vai pitääkö sen autetun todellakin näkyä katukuvassa, jotta voi tuntea itsensä hyväksi?
Näin maallikosta tuntuu pahalta ajatella, että jokaisen autetun pakolaisen ja turvapaikkaturistin "vuoksi" menehtyy kymmeniä tai satoja ihmisiä. Eihän tämä toki ole näiden pakolaisten/turvapaikkaturistien syytä, vaan niiden, jotka päättävät mihin rahat kaadetaan.
Voisiko joku ihan oikeasti vastata tähän? Ja ei, en vaatinut rajoja kiinni, en vaatinut maassa olevien karkoittamista, en vastusta ulkomaalaisten asumista ja työskentelyä Suomessa, en välitä naapurini ihonväristä.
Mm. Roopen ja herra Pirkkalan
Mm. Roopen ja herra Pirkkalan kannattaisi lukea tilastonsa loppuun asti. Yksittäisten vuosien välisellä vaihtelulla ei käytännössä ole suurtakaan merkitystä, ellei ole kovasti tarkoitushakuinen. Tässä keskustellussakin viitatun UNHCR:n raportin sivulta 13 löytyy taulukko, jossa on tilastoitu turvapaikanhakijoiden määrät maittain 2004-2008.
Suomen kohdalta löytyy seuraavaa: 2004: 3860, 2005: 3570, 2006: 2330, 2007: 1430 ja 2008: 4020. Ensinnäkin nämä ovat turvapaikkaa hakeneiden määriä, ei myönnettyjen paikkojen määriä. Lisäksi jos katsotte muutosta 2004-2008 se on noin 4%. Vuosina 2006 ja 2007 turvapaikanhakijoiden määrä romahti. 2008 tilanne ei siis suinkaan räjähtänyt, vaan se palasi normaalille tasolleen. Samalla välillä esim. Ruotsissa hakijamäärä kasvoi 5%, siis enemmän kuin Suomessa. Koko EU:ssa määrä tosin väheni 15%, mutta tämäkin johtuu hyvin suurelta osin vuoden 2006 pienestä turvapaikanhakijamäärästä. Ehkäpä tuo vuosi oli hyvä vuosi, ja maailmassa oli vähäsen rauhallisempaa.
Näin lyhyen jakson perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä mitään johtopäätöksiä. Tilastoja tuli tarkastella esim. 1980-luvulta lähtien, jotta saisi luotettavan kuvan, mitä Maailman pakolaisvirroille on tapahtunut. Yksittäisten vuosien välillä yksittäisissä maissa kun heittoa voi hyvinkin olla hyvin paljon.
Markus: "Mm. Roopen ja herra
Markus: "Mm. Roopen ja herra Pirkkalan kannattaisi lukea tilastonsa loppuun asti.
Yksittäisten vuosien välisellä vaihtelulla ei käytännössä ole
suurtakaan merkitystä, ellei ole kovasti tarkoitushakuinen."
Anni Sinnemäki otti itse esille nimenomaan vuoden 2008 puolivälin väittäen "saman tapahtuneen ympäri Eurooppaa" ja "Suomeen asti päätyvien turvapaikanhakijoiden määrän seuranneen täysin kansainvälistä trendiä". Tämähän ei sitten tilastojen valossa pitänytkään paikkaansa.
"Näin lyhyen jakson perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä mitään
johtopäätöksiä. Tilastoja tuli tarkastella esim. 1980-luvulta lähtien,
jotta saisi luotettavan kuvan, mitä Maailman pakolaisvirroille on
tapahtunut. Yksittäisten vuosien välillä yksittäisissä maissa kun
heittoa voi hyvinkin olla hyvin paljon."
Ainakin sellaisen johtopäätöksen voi tehdä jo yhden vuoden perusteella, että Suomen turvapaikanhakijamäärässä tapahtui jotain poikkeuksellista vuoden 2008 puolivälissä, eikä ministeri Sinnemäki ole valmis myöntämään sitä. Äkillisen muutoksen pääsyytkin ovat yleisesti maahanmuuttovirkamiesten tiedossa, joten kiistäminen ihmetyttää.
"Ensinnäkin nämä ovat turvapaikkaa hakeneiden määriä, ei myönnettyjen
paikkojen määriä. Lisäksi jos katsotte muutosta 2004-2008 se on noin 4%.
Vuosina 2006 ja 2007 turvapaikanhakijoiden määrä romahti."
Aiempien vuosien suuri turvapaikanhakijamäärä johtui lähinnä romaneista, joille ei myönnetty oleskelulupia. Nimenomaan jaettujen oleskelulupien määrä on perheenyhdistämisten lisääntyessä lähtenyt hurjaan kiitoon.
Suurista turvapaikanhakijamääristä huolimatta Suomeen jäi ennen Thorsin aikaa vuosina 1997-2006 keskimäärin 1 360 pakolaista vuodessa (näistä noin puolet kiintiöpakolaisia). Tänä vuonna oleskeluluvan saavien määrä on nousemassa yli 4 000:n riippuen hakemusten käsittelyvauhdista. Perheenyhdistämisjonossa on yli 6 000 hakemusta odottamassa käsittelyä.
Olemme siirtymässä tämän hallituksen aikana vastaanotettavien pakolaisten määrässä pysyvästi täysin uudelle tasolle, joka ylittää 90-luvun alun hetkellisen somali- ja kosovolaispiikinkin. Tällaista ei tapahdu "ympäri Eurooppaa", eikä se ole "kansainvälinen trendi". Tämä on vain ja ainoastaan seurausta valitsemastamme maahanmuuttopolitiikasta.
Kun nyt Sinnemäki mainitsi
Kun nyt Sinnemäki mainitsi kehitysavun, mitä järkeä siihen on dumpana miljardi, jos raha menee kankkulan kaivoon?
Mm. Ahtisaaren mukaan kehitysapu on remontoitava kokonaan:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/1135244124428