Akateeminen kauhufarssi

Mitä tutkimustietoa Kasvilla on esittää siitä, että 1000e lukukausimaksut loisivat epätasa-arvoa eri tuloluokkien välille? En ole vielä itse moiseen törmännyt. Kylläkin päinvastaista tutkimustietoa löytyy. Niissä todetaan, että samanlaiset lukio arvosanat omaavat menevät yhtä todennäköisesti yliopistoon riippumatta tuloluokasta. Tiivistelmä aiheesta, josta löytyy myös viitteet alkuperäisiin tutkimuksiin: http://www.centreforum.org/assets/pubs/times-up.pdf

Lisäyksenä vielä tämä siis koskee Iso-Britanniaa.

Ihan hienoa ettet lähde eräiden valaistuneiden opiskelijoiden remmiin vastustamaan Kokoomuksen suunnitelmia lukukausimaksuiksi. Olen viime viikkoina ihmetellyt kovasti sitä, miten ylipäätään keskustelussa halutaan nimenomaan Kokoomus vastuuseen koko ajatuksesta - riippumatta siitä, onko ko. puolue esittänyt mitään sellaista tai kannattaako sellaista.

Jännää, että Opetusministeriön työryhmän muita vaihtoehtoja ei lainkaan uutisoitu, ainoastaan tämä yksi idea lukukausimaksuista.

Noh, minä olen lamavuosien koululainen ja amk:n läpikäydessäni sai kuulla opettajilta jatkuvasti kuittailua siitä miten me olemme historian huonoiten koulutettu insinöörisukupolvi - meihin on panostettu kaikkein vähiten niin ajan kuin rahankin puolesta. Sieltä sun täältä kuuluu tietoja korkeakoulujen erittäin huonosta taloustilanteesta. Jotain tarttis tehrä, ja vaikka ilmainen koulutus on hieno ja suojeltava asia (kuten ilmaiset asiat usein ovat), ei se ole niin pyhää etteikö siitä voisi keskustella.

Jäitä hattuun siis keskustelun osapuolille.

Mikko Tuomela kiinnitti huomiota tärkeään asiaan, eli siihen miten vähän opiskelijoihin panostetaan.

Esimerkiksi Jyrki sai laadukkaan koulutuksen 1980-luvulla. Viimeisen viidentoista vuoden aikana DI-koulutuksessa opiskelijoiden määrä yhtä opettajaa kohden on yli kaksinkertaistunut. Tilanne on samansuuntainen mutta ei ihan yhtä surkea muillakin aloilla.

Satsaukset opiskelijaa kohden varsinkin tekniikan alalla ovat paljon heikommat kuin vaikka muissa pohjoismaissa. Silti oletetaan että nykyopiskelijat kehittävät ilman ohjausta ja vanhentuneilla vehkeillä huippukeksintöjä ja -tutkimustuloksia joista kehitetyillä tuotteilla ja palveluilla pitäisi rahoittaa hyvinvointivaltion kulunkeja. Lusikalla annetaan, kauhan kanssa odotetaan - ei ole realismia.

Sen sijaa kokoomus on ihan oikea osoite lukukausimaksuepäilyille. Esitykset tulevat kokoomusministerin johtamasta opetusministeriöstä. Yliopistolakiin tuli kokoomuksen aloitteesta yliopistokoulutuksen maksullisuuskokeilu, jota seuraavaksi laajennetaan tekemällä toisesta yliopistotutkinnosta maksullinen. Kun nyt "väläytellään" tonnin opintomaksua, ei tarvitse olla mikään salaliittoteoreetikko olettaakseen että kokoomuksen pidemmän aikavälin tavoite on lukukausimaksut.

Kasvin argumentaatio on parhaimmillaankin löperöä ja populistista. Koska Kasvi on viimeksi tutustunut yliopistojen ja yliopistojärjestelmämme ongelmiin? Ja jos on, olisiko mahdollista keskustella ja nostaa esiin poliittiseen keskusteluun näitä ongelmia? Tarkoitan siis täsmällisemmin jo edellämainittuja opiskelija/opettaja suhdelukuja, onnetonta yleistä resurssitilannetta (muualla kuin Aalto yliopistossa) ja yhä tiukentuvaa poliittista (opetusministeriö) ohjausta. Kaikki aiheita, josta poliitikon luulisi olevan kiinnostunut - mutta ei. On helpompaa kosiskella yleistä hyväksyntää (äänestäjiä) yleisellä jorinalla että vihreät vastustavat lukukausimaksuja. Voi hyvä ihme. 

Lukukausimaksu on eräs asia, josta kaivattaisiin enemmän asiallisempaa ja vähemmän tunnepitoista, ideologista ja populistista argumentaatiota.

Korkeakoulujärjestelmässämme on monia ongelmia, jotka eivät varmasti korjaannu lukukausimaksuilla. Toisaalta yliopistojen erittäin hankalassa resurssitilanteessa ne saattaisivat tarjota eräistä mekanismeja, joilla opiskelijavirtoja olisi mahdollista ohjailla mielekkäämmin ja myös oikeudenmukaisemmin. Onko esimerkiksi oikeudenmukaista, että jo tutkinnon omaava henkilö vie opiskelupaikan sellaiselta jolla sitä ei ole suorittakseen toisen tutkinnon? Voi olla että tämä on toisinaan milekästä, mutta onko yhteiskunnan velvollisuus tarjota se ilmaiseksi? Entä jatkuvasti käynnissä olevat alanvaihdot? Tähän tulisi ilman muuta paneutua mm. koulutusohjelmia laaja-alaistamalla ja uudistamalla, mutta tulisiko tässäkin tulla jossakin vaiheessa vastaan koulutusmaksu? Laajemman yhteiskunnallisen tasa-arvon ja tulontasauksenkin näkökulmasta saattaisi olla mielekästä ajatella lukukausimaksuja: yliopistokoulutuksesta hyötyvät eniten hyvintoimeentulevan keskiluokan lapset. Ja jos näin, tulisiko siinä soveltaa jotakin tulorajaa tai tarkastella koulutuksen jälkeisiä tuloja ja toteuttaa maksu jälkikäteen veroluonteisella maksulla? Mielnekiintoisia näkökulmia tähän löytyy mm. seuraavasta tutkimuksesta: Kivistö J. (toim.) (2009) Kuka maksaa ja miten? Näkökulmia korkeakoulutuksen maksullisuuteen. HEG/Tampere University Press. 

Kaikki edellämainitut kysymyksenasettelut ansaitsisivat mielestäni asia-argumentteihin perustuvan keskustelun puolesta ja vastaan nyt polittiikan valtavirrassa ilmenevän löysän populismin sijaan. Vielä parempi jos keskustelua voitaisiin käydä aidosti yliopistojen toimintaedellytyksistä, korkeakoulutettavien määristä, korkeakoululaitoksen tavoitteista ja siitä, millaista yhteiskuntapolitiikkaa yliopistoilla viime kädessä voidaan ajatella toteutettavan - vai tuleeko niillä olla poliittisesti asetettuja tavoitteita lainkaan - ja onko esimerkiksi tulosohjaus ja tuottavuusohjelma korkeakouluissa järjesttömyttä joka tulisi välittömästi lopettaa. Mutta nämä eivät ole helppoja aiheita ja eivät helposti siilaannu poliittisen keskustelun keskiöön joka näyttää väöistämättä kääntyvän yksinkertaistavan populismin suuntaan.   

Hyvä, että tässä asiassa ryhdytään laittamaan kortteja pöydälle ja hyvä, että Vihreät ja Jyrki esitätte selvän kannan. Aihe tulee varmasti nousemaan esille monessa yhteydessä myös Suomessa kun julkisiin palveluihin kanavoitu raha tulee olemaan entistä enemmän kiven alla.

Kysymystä voisi myös miettiä siitä näkökulmasta, että kuinka suomalaisen arvomaailma suhteutuu yksilöön ja koetaanko korkekaouluopiskelu yksilön eduksi vai koko yhteiskunnan. Tällä tavoin maksajan löytäminenkin on helpompaa. Tuemmehan yritysten R&D työtäkin veromarkoin, koska koemme, että siitä on hyötyä koko kansakunnalle. Samalla tavoin ainakin itse koen, että korkeakoulu opiskelijoiden kouluttaminen hyödyttää koko suomalaista yhteiskuntaa.

Koko "opintomaksu" on täysin typerä idea ihan jo senkin takia, että se lisää nuorten ihmisten velkaantumista jo ennen kuin valmistuu opinnoista. Näin siis, jos tarkoituksena on että ihmiset kattavat lukukausimaksun ottamalla sen edestä opintolainaa. Ja takaako valtio sitten valmistumisen jälkeen, että kaikki saavat työpaikan, jotta saavat lainansa maksettua?!

Minun vanhemmillani ei ainakaan olisi varaa maksaa opintojani. Varsinkin kun minulla on vielä kaksi sisarusta. Itse opiskelen sairaanhoitajaksi Helsingissä ja täytyy sanoa, että Helsingin hintatason nähden, olisi kyllä aika v-mäistä ottaa vielä velkaakin lisää opintojen takia kun odotettu palkkakaan ei niin kovin suuri ole!

Vuosittainen 1000€ summa on sellainen, että opiskelija pystyy sen rahoittamaan omalla työllään. Tämä kuitenkin aiheuttaa loukun, koska se lisää opiskeluaikaista tutkintoon kuulumatonta työntekoa ja venyttää opintoja entisestään. Tämä seikka ja muut paineet, kuten valtionrahoituksen vähentäminen säästötoimien vuoksi, kun lukukausimaksujärjestelmä yleensä on avattu, johtavat siihen, että ne lukukausimaksut eivät ole kauaa tuota tasoa, vaan niistä löytyy nolla perästä. Tätä tukevat kaikki Euroopan Unionissa ja muualla maailmassa saadut kokemukset lukukausimaksujen käyttöönotosta.

Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa lukukausimaksujärjestelmän seurauksia on ollut koulutuksen kaupallistuminen ja jääminen vain hyväosaisten etuudeksi, jossa vanhemmat pystyvät rahoittamaan lastensa opinnot. Tätä ongelmaa esiintyy totta kai kaikkialla, myös Suomessa, mutta täällä se ei ole niin räikeä. Yhdysvalloissa on yleistynyt se, että ne uskaliaat korkeakoulutetut, jotka ovat lähteneet rahoittamaan opintojaan lainarahalla, ovat taloustaantuman vuoksi joutuneet työttömiksi ja käytännössä henkilökohtaisen konkurssin partaalle. Myös valtion piikkiin kaatuu valtavasti opintolainojen takauksia ja tämä on aiheuttanut kiivasta keskustelua niin republikaanien kuin demokraattienkin keskuudessa.

Tärkeintä olisi Suomessa ratkaista lukukausien aikaisen tutkintoon kuulumattoman työnteon ongelma niin, että nopeasti perusopintojaan suorittava voisi tukeutua kannustimiin eikä missään tapauksessa ylivelkaantua. Tämä vaatii opintorahan säilyttämistä, mutta toisaalta sen maksuedellytysten tehokkaampia kontrollijärjestelmiä.

Alla spämmifiltteriin jäänyt Mikael Lönnrothin kommentti.

- - -

En nyt ehtinyt siitä yhteenvedosta lukea kuin alun, eli oleellisimmat johtopäätökset:

 a) "First, there is no such thing as free tuition – someone, somewhere has to pay, and under the Liberal Democrat plan that ‘someone’ is the taxpayer. And since most taxpayers are non-graduates with relatively low lifetime earnings, the policy involves a significant redistribution of resources from poor to rich."

 Samanlainen argumentti koskee varmasti kaikkia valtion menoja, mutta jotta tuloerot eivät kasvaisi kestämättömiksi meillä on progressiivinen verotus.

 b) "Second, the abolition of fees will do almost nothing to get more poor students into university as the Liberal Democrats claim. Why? Because the gap between the HE participation rates of rich and poor students was neither created nor worsened by the introduction of tuition fees – indeed research suggests that the gap actually narrowed slightly in the years after fees were introduced in 1998."

 Tämän väitteen viitteeksi on annettu tämä tutkimus: "Social-Class Inequalities in Education in England and Scotland".

 Opintomaksut otettiin Englannissa käyttöön 1998 lokakuussa, jolloin maksua oli maksettava ensimmäisen kerran opiskelusta lukukaudella 1998-1999.

 Tutkimukseen on siis saatu (ja jossain tapauksessa ei saatu) mukaan yksi lukukausi, jolloin opintomaksua maksettiin.

 "We cover the longest time period for which survey data were available when we started the project, stretching from the mid 1980s to the end of the 1990s."

... ja silloinkaan tulokset eivät olleet kovin (ehkä tilastollisesti) merkitseviä:

"Any conclusions based on these data must note two points of caution. First, these are historical data. They pre-date important reforms such as Curriculum 2000 in England and Higher Still in Scotland, as well as further policy innovations since 2000. Second, most of the trends revealed by the study were relatively small and difficult to distinguish from the ‘noise’ introduced by inconsistencies in the surveys’ design, organisation and measurement, and by rising attrition rates.

 [...]

Subject to these caveats, our study suggests that social-class inequalities tended to narrow in England over the late 1980s and 1990s, especially in post-compulsory education and in entry to HE. This conclusion contrasts with the picture of stable or even widening inequalities painted by other recent research (Breen 2005)."

 Eli heikko trendi on, että 80-luvun loppupuolelta 90-luvun loppupuolelle (joista vain viimeisen vuoden aikana oli opintomaksu) jollakin tavalla määritelty epätasa-arvo on hieman vähentynyt. Minusta tämä perusteella ei ole perusteltua sanoa "indeed research suggests that the gap actually narrowed slightly in the years after fees were introduced in 1998".

 Ehkä olen väärässä, mutta tältä se näytti kun nopeasti vilkaisin. Korjaatte varmaan :)

 Suomi on ehkä koko koulutusjärjestelmältään myös aika erilainen kuin UK? Onko Ruotsissa tällaista samanlaista keskustelua?

DHfEjqW MVxdtLKl