Taistelua tuulimyllyä vastaan

Jostakin kummasta opetusministeriö kaivaa aina vaan uudelleen esiin ehdotuksen yliopistojen lukukausimaksuista. Vaikka Virkkunen on – jo kahtena viikkona peräkkäin – kieltänyt maksujen tulon, on samaan aikaan ministeriön työryhmä kaikessa rauhassa valmistellut esitystä. Maksua vastaan taistelu alkaa yhä enemmän muistuttaa vanhaa tuulimyllyepisodia, sillä vastustaja tuntuu olevan yhtä omituinen kuin silloinkin.

Tämänkaltaiset esitykset täytyy kerta kaikkiaan kuopata, sillä suomalaisen koulutuksen tasa-arvoinen toteutus perustuu pitkälti juuri maksuttomuuteen. Se on paras tae sille, että kodista ja lähtökohdista riippumatta kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet edetä urallaan. Vaikka maksuttomuudesta huolimattakaan tämä tavoite ei toteudu, sillä tutkimusten mukaan koulutettujen vanhempien lapset hakeutuvat yliopistoihin duunarivanhempien lapsia useammin. Tätä suuntausta ei ainakaan maksuilla saa edistää.

Ymmärrän työryhmän paineet, sillä tuottavuusohjelman ja työttömyysvakuutusmaksujen lomassa yliopistojen asema ei ole hurrattava. Hallitus lupasi taata perusrahoituksen, mutta omistuspohjan muutos on tuonut yllättäviä kuluja ja kustannukset ovat muutenkin vahvassa kasvussa. Siksi monet yliopistot joutuvat miettimään ja tehostamaan omia toimintojaan niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä asia kaipaa vakavaa pohdintaa ja vaikkapa omaa työryhmää, mutta lukukausimaksuehdotuksilla soppaa on turha hämmentää.