Tuija Braxin puhe puoluevaltuuskunnassa 6.3.2010

Jokainen luottamushenkilö joutuu vastaamaan kysymykseen, mistä karsisi aikoina, jolloin säästöjä on välttämätöntä tehdä. Populistinen vakiovastaus on, että palveluista ja sosiaaliturvasta ei saa säästää – sen sijaan byrokratiasta voidaan hyvinkin säästää.

Vaikka yleensä suljen korvani kun tämä puhe alkaa, on olemassa järkeviä hallinnollisia uudistuksia joiden avulla saadaan resursseja hyödyllisempään käyttöön.

Toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtäminen kuntien sosiaalitoimistoilta Kelalle parantaisi sosiaaliturvan kattavuutta, tekisi toimeentulotuen hakemisesta yksinkertaisempaa ja myös säästäisi sosiaalityöntekijöiden ajan hakupapereiden käsittelystä ihmisten kohtaamiseen.

Demarit ja oikeisto ovat huolissaan siitä, että ihmisten ja sosiaalityöntekijöiden kontaktit vähenisivät, jos toimeentulotuen saisi hakea Kelasta. Demarit korostavat, että mahdollisesti joku palveluita tarvitseva ei koskaan hakeutuisi sosiaalitoimistoon, jos toimeentulotuen saisi ilmankin. Demareiden Eero Heinäluoma on tällä viikolla todennut, että toimeentulotuen perusosan jako sopii hyvin kunnille, koska ”kunnissa voidaan katsoa ihmistä lähempää”. Oikeisto korostaa sitä, että tuki voisi mennä niillekin jotka eivät sitä tarvitse, jos sen saisi liian helposti.

Itse pidän hyvänä asiana sitä, että taloudellisen tuen saa hakea neutraalisti Kelasta ja pompottelu vähenisi. Näin tuen piiriin tulisi laajempi joukko ihmisiä. Toimeentulotuen saajat ovat käytännössä lähes aina Kelan asiakkaita jo valmiiksi, saavat sieltä kautta eläkettä tai esimerkiksi asumistukea.

Ei ole kunniaksi hyvinvointivaltiolle pitää ihmisiä nöyryyttävässä byrokratialoukussa, jossa täytyy asioida useammassa virastossa saadakseen lakisääteisen minimituen. Mitä lähempää katsomista siihen tarvitaan, että ihmiselle annetaan se määrä toimeentulotukea, joka hänelle automaattisesti kuuluu?

Sosiaalityön kannalta tuen siirto voisi myös olla hyvä asia, kun sosiaalityöntekijöillä ei menisi kaikki aika toimeentulotukihakemusten käsittelyyn. Tällöin toteutuisi paremmin myös se Heinäluoman peräänkuuluttama ajatus, että kunnissa katsottaisiin ihmisiä läheltä.

Tutkijat ja eri poliittiset ryhmät vaativat, että julkisen sektorin on toimittava tehokkaammin. Toimeentulotuen maksaminen Kelasta olisi kiistatta vaikuttava tuottavuustoimi, ja vastaisi näihin vaatimuksiin.

Vihreät katsovat, että päätös toimeentulotuen perusosan siirrosta Kelan maksettavaksi täytyisi tehdä kiireellisesti. Näin voisimme helpottaa kuntien työtaakkaa tässä taloudellisessa tilanteessa ja varmistaa samalla sen, että kaikki toimeentulotukeen oikeutetut sen mahdollisimman helposti saavat.

---

Oikeusministerinä saan paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät ole saaneet eläkettä tai muuta etuutta, vaikka ovat sairastuneet tai olleet tapaturmassa.

Perusristiriita syntyy, kun ihmistä hoitanut lääkäri puoltaa hakemusta, mutta vakuutusyhtiö antaa hylkäävän päätöksen. Ihmisiä ahdistaa se, että vakuutusyhtiön asiantuntijat heitä tapaamatta katsovat, etteivät he ole oikealla tavalla sairaita, vaikka omalääkäri näkee asian toisin. Luottamusta on vaikea enää palauttaa asian käsittelyn jatkuessa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa ja mahdollisesti vakuutusoikeudessa.

Vuosittain tehdään arviolta noin 460 000 lääkärinlausuntoon perustuvaa vakuutuspäätöstä. Käsittelymäärät valitusasteissa vaihtelevat vuosittain, mutta suuruusluokkana voidaan sanoa, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta käsittelee noin 20 000 tapausta vuodessa, ja vakuutusoikeuskin noin 10 000 tapausta, joista noin 60 prosenttia on lääketieteellistä asiantuntemusta vaativaa. On selvää, ettei vakuutusyhtiön tai vakuutusoikeudenkaan lääkärit voi henkilökohtaisesti tutkia hakijoita.

Paras tapa lisätä käsittelyn luotettavuutta olisi parantaa vuorovaikutusta ja läpinäkyvyyttä heti prosessin alussa. Päätösten täytyisi olla huolellisesti perusteltu, tätä ei voi liikaa korostaa. Olen miettinyt sitäkin, pitäisikö joissakin hakijan kannalta erityisen tärkeissä eläke- tai tapaturma-asioissa ennen hylkäävää päätöstä esitellä hakijalle lausuttaviksi ne syyt, joiden perusteella hakemus ollaan hylkäämässä. Näin hakija voisi ottaa kantaa asiaan ennen sen ratkaisemista, eikä kielteinen päätös tulisi kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Myös Kelan osalta päätöksentekoa tulisi edelleen kehittää, ja tältä osin työ Kelassa on jo käynnistynyt. Jos päätökset Kelassa olisivat nykyistä paremmin perusteltuja ja itseoikaisu olisi nykyistä laajemmin mahdollista, valitukset muutoksenhakulautakuntaan vähenisivät.

Luottamuksen parantaminen jo ensi asteella on tärkeää siksikin, että valitustiet ovat pahasti ruuhkautuneet. Oikeusministeriön alaisen vakuutusoikeuden käsittelyaikoja on saatu lyhennettyä vuoden 2007 lähes 16 kuukaudesta viime vuoden yhteentoista kuukauteen (10,9). Sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa käsittelyajat ovat jopa pidentyneet, viime vuonna asian käsittelyn kestäessä keskimäärin noin 17 kuukautta.

Esimerkiksi juuri eläkkeelle jäänyt eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on useaan otteeseen esittänyt huolensa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan tilanteesta. Sosiaali- ja terveysministeriö on helmikuussa julkaissut toimenpidepaketin, jolla on tarkoitus selkeyttää lainsäädäntöä ja kehittää prosessia. Uudistuksia on toteutettava kiireellisesti. On selvää, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta tarvitsee myös lisää resursseja toimintaansa.

Vastaanotin viime vuonna työryhmämietinnön vakuutusoikeuden kehittämisestä. Sen toimenpiteiden avulla voimme tehostaa vakuutusoikeuden työtä ja parantaa läpinäkyvyyttä. Muutoksia ehdotetaan mm. kokoonpanoihin ja menettelyyn.

Lääkärijäsenjärjestelmän uudistaminen on työryhmän ehdotuksista ongelmallisin ja samalla yksi keskeisimmistä. Epäluottamuksen vähentämiseksi vakuutusoikeuden lääketieteellistä arviointimenettelyä tulee saattaa merkittävästi nykyistä läpinäkyvämmäksi.

Työryhmän esitys oli, että vakuutusoikeudessa olisi jatkossa lääkäreitä kahdessa eri roolissa, osa tuomareina ja osa asiantuntijalääkäreinä, joilta pyydettäisiin julkinen lausunto. Asiantuntijalausuntojen käytön lisääminen parantaa läpinäkyvyyttä, koska myös hakija saa ennen ratkaisun tekemistä lausunnon käyttöönsä ja voi sitä kommentoida.

Lausuntojen perusteella enemmistö haluaisi säilyttää vakuutusoikeuden lääkärijäsenet kokoonpanoissa joko nykyisenkaltaisen järjestelmän puitteissa tai työryhmän ehdottamalla tavalla.

Nykyisen järjestelmän säilyttäminen sellaisenaan merkitsisi epäluottamuksen jatkumista. Uudistuksia tarvitaan. Työryhmän esitys tuo huomattavan parannuksen nykytilaan, ja olen valmis viemään esitystä eteenpäin. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa syksyllä.

Paras vaihtoehto olisi kuitenkin se, että lääkärit eivät toimisi tuomareina vakuutusoikeudessa lainkaan. Järjestelmä olisi kuitenkin kallis. Vakuutusoikeustyöryhmän arvion mukaan asiantuntijalausunnot maksaisivat 2,7 miljoonaa euroa vuosittain, ja lisäksi täytyisi palkata lisää oikeusoppineita tuomareita. Asiantuntijalääkäreiden osallistuminen tuomioistuimen kokoonpanoon on edullisempaa kuin se, että lääkäri kirjoittaa täydellisen ja julkiseen arviointiin menevän lausunnon. Kustannusarviota on tarkoitus vielä selvittää tarkemmin ennen asian lopullista ratkaisemista.