Ilmasto- ja energiaohjelman tiivistelmä

Tiivistelmä Vihreiden ilmasto- ja energiaohjelmasta (2005)

Ilmastonmuutos on mahdollisesti ihmiskunnan suurin haaste. Pieneltäkin kuulostava lämpeneminen voi aiheuttaa mittavia vahinkoja ihmisille ja ympäristölle, ja rajujen muutosten riski kasvaa jokaisen ilmakehään päästettävän päästötonnin myötä.

Pahimmat uhkakuvat on yhä mahdollista välttää määrätietoisella ja ripeällä ilmastopolitiikalla. Lämpeneminen on rajoitettava kahteen asteeseen. Teollisuusmaiden päästöt on leikattava murto-osaan nykyisestä. Globaali ongelma voidaan ratkaista vain kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa köyhille maille kehitetään oikeudenmukainen tapa osallistua ilmastotalkoisiin.

Valtaosa ilmastopäästöistä syntyy energiantuotannossa. Meidän on siirryttävä kestävään energiatalouteen, joka perustuu energian nykyistä huomattavasti tehokkaampaan käyttöön. Esimerkiksi taajuusmuuttajilla voidaan joissakin kohteissa puolittaa teollisuuden sähkömoottorien kulutus, ja matalaenergiaratkaisuilla voidaan vähentää uusien rakennusten energiankulutusta 50–80 %.

Jäljelle jäävä energiantarve tulee kattaa uusiutuvilla energianlähteillä. Metsä- ja peltoenergian, biokaasun, tuulivoiman, aurinkoenergian, maalämmön ja muiden uusiutuvien energianlähteiden potentiaali ylittää Suomessa maan energiantarpeen. Esimerkiksi ruokohelven viljelyalassa on mahdollista päästä 500 000 hehtaariin ja metsähakkeen käyttö voidaan moninkertaistaa nykyisestä. Merituulen tekninen potentiaali on huikea.

Energiatalouden lisäksi erityisen haasteen muodostaa liikenteen päästöjen kasvu. Yksityisautoilu lisääntyy, bussiliikenne taantuu ja rataverkko on päästetty rapistumaan. Liikenteen tarve on minimoitava kestävällä yhdyskuntasuunnittelulla, joukkoliikenteen kehittämiseen on satsattava paljon nykyistä enemmän ja autoilijoita on kannustettava siirtymään kestävämpiin liikkumismuotoihin.

Myös maataloudessa, jätehuollossa ja teollisuudessa on paljon tekemistä. Keinoja päästöjen vähentämiseen riittää typpilannoituksen vähentämisestä jätteiden synnyn ehkäisyyn ja teollisuuden prosessipäästöjen leikkaamiseen uuden tekniikan avulla. Usein ilmaston kannalta järkevä politiikka on mielekästä myös muin perustein.

Ilmastonsuojelun esteet eivät ole ensisijaisesti teknisiä tai taloudellisia vaan yhteiskunnallisia. Paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä politiikalla voidaan vähentää päästöjä merkittävästi. Jo käytössä olevia työkaluja on tehostettava ja terävöitettävä. Esimerkiksi päästökauppaa tulee laajentaa uusille aloille ja kaikkiin päästöihin. Ekologisella verouudistuksella on tehtävä työn teettäminen edullisemmaksi ja ympäristön kuormittaminen kalliimmaksi.

Nykyisten työkalujen lisäksi tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja, kuten syöttötariffeja, ruuhkamaksuja ja kansainvälisiä veroja. Päästörajoitusten ulkopuolelle jättäytyneille teollisuusmaille pitää asettaa ilmastotulleja.

Ilmaston dramaattiselle muuttamiselle perustuva hyvinvointi on lumetta, joka ei kestä kauaa. Meidän jälkeemme tulevia sukupolvia kunnioittava hyvinvointi voi rakentua vain kestävälle ilmastopolitiikalle.

Ilmastonsuojelun ei onneksi tarvitse tulla kalliiksi. Hyödyt lämpenemisen rajoittamisesta siedettävälle tasolle ylittävät kustannukset. Jo nykyisellä teknologialla on mahdollista vähentää päästöjä merkittävästi hyvinvoinnin kärsimättä. Teknologian kehittyminen halventaa päästövähennysten kustannuksia entisestään.

Ilmastonsuojelu myös työllistää ihmisiä, synnyttää yrityksiä, parantaa terveyttä ja tukee aluekehitystä. Suomessa on lähes 500 yritystä, jotka toimivat ilmastoteknologian parissa. Alan liikevaihto voi vuoteen 2010 mennessä nousta seitsemään miljardiin euroon. Puuenergiateknologian vienti ja tuulivoimateollisuus voisivat molemmat työllistää samassa ajassa liki kymmenen tuhatta suomalaista.

Ilmastonsuojelu on kestävän hyvinvoinnin ehto, ei sen uhka.