Vihreät & kaupungit

Vihreiden kaupunkipoliittisen ohjelman tiivistelmä

Suomen menestyksen kannalta kaupunkien tulevaisuus on avainasemassa. Kaupunkeja on kehitettävä niin, että asuminen, työ, palvelut, liikenne ja kulttuurielämä toimivat sopusoinnussa keskenään. Päämääräksi tulee ottaa tiivis ja eheä, mutta samalla viihtyisä yhdyskuntarakenne, jossa joukko- ja kevyt liikenne sekä kunnallistekniikka toimivat tehokkaasti.

Suomessa kaupungistumisen aste on muihin EU-maihin verraten yhä alhainen, mutta ero on nopeasti pienenemässä. Kaupunki on enemmän kuin tiheästi rakennettu alue. Se on elämänmuoto.

Kaupungistumisella on hyvät ja huonot puolensa. Kaupunkeihin keskittyy paljon osaamista, kanssakäymistä ja erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia, jotka antavat mahdollisuuksia luovuudelle ja uusille ideoille. Kaupungissa myös erilaisuudelle on paremmin tilaa kuin pienemmissä yhteisöissä.

Toisaalta kaupunkeihin kasautuvat myös monet yhteiskunnalliset ongelmat, kuten köyhyys, pitkäaikaistyöttömyys, asunnottomuus, päihdeongelmat ja rikollisuus. Nämä puolestaan horjuttavat ihmisten turvallisuudentunnetta. Ympäristöongelmista erityisesti autoliikenteen aiheuttamat ilmansaasteet ja melu ovat suurille kaupungeille tyypillisiä.

Tulevien vuosien kaupunkipoliittinen haaste on, miten kaupunkisuunnittelussa, palvelurakenteessa, asumisratkaisuissa ja vaikkapa joukkoliikenteen suunnittelussa otetaan huomioon ihmisten muuttuva suhde työhön, tilaan ja ajankäyttöön.

Eheään yhdyskuntarakenteeseen

Suurten kaupunkiseutujen kasvu tulee keskittää olemassa oleviin kaupunkeihin ja taajamiin eikä levittää rakentamista hallitsemattomasti pitkin maita ja mantuja. Hajautuva yhdyskuntarakenne merkitsee ihmisille pitkiä työmatkoja, huonoja tai puuttuvia lähipalveluja, ruuhkia, kiirettä ja kaiken lisäksi autoilupakkoa ja kasvavia kasvihuonepäästöjä.

Nykyistä yhdyskuntarakennetta on tiivistettävä, ja vanhojen taajamien yhteyteen on rakennettava lisää asuntoja. Eheä kaupunkirakenne suosii julkista liikennettä ja lähipalveluja sekä säästää paitsi polttoaineita ja luontoa myös verorahoja, kun kunnallistekniikan ja liikenneväylien käyttö tehostuu.

Erityisesti pääkaupunkiseudun uudet asuinalueet tulee sijoittaa raideyhteyksien varrelle. Niiden tulee tukeutua metropolin keskustan sijasta elinvoimaisiin aluekeskuksiin, ja niille on jo suunnitteluvaiheessa osoitettava työpaikkoja, palvelut ja harrastusmahdollisuudet. Tämä edellyttää ylikunnallista päätöksentekoa.

Kaupunkien suunnittelussa tulee ottaa huomioon asukkaiden turvallisuus. Usein esimerkiksi lapset, vanhukset ja naiset pelkäävät liikkua yksin ulkona. Hyvällä suunnittelulla voidaan ehkäistä rikollisuutta ja lisätä turvallisuuden tunnetta.

Kestävä liikennejärjestelmä vähentää autoliikenteen haittoja

Sovittamalla liikenneratkaisut viisaasti yhteen asumisen, palveluiden ja työpaikkojen kanssa voidaan liikkumisen tarvetta vähentää merkittävästi. Pääkaupunkiseudun kasvu on ohjattava joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen varaan. Pyöräilyn osuutta työmatka- ja asiointiliikenteestä voidaan niin ikään merkittävästi nostaa nykyisestä.

Suurissa kaupungeissa liikenteen sääntelyyn tarvitaan myös taloudellisia ohjauskeinoja, joista joukkoliikenteen edullisuus on tärkeimpiä. Pääkaupunkiseudulla tulee ottaa käyttöön ruuhkamaksut. Makujen käyttöönotto on sidottava määrätietoisiin toimiin joukko- ja kevyen liikenteen edistämiseksi. Myös valtion on sitouduttava suurten kaupunkien joukkoliikenteen kehittämiseen.

Esteettömään liikkumiseen

Kaupungin tulee antaa kaikille asukkailleen mahdollisuus päästä asioimaan tai kyläilemään haluamiinsa kohteisiin. Liikkumisen esteet on poistettava. Tämä tarkoittaa julkisten tilojen helppoa saavutettavuutta, hissien asentamista myös vanhoihin asuintaloihin ja matalalattiaista joukkoliikennekalustoa. Esteettömyys helpottaa kaikkien ihmisten elämää, ei ainoastaan liikuntaesteisten.

Mukavat kaupungit menestyvät

Viihtyisästä asuinympäristöstä, kulttuurista, palveluista ja hyvistä kouluista on tullut tärkeitä kilpailutekijöitä. Vihreät, "pehmeät" arvot ovat kaupunkien välisessä kilpailussa kovaa valuuttaa.

Elinkeinopolitiikassaan kaupungit kilpailevat keskenään ja ulkomaisten kaupunkien kanssa. Suomen kaupungeilla on kansainvälisessä vertailussa monia vahvuuksia. Peruspalvelut ovat päinvastaisista käsityksistä huolimatta edelleen kattavat ja hyvin järjestetyt, samoin joukkoliikenne. Suhteellisen alhaisten rikoslukujen ansiosta suomalaiset kaupungit ovat kohtalaisen turvallisia myös lapsiperheille. Sosiaalinen eheys on säilynyt varsin hyvin. Nämä ominaisuudet ovat merkittävä etuja, kun yritykset harkitsevat toimintojensa sijaintia.

Hyvinvointiyhteiskunta on kaupunkien välisessä kilpailussa tärkeä kilpailuvaltti. Kaupungeille on annettava riittävät mahdollisuudet toimia koko maan dynamoina niin luovuuden, aineellisen vaurauden kuin elämänilonkin kannalta. Tässä on suomalaisen kaupunkipolitiikan perusta.