Heli Järvisen ryhmäpuheenvuoro Paras-hankkeesta

Paras-hankkeen tarkoituksena on kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia. Tähän mennessä tuloksia on saavutettu lähinnä hallinnossa.

2000-luvun aikana kuntien määrä on vähentynyt 107:llä, mikä on oikea suunta. Uusimman sosiaalibarometrin mukaan suuremmilla alueilla pystytään turvaamaan palvelut pieniä alueita paremmin. Valtion tulee tukea ja patistaa kuntia yhdistymään myös vuoden 2013 jälkeen, jotta kunnat muodostaisivat järkeviä kokonaisuuksia. Alle 20 000 asukkaan kuntia on edelleenkin yli 300 ja yli 20 000 asukkaan kuntia vain 55.

Päivähoidon, koulutoimen, ympäristötoimen ja monen muun palvelun kehittämisen esteenä ovat turhat kuntarajat. Palvelut eivät ole yhtäläisesti saman työssäkäyntialueen asukkaiden käytössä. Myös sairaanhoitopiireissä palvelut saattavat vaihdella tilaajakunnan mukaan. Näin on mahdollista, että vierekkäisissä hoitokotivuoteissa lepää vanhuksia, joille tarjotaan eri palveluja sen mukaan, mitä kunkin kunta on tilannut ja maksanut. Palveluiden saatavuuden vaihtelevuus on uhka myös kansalaisten väliselle tasa-arvolle. Esimerkiksi päihdehuollon ja mielenterveyspalveluiden tuotannossa erot ovat suurimmat 12 vuoteen.

Iso kunta ei itseisarvona toimi paremmin kuin pieni kunta, jos palveluja ei aidosti muuteta hallintolähtöisestä tuotantotavasta asiakaslähtöiseen tulevaisuuden malliin. Toistaiseksi kehitys on ollut heikkoa. Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö kehittyy kuten tähän asti, pelkästään niissä tarvitaan vuoteen 2040 mennessä 200 000 uutta työntekijää. Tällainen kehitys on kestämätöntä. Suuremmat kunnat eivät itsessään ole visio. Visio on portaaton ja hallintorajat ylittävä palveluntuotanto, jossa palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti.

Kaikissa palveluissa edes maakunnat, suuret kaupunkiseudut tai -keskukset eivät ole riittävän suuria palveluntuotantoyksikköjä. Erityisesti erikoissairaanhoidon ja vaativan sosiaalihuollon kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ne on tuotettava tulevaisuudessa nykyisten viiden yliopistosairaalajohtoisen erityisvastuualueen puitteissa.

Jos suomalainen matkustaa vuosittain lomamatkalle Lappiin tai ulkomaille, voi kerran elämässä tehtävään silmä- tai lonkkaleikkaukseen matkustaa vaikka eri puolelle Suomea. Vain keskittämällä erikoissairaanhoidon vaatimat osaajat sekä kalliit tilat ja välineet saamme parhaat osaajat kannustaviin ja vertaistukea antaviin työtiimeihin sekä leikkaussalit kannattavaan ja taloudelliseen hyötykäyttöön, mikä antaa mahdollisuuksia jakaa usein tarvittavia perusterveydenpalveluja taas laajasti ja ihmisiä lähellä ympäri maata.

Tehokkuutta on haettava ja yhteistyötä lisättävä harvaanasuttujen seutujen lisäksi myös kaupunkiseuduilla. On muistettava, että kuusi suurinta kaupunkia käyttää kolmasosan kuntien menoista. Niiden ei ole tarvinnut nykyisen puitelain väljyyden takia ryhtyä toimiin toimintansa järkevöittämiseksi. Hallitus on onneksi käynnistänyt hankkeen, jossa 20 suurinta kuntaa laatii yhteistyössä tuottavuusohjelmat. Ohjelmien toteutumista arvioidaan kuntien ja valtion yhteistyönä ja hyviä syntyneitä käytäntöjä pyritään soveltamaan muissa kunnissa.

Suurilla kaupunkiseuduilla on tiivistettävä yhteistyötä etenkin liikenne- ja kaupunkisuunnittelussa. Näin saadaan vähennettyä päästöjä ja luotua toimivampia kaupunkirakenteita. Tällä hetkellä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla kunnat kilpailevat turhaan asukkaista keskenään, mikä johtaa hajanaiseen kaavoittamiseen. Sen seurauksia kannetaan ilmastonmuutoksen kautta seuraavat vuosisadat.

Vihreiden mielestä hankkeen aikana luodut yhteistoiminta-alueet ovat vain välivaihe matkalla kohti vahvoja peruskuntia. Yhteistoiminta-alueiden perusongelma on vaikuttamismahdollisuuksien etääntyminen, kun osallisia ei ole valittu suorilla vaaleilla.

Toiseksi rahoituksen ja palveluntuotannon eriytyessä on vaarana, että palvelu eriytyy myös käyttäjistä. Kukaan ei tällöin aja kokonaisuuden etua eri kuntien pelatessa vain omaan pussiinsa. Yhteistoiminta-alueiden ongelma on ollut myös se, että ne näyttäytyvät kuntalaisille epäselvinä. Asiakas ei tiedä, mitä palvelua mistäkin saa ja kuka palvelun järjestää.

Samma kriterier för produktivitet, effektivitet, avstånd och tillgänglighet kan inte gälla i fråga om produktion av alla tjänster. Det är viktigt att uppmärksamma tillgången till närservice också i framtiden. I fråga om t.ex. grundskolor måste vi komma ihåg att det handlar om barns grundläggande rättighet till undervisning. Skolvägen får inte ta flera timmar. Detta behöver inte betyda en romantisering av byskolor, bara det att man måste kunna få service på det närmaste möjliga stället oberoende av förvaltningsgränser.

Paras-hankkeeseen liittyy kaksi muiden ylitse menevää haastetta.

Hankkeessa on nyt uudistettu lähinnä rakenteita. Uudistus on ulotettava koskemaan palveluiden järjestämistä. On kehitettävä yhteensopivia syvempiä ja tarkempia seurantajärjestelmiä palvelutoiminnan kustannusten seurantaan, vertailuun ja vaikuttavuuteen. Palveluiden pitää muuttua hallintolähtöisistä asiakaslähtöisiksi.

Toinen ongelma on tietojärjestelmien runsaus. Pelkästään terveydenhuollossa on käytössä yli 4 000 erilaista järjestelmää. Kuntien yhdistyessä ja yhteistoimintaa suunniteltaessa on törmätty jatkuvasti siihen ongelmaan, että tietojärjestelmät ovat yhteensopimattomia. Kuten hallintovaliokunta lausunnossaan toteaa, tietojärjestelmät on yhdenmukaistettava. Valtion on velvoitettava julkinen hallinto ottamaan käyttöön yhteentoimivuuden varmistavat menetelmät ja standardit. Tähän tarkoitukseen on varattava riittävät taloudelliset resurssit. Vain tällä edellytyksellä myös tulevaisuudessa yhteistyö eri toimijoiden kesken on mahdollista.

Vihreiden mielestä Paras-hanke on ollut välttämätön ja tulevaisuudessa se tulee olemaan vielä välttämättömämpi. Kunnat toivovat tiukempaa ohjausta, ja selkeämpää ohjausta tarvitaan.

On välttämätöntä, että tulevaisuudessa palveluntuottamisjärjestelmämme perustuu vahvoihin peruskuntiin. Ensimmäinen askel kohti tätä on tietojärjestelmien yhdenmukaistaminen ja yhteensopivuuden varmistaminen. Toiseksi, on ryhdyttävä tarkastelemaan tarkemmin sitä, miten palvelut tuotetaan.

Kyse ei ole pelkästään hallinnosta ja asiakkaista. Peruskuntien vahvuus on toimiva demokratia, jota pitää edistää myös muissa malleissa. Vihreä kuntarakenne perustuu aktiiviseen kansalaisuuteen ja palvelujen asiakaslähtöisyyteen.