Vihreiden puoluehallitus: Terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuus purettava

Vihreiden puoluehallitus:

TERVEYDENHUOLLON RAHOITUKSEN MONIKANAVAISUUS PURETTAVA

- Demokratia ei saa kärsiä

Vihreiden mielestä terveydenhuollon rahoitusjärjestelmän monikanavaisuuden purkaminen on välttämätöntä. Nyt rahoituksesta vastaavat yli kolmesataa kuntaa, Kela, valtio ja joukko muita toimijoita. Monen rahoittajan mallissa kokonaisuuden tehokkuudesta ei vastaa kukaan. Asiakkaat eivät ole keskenään tasa-arvoisia eivätkä aina saa tarvitsemaansa palvelua. Myös Sitra nostaa tuoreessa raportissaan terveydenhuollon suurimmaksi ongelmaksi rahoituksen monikanavaisuuden.

- Kunta tai sairaanhoitopiirit voivat säästää esimerkiksi lykkäämällä leikkausta ja siirtämällä kuluja Kelalle, koska Kela maksaa sairaspäivärahat jonotusajalta. Pärjääminen monimutkaisessa järjestelmässä edellyttää asiakkaalta kykyä puolustaa oikeuksiaan. Silloin heikoimmassa asemassa olevat jäävät vahvempien jalkoihin, sanoo Vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto.

Kannusteet on saatava toimimaan kokonaisuuden ja asiakkaan kannalta edullisesti. Se edellyttää vastuun ja rahoituksen kokoamista yksiin käsiin. Sitran mallissa tilalle tulisi kansallinen yksikanavainen verorahoitus, joka ohjattaisiin kansalliselle tilaaja-rahoittajalle. Malli valtakunnallisesta rahastosta on saanut kannatusta myös keskustasta.

Vihreiden mielestä valtakunnallinen terveysrahasto on liian suuri demokraattisen ohjauksen kannalta. Vihreiden tuoreessa sosiaali- ja terveyspoliittisessa ohjelmassa esitelty keskustelunavaus hyvinvointipalveluiden rahoituksen uudelleenjärjestämisestä yhdistäisi rahoituksen samaan pottiin, mutta rahastoja olisi useampia ja ne olisivat demokraattisesti hallittuja.

- Valtakunnallisen rahaston sijasta muodostettaisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden ostopooleja, eli palveluiden asiantuntija- ja tilaajaorganisaatioita. Ostopooleina toimisivat viisi hyvinvointipiiriä, joissa demokraattinen ohjaus perustuisi vaalien tulokseen. Ostopooli voitaisiin myös muodostaa maakuntapohjalta, mikäli maakuntatason päättäjät valittaisiin suorilla vaaleilla, Alanko-Kahiluoto toteaa.

Muutoksen keskeisenä tavoitteena on terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen. Ostopooli ostaisi ensisijaisesti vaikuttavuutta. Sitä arvioitaisiin seuraamalla alueittain mm. elinajanodotteen, sairastavuuden ja sosiaalisten ongelmien kehitystä.

Kokoomuksessa on kannatettu sosiaali- ja terveysaluemallia. Malli ei kuitenkaan ratkaise rahoituksen monikanavaisuuden ongelmia tai tasaa alueellisia terveyseroja.

- Kyseinen malli vaatii sen, että kuntien määrä saadaan vähennettyä 40-60 kuntaan. Riittävän iso kuntakoko ja isot organisaatiot eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Kuntayhtymä sosiaali- ja terveysalueiden hallintomallina on ongelmallinen, koska demokraattinen ohjaus ja valvonta ovat puutteellisia. Kunnallisen itsehallinnon kannalta on hankalaa, jos leijonanosa budjetista kulkee kuntayhtymän kautta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä eletään epävarmoissa tunnelmissa, koska suuret rakenteelliset ratkaisut ovat hämärän peitossa. Ratkaisujen kanssa ei saa viivytellä, vaan päätökset on tehtävä seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittinen ohjelma verkossa: http://www.vihreat.fi/files/liitto/sosiaali-ja-terveyspol-ohjelma2010.pdf