Liikennepoliittisen ohjelman tiivistelmä

Liikennepoliittisen ohjelman lyhennelmä

Liikkumisen pakosta liikkumisen vapauteen

Vihreä liikennepolitiikka vähentää ihmisten riippuvuutta henkilöautoista ja yhteiskunnan riippuvuutta öljystä. Vihreässä Suomessa yhä useampi voi aidosti valita, meneekö kauppaan lähelle vai kauas, käyttääkö työmatkalla junaa vai autoa ja tankkaako tavallista vai biobensaa.

Me voimme valita tien, joka vähentää liikennetarvetta, käynnistää joukkoliikenteen uuden nousun ja lisää kevyen liikenteen mahdollisuuksia. Me voimme vihertää autoilua ja siirtää kuljetuksia kumipyöriltä kiskoille. Me voimme parantaa suomalaisten mahdollisuuksia valita kestäviä tapoja liikkua.

Liikenteen öljyriippuvuutta vähennettävä

Kehittynyt yhteiskunta tarvitsee liikennettä. Mikään ei kuitenkaan edellytä näin paljon eikä nykyisen kaltaista liikennettä. Vihreät ajavat politiikkaa, jolla liikenteen haittoja voidaan vähentää merkittävästi.

Auto on monissa tilanteissa tarpeellinen kulkuväline. Vihreässä Suomessa autoilu näyttäisi kuitenkin toisenlaiselta kuin nykyään. Verotusta tulee korjata niin, että se kannustaa ihmisiä valitsemaan vähäpäästöisiä autoja. Biopolttoaineiden käyttöä on vauhditettava ja niiden käytölle on luotava kestävyyskriteerit. Dieselvero on poistettava.

Ilmaston kannalta erityinen huolenaihe on lentämisen nopea kasvu. Silti lentoliikennettä tuetaan lukuisin verohelpotuksin. Verotuista on luovuttava ja lentäminen asetettava samalle viivalle muiden liikennemuotojen kanssa.
 

Palvelut, työ ja ilon aiheet läheltä

Liikenteen tarvetta voidaan vähentää suunnittelemalla yhdyskunnat järkevästi. Yhdyskuntien rakennetta on eheytettävä, jotta välimatkoja saadaan lyhyemmiksi ja suurempi osa matkoista voidaan tehdä kävellen ja pyörällä.

Tiivistäminen ei kuitenkaan tarkoita epäviihtyisää eikä tehokkuus virkistysalueiden hävittämistä. Asuntoja voidaan rakentaa vaikkapa pysäköintialueiden päälle ja joutomaille. Suunnittelemalla tiivistä ja matalaa saadaan asuinalueelle sijoitettua jopa yhtä paljon asukkaita kuin kerrostalolähiöissä, mutta mittakaava on inhimillisempi.

Rakentamista tulee ohjata toimivien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Automarkettien kaavoittamisesta tulee pääsääntöisesti luopua.
 

Uusi teknologia parempaan käyttöön

Moderni teknologia on vihreän liikennepolitiikan tärkeä apuväline. Etätyö vähentää työmatkojen tarvetta ja verkkokokouksilla voidaan karsia pitkiä auto- ja lentomatkoja. Uuden teknologian avulla junat kulkevat nopeammin ja autot pienemmällä polttoainemäärällä.

Ruuhkamaksut ovat oikeudenmukainen tapa ohjata autoilua taloudellisesti. Ne voidaan keskittää alueille, joilla autoilun haitat ovat suurimpia ja joukko- ja kevyt liikenne tarjoavat toimivan vaihtoehdon. Näin maaseudun ja pienten kaupunkien asukkaat eivät joutuisi kärsimään maksuista.
 

Turvallisuutta, viihtyvyyttä ja liikuntaa liikenteeseen

Tieliikenteessä kuolee vuosittain noin 400 ja loukkaantuu 9 000 suomalaista. Joka viides suomalainen asuu alueella, joilla melu ylittää sallitun ohjearvon. Autoilu lisää ilmansaasteita, vie tilaa ja vähentää arkiliikuntaa.

Uusien moottoriteiden rakentamisesta tulee luopua ja tiehankkeissa on painotettava turvallisuuden parantamista. Nopeusrajoitusten valvontaa on tehostettava ja tilannekohtaisten rajoitusten käyttöä lisättävä. Melua tulee vähentää nopeusrajoituksilla ja meluesteillä.

Rautatie- ja vesikuljetuksia tulee suosia niiden turvallisuuden ja ympäristömyötäisyyden takia. Idän rekkarallista jäävät Suomeen lähinnä saasteet, teiden kuluminen ja onnettomuudet. Tavaraliikennettä on siirrettävä maanteiltä raiteille ja rekoille asetettava tienkäyttömaksu.
 

Joukkoliikenne uuteen nousuun

Nykymenolla joukkoliikenteen osuus puolittuu 20 vuodessa. Suuntaus voidaan kuitenkin kääntää. Ruotsin kaupungeissa joukkoliikennettä käytetään kaksi kertaa niin paljon kuin vastaavissa suomalaiskaupungeissa.

Joukkoliikenteen kilpailukykyyn vaikuttavat nopeus, tarjonta ja hinta. Lyhentämällä matka-aikoja, tihentämällä vuoroja ja laskemalla lippujen hintoja voidaan bussien ja junien kyytiin saada lisää matkustajia.

Joukkoliikennettä on suunniteltava seudullisesti ja alueelliset viranomaiset saatava huolehtimaan joukkoliikenteen ostoista, reiteistä ja lippujärjestelmästä. Näin ihmisten matkat sujuvat riippumatta kuntarajoista.

Rataverkon ylläpidon ja kunnostamisen määrärahoja on nostettava. EU:n liikennerahoitusta on ohjattava maiden välisiin junayhteyksiin, ja suurnopeusjuna Helsingistä Pietariin on toteutettava ensi vuosikymmenen alkuun mennessä.
 

Liikkumisen vapautta kaikille

Kaikilla ei ole varaa omaan autoon. Väestön ikääntyessä iso osa vanhuksista tarvitsee liikkuakseen joukkoliikennettä. Liikenneympäristön esteistä kärsivät erityisesti liikuntarajoitteiset, lapsiperheet, vanhukset ja raskaita taakkoja kuljettavat ihmiset – siis iso osa suomalaisista. Esteettömässä ympäristössä kuitenkin myös hyväkuntoisten on helppo liikkua.

Liikenneympäristöä on suunniteltava heikoimpien ehdoilla. Kävelyä ja pyöräilyä tulee pitää kaupungeissa ensisijaisina liikkumistapoina. Kevyen liikenteen viihtyisyyttä ja turvallisuutta tulee parantaa lisäämällä autottomia tiloja, kävelykatuja ja pyöräteitä.