Alusvaatekuvauksia ja lähestymisiä

Katsoin juuri suomalaisen Mallikoulu 2006 -ohjelman finaalin. Kyseessä on tosi-tv-sarja, jossa pitkät ja laihat lapset kilpailevat pääsystä mallimarkkinoille. Olin utelias. Sarjasta oli viimevuotiseen tapaan lehtikirjoittelua, jossa keskusteltiin tyttöjen kehonkuvasta, tuomarien kommenteista ja siitä, millaisen esimerkin ohjelma antaa ulkonäöstään muutenkin huolestuneille nuorille.

Yllätyin siitä, että mallikoululaisia oli kuvattu myös alusvaatteissa, mm. suihkussa. Se tuntui aika tunkeilevalta. Kunnianhimoiset ja ohjelman aikuisiin luottavat nuoret naiset suostuivat oletettavasti kaikkiin ehdotettuihin kikkoihin ollakseen mieliksi tuomareille. 16-17-vuotiailla tytöillä oli luultavasti paineita yrittää esiintyä mahdollisimman aikuisina ja kypsinä. On ymmärrettävää, että he suostuivat alusvaatekuvauksiin. Sen sijaan jäin miettimään, menikö ohjelman tekijöillä tällä kertaa överiksi muutenkin kuin kiloista huomauttelemisessa. Viimevuotisesta vastaavasta ohjelmasta alusvaatekuvia ei jäänyt mieleen.

**

Tänään ihmettelin, onko minulla jotain salaista katu-uskottavuutta tai olenko jotenkin erityisen kiltin näköinen. Parin viime viikon aikana minua on lähestynyt harvinaisen monta kertaa tuntematon ihminen: tarjonnut sateenvarjoa, pyytänyt apua lippuautomaatin käytössä, kysynyt tietä Ihana ikä 45+ -messuille(!), kommentoinut vehnäoluen saatavuutta... On kiva tuntea itsensä helposti lähestyttäväksi, vaikka joskus lähestymiset hämmentävätkin. Ehkä tuntemattomille puhuminen ei olekaan pääkaupunkiseudulla niin tavatonta kuin yleensä luullaan. Yllätyskeskustelut tuntemattomien kanssa ovat yleensä mukavia, mutta teen harvoin itse aloitteen niihin. Vaalikampanjan myötä opin varmaan itsekin ottamaan aktiivisemmin kontaktia ihmisiin ympärilläni.