Vihreät & yrittäjyys

Pienten ja keskisuurten yritysten merkitys kansantaloudelle on erittäin tärkeä. Sektori työllistää yli 60 prosenttia yritysten työvoimasta ja tuottaa liikevaihtoa lähes saman verran kuin suuret yritykset. Yrittäjyyteen kannustaminen sekä yritysten kasvun ja sitä kautta syntyvien työpaikkojen tukeminen on meille elintärkeää, sillä julkisen ja yksityisen sektorin hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Lisäksi vahva kotimainen palvelusektori toimii globalisaation puskurina; paikallista työtä ei voi tehdä etäältä.

Innostusta yrittäjyyteen ei synnytetä yhtä tai kahta lainkohtaa muuttamalla. Kyse on laajasta projektista, jossa on monia suurempia ja pienempiä palasia. Suurimpia palasia, kuten yleisesti yrittäjille otollisia olosuhteita ei voi korvata pienillä lainsäädännön viilauksilla, mutta niitäkin tarvitaan. Seuraavassa keskitytään erityisesti niihin toimiin, joilla voidaan edistää pienten ja keskisuurten yritysten syntyä sekä helpottaa uuden työvoiman palkkaamista.

Ensimmäisiä askeleita helpotettava

Suomessa yrityksen perustaminen on neljän byrokraattisen askeleen takana, ja aikaa siihen kuluu 33 päivää. Esimerkiksi Tanskassa perustamisprosessista selviää neljässä päivässä, joten parannettavaa löytyy edelleen, vaikka kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että yrityksen perustamiseen liittyvä byrokratia on Suomessa verrattain vähäistä. 

Monelle yrittäjälle yrittäjyyteen ja työllistämiseen liittyvä paperityö ja rahaliikenne on hyvin vierasta ja vaikeaa, ja nostaa siten yrittämisen ja työllistämisen kynnystä. Olisi siirryttävä yhden luukun periaatteeseen jossa sekä yrittäjän oman tulon että hänen maksamiensa palkkojen ennakonpidätykset ja eläke- ja sotu-maksut voitaisiin hoitaa keskitetysti ja helposti esimerkiksi pankkien ja vakuutuslaitosten verkkopalveluna yhdellä kaavakkeella ilman erillisiä sopimuksia tai ennakko- ja vuosi-ilmoituksia jokaisen palkanmaksun yhteydessä.
Ensimmäisen askeleen ottamista on helpotettu myös starttirahojen myöntämisellä, mikä on osoittautunut aktiivisen työvoimapolitiikan onnistuneimmaksi keinoksi. Toimintaa tulisi jatkaa ja laajentaa. Lisää rahoitusta voidaan siirtää niistä aktiivisen työvoimapolitiikan keinoista, jotka eivät ole olleet yhtä tuloksellisia. 

Saksassa hieman vastaavanlainen Minä Oy:ksi ristitty työllistämiskokeilu on tuottanut hyviä tuloksia. Kokeilussa valtio tukee työttömyydestä poispyristelevää siihen asti kunnes yrityksen vuosittainen liikevaihto nousee 25 000 euroon, kuitenkin enintään kolme vuotta. Työtön voi työllistää yrityksessään myös perheenjäseniään. Tukea maksetaan ensimmäisenä vuonna 600 euroa, toisena 360 ja kolmantena vuonna 240 euroa kuukaudessa. Starttiapu on yhteensä 14 400 euroa. Kiinnostus yrittämistä kohtaan on ylittänyt kaikki ennakko-odotukset. Vastaavia innovaatioita tulisi kehitellä myös Suomessa.

Kaikki riskit eivät kuulu yrittäjän kannettavaksi

Taloudellisen riskin ottaminen on osa yrittäjyyttä, mutta yrittäjät kantavat nykyään myös sellaisia riskejä, jotka eivät kuuluisi yksin heidän kannettavakseen. Erityisesti pienimpien yritysten kohdalla puutteellinen sosiaaliturva nousee helposti yrittämisen esteeksi. Yrittäjien sosiaaliturvan on lähennyttävä palkansaajan sosiaaliturvaa. Esimerkiksi yrittäjän omavastuuajan sairaustapauksissa tulisi olla sama kuin palkansaajalla.

Myös yrittäjän työssäoloehto on huomattavasti tiukempi kuin palkansaajien, eikä yrittäjillä ole oikeutta toimeentulotukeen. Nämä riskit jarruttavat ihmisten haluja kokeilla mahdollisuuksiaan yrittäjinä.

Yrittäjälläkin voi olla perhe – näkyköön se myös lainsäädännössä

Perhettä perustavien naisyrittäjien tilanne, varsinkin pienissä yrityksissä ja yksin yrittävien, on todella hankala. Yrittäjä-äidin raskauden aiheuttamia poissaoloja ei korvata lainkaan ja raskauden aikainen sijaisjärjestelmä puuttuu kokonaan. Aloittava naisyrittäjä, joka tulee raskaaksi yrityksen toiminnan alkuvaiheessa, joutuu yleensä luopumaan yrittäjyydestä. Vihreiden esittämä malli vanhemmuuden kustannusten jakamisesta kaikkien työnantajien kesken auttaisi myös naisyrittäjien asemaa. 

Lapsen sairastuessa pienimmät yritykset joutuvat monesti sulkemaan ovensa, sillä hoitajan palkkio voi olla likimain sama kuin oma päivän ansio. Vihreät esittävät, että tämä riski kannettaisiin kollektiivisesti niin, että yrittäjä saisi verovähennystä hoitajan palkkaamisesta. 

Perheenjäsenen kohtalo on ongelmallinen mm. silloin kun yrityksessä ei enää riitä työtä entiseen tapaan. Jos esimerkiksi kahden hengen perheyrityksessä kysyntä heikkene niin, että töitä riittää todellisuudessa vain toiselle, on puolison työttömyysturvan saaminen hyvin epävarmaa. 

Perheenjäsenten työttömyysturvaa koskevia sääntöjä on selvennettävä. Tuloksen heikentymisen ja työn vähentymisen todistaminen teettää jonkin verran työtä, mutta ei sen tänä päivänä pitäisi olla mahdotonta.

Lainsäädäntö on elämää jäykempää

Kokonaisuudessaan yrittäjyyttä säätelevä normisto on liian jyrkkä eikä se ota huomioon todellisuutta, jossa yrittäjyys, työttömyys ja palkansaajana työskenteleminen vuorottelevat ja lomittuvat eri tavoin kuin ennen. Liikkuminen erilaisten lainsäädäntöjen välillä aiheuttaa porsaanreikiä, joita on vaikea tilkitä ongelma kerrallaan. 

Suomessa on saatu erittäin hyviä kokemuksia pitkäaikaistyöttömien ryhtymisestä yrittäjiksi. Yrittäjiksi ryhtyneistä työttömistä vain hyvin pieni osa palaa uudestaan työttömiksi vuoden sisällä yrityksen perustamisesta. Näiden ihmisten perusturva on kuitenkin huteralla pohjalla. Yrittäjäksi ryhtyvä jää jossain vaiheessa kahdeksi vuodeksi kokonaan ilman työttömyysturvaa. Esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavan on uskaliaampaa alkaa yrittäjäksi kuin osallistua aktiiviseen työvoimapolitiikan nimissä järjestettävään toimintaan. 

Vihreiden mielestä perustulo ratkaisisi monet tällaiseen statuksen vaihtumiseen liittyvät ongelmat paremmin kuin nykyinen lainsäädännöllinen tilkkutäkki. Lyhyemmällä aikavälillä on varmistettava ainakin se, että statuksen määrittely on johdonmukaista; ettei yrittäjää lasketa palkansaajaksi silloin, kun se on julkiselle vallalle edullisinta ja päinvastoin.

Palkataan muitakin töihin!

Moni yrittäjä päätyy tekemään yksin kasvavan työmäärän kun uuden, erityisesti ensimmäisen työntekijän, palkkaaminen arveluttaa. Yrityksen ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamista pitäisikin tukea voimakkaammin. Verokiilaa tulee muutoinkin kaventaa erityisesti siellä, missä verokiila eniten haittaa uusien työpaikkojen syntyä. Toisin sanoen on alennettava pienistä ja keskisuurista palkoista maksettavaa tuloveroa ja työnantajamaksuja.

Vaatimus irtisanomissuojan korottamisesta voi olla perusteltu niiden yritysten kohdalla, jotka toimivat kansainvälisessä ympäristössä. Samat säännöt vaikuttavat kuitenkin eri tavoin erilaisissa yrityksissä. Voi hyvinkin käydä niin, että pienissä ja keskisuurissa palvelualan yrityksissä korotettu irtisanomissuoja nousisi käytännössä työllistämisen esteeksi. Kun pyritään suojaamaan jo olemassa olevia työpaikkoja, estetäänkin uusien työpaikkojen syntymistä ja hidastetaan yritysten kasvuhaluja. 

Vihreät ovat esittäneet, että irtisanomissuojan mahdollinen kiristäminen tehtäisiin yrityksen koon mukaan porrastetusti. Pienten yritysten riski uuden työntekijän palkkaamisessa on suurempi kuin suurella yrityksellä ja tämän tulisi näkyä myös irtisanomissuojassa.