Tietoyhteiskunnan haasteita

Kerran vuodessa loma tuo totutusta poikkeavan haasteen tietoyhteiskunnassa elävälle kansalaiselle. Informaatioähkyä potevalle on uudenlainen kokemus havaita, että elämää on netin ja bittiavaruuden ulkopuolellakin: järven rannalla, konsertissa, kesäteatterin katsomossa ja yksinkertaisesti perheen parissa. Osata olla saavuttamattomissa on joillekin, itseni mukaan lukien, välillä kovin vaikeaa.

Kesän aikanakin pohditaan mediassa tietoyhteiskunnan ongelmia ja ilmiöitä eri näkökulmista. Mediamaksu puhututtaa tavalliseen tapaan, samoin median keskittyminen joissakin maissa harvoihin valtaapitävien käsiin. Netin ja väkivaltapelien osuutta pohditaan Norjan tragedian yhteydessä. On käsitelty vallanpitäjien vastuuta sekä omista teksteistään, että aatetoveriensa kirjoituksista.

Esille on noussut myös tekijänoikeuksiin liittyviä asioita, tällä kertaa kansalaisten oikeusturvan näkökulmasta. Tekijänoikeuksista puhuttaessa olen sitä mieltä, että sisällöntuottajilla täytyy olla omistusoikeus luoviin tuotteisiinsa ja heidän tulee saada niiden käytöstä korvaus.

Ongelmaksi näyttääkin muodostuvan tekijänoikeuksien valvonta. Nämä ovat ilmenneet kahden tekijänoikeusjupakan yhteydessä. Ensimmäisessä tapauksessa pohjalainen nainen on joutunut hankauksiin Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ry:n kanssa toisen henkilön käytettyä hänen langatonta verkkoaan tiedostojen jakoon. Nainen oli yllättynyt siitä, kun TTVK ry. oli vaatinut häneltä 6000 euroa erinäisille tekijänoikeuksien omistajille. Tilannetta voisi yhtä hyvin verrata polkupyörän toiselle lainaamiseen, jolla tämä sitten ajaa naapurin kukkapenkkiin tuhoa aiheuttaen. Kuka on vastuussa ”kukkapenkkiin ajosta”? Pyörän omistaja vai sen lainaaja? Nainenko, jonka langatonta yhteyttä on käytetty vai tiedostoja luvattomasti jaellut henkilö?

Vaatimus naisen korvausvelvollisuudesta tuntuu tässä tapauksessa kohtuuttomalta. Joskus on vaikea kontrolloida, kuka yhteyksiämme käyttää. Lainsäädäntö on tässä suhteessa epäselvä. Ongelmana on erityisesti se, että langattoman verkon käytön valvontaoikeus ja valta puuttua väärinkäytökseen ja jopa vaatia korvauksia on yksityisellä sektorilla.

Toinenkin mediassa käsitelty (HS 21.7.) tapaus käsittelee teosten luvatonta jakelua. Tässä tilanteessa henkilöä syytettiin 4000 musiikkikappaleen laittomasta jakelusta. Taustalta paljastui kuitenkin teleoperaattorin tekemä virhe. Tämä oli nimittäin luovuttanut Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukselle väärän henkilön tiedot. Niinpä ”viaton” henkilö joutui syytetyksi toisen henkilön tekemästä rikoksesta. Ennen kuin virhe paljastui, syytön henkilö sai vielä tylyn huomautuksen tutkituttaa koneensa.   

Huolestuttavaksi mielestäni tilanteen tekee se, että teleoperaattori voi luovuttaa henkilötietoja asiakkaan tietämättä muulle kuin viranomaiselle.

Kaksi isoa ongelmaa näyttäisi siis liittyvän valvontaan: se, kenellä on oikeus valvoa kansalaisen tietoliikennettä ja se, kuka tekijänoikeusrikkomukset arvioi ja tuomitsee.

On tärkeää, että tekijänoikeuksia valvotaan, onhan kyse henkisen omaisuuden valvonnasta. Sähköisen viestinnän valvontaa ei kuitenkaan saa siirtää yksityisille, vaan se on pidettävä viranomaisilla kansalaisten oikeusturvan vuoksi. Tekijänoikeuden toteutumista voi toki ohjata ja tiettyyn asti valvoakin yksityinen edunvalvontaelin, mutta henkilöiden yksityisyyden suojaan ei yksityisten toimijoiden pidä puuttua.

Tekijänoikeuslainsäädäntöä pitää valmistella yhdessä tekijöiden, välittäjien ja kuluttajien kanssa. Näin löydettäneen paras ja toimivin ratkaisu, joka samalla suojaa tekijöiden oikeuden omaisuuteensa, mutta tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden nauttia luovan työn hedelmistä. Toisen työn luvatta käyttäminen, verkosta varastaminen tai kaupallisesti levittäminen on aina tuomittavaa. Rangaistuksen tulee kuitenkin olla aina suhteessa teon vakavuuteen kuten muissakin rikoksissa. On myös huolehdittava siitä, ettei sivullisten oikeuksia rajoiteta tarpeettomasti, vaan vastuun teosta kantaa rikoksen todellinen tekijä.