3. Perustulon vaikutukset ihmisten arjessa ja kansantaloudessa

Staattisessa vertailussa vihreä perustulomalli kaventaa maltillisesti yhteiskunnan tuloeroja. Väestön enemmistö hyötyy perustulosta. Suoraa hyötyä perustulosta saavat eniten pienituloiset, ja jossakin määrin keskituloiset. Kaikkein rikkaimpien ansiot supistuvat hieman. Väestöryhmittäisessä vertailussa kaikissa väestöryhmissä on enemmän hyötyjiä kuin häviäjiä.

Staattisen vertailun lisäksi on kuitenkin huomioitava perustulon aiheuttama muutos ihmisten arjen käyttäytymisessä. Vaikka perustulon tarkoituksena ei ole muuttaa merkittävästi yhteiskunnan tulonjakoa, on sen vaikutus suuri ihmisten arjen, työmarkkinoiden ja valtionhallinnon toiminnassa. Vihreiden mielestä tämä vaikutus parantaa ihmisten elämänhallintaa ja hyvinvointia sekä lisää työn tekemisen kannattavuutta ja mielekkyyttä.

Perustulon avulla perustoimeentulosta tulee aito kansalaisoikeus, ei anomisen asia. Suomen nykyiset tarveharkintaiset järjestelmät pitävät sisällään sen, että kansalaisten tulee jatkuvasti todistaa tarvitsevansa näitä tukia. Tukien viidakossa eksyy helposti nimenomaan kaikkein heikko-osaisimmat, jotka kaipaisivat eniten tukea.

Siksi perustulo tavoittaisi oikeudenmukaisemmin kaikki tukea tarvitsevat. Se vapauttaa sosiaaliturvan varassa elävät sääntelyn ja byrokratian kahleista, kannustaa heitä etsimään lisätoimeentuloa erilaisista töistä tai tekemään harrastuksesta työn, kun pienikin lisäansio riittää. Nykyään työttömyyteen sidotut ihmiset voisivat halutessaan ottaa joustavasti vastaan osa-aikatöitä ja lyhyitäkin keikkahommia, ja nämä kaikki parantaisivat toimeentuloa.

Tarveharkintaisiin tukiin liittyy myös se ongelma, että hakemusten käsittely saattaa kestää pitkään. Kädestä suuhun eläville ihmisille muutamankin viikon ylimääräinen odotus tuo suuria ongelmia. Esimerkiksi sovitellun työttömyyspäivärahan käyttöä vähentää se, että työtulojen ja päivärahan yhteensovittaminen vie aikaa ja hidastaa päivärahan saantia. Perustulon vahvuus on sen selkeydessä ja säännöllisyydessä.

Nykyisin sosiaaliturva saattaa aiheuttaa ihmisten passivoitumista. Perustulon avulla painopistettä voidaan siirtää omaan aktiivisuuteen ja osallistumiseen. Vihreiden näkemyksen mukaan perustulomalliin on liitettävä aktiivinen sosiaali- ja työvoimahallinto. Vähäosaisia ei saa perustulojärjestelmässäkään jättää heitteille, vaan apua on annettava kaikille sitä tarvitseville.

Toimeentulotuen ja asumistuen tarve mallissamme vähenee, mutta ne toimivat edelleen tarveharkintaisina etuuksina niille, jotka eivät saa perustulon päälle tarvittavia lisäansioita. Näiden etuuksien saamiseen voidaan liittää henkilökohtaista tukea ja ohjausta.

Valtiolla säilyy siis keinoja houkutella tai velvoittaa syrjäytyneitä ihmisiä osallistumaan yhteiskunnan toimintaan. Tavoitteenamme on, että mallissamme henkilökohtainen tuki ja ohjaus lisääntyy, kun hallinnoinnin tarve vähenee. Toimeentulotuen ja asumistuen lisäksi tarvitaan edelleen aktiivista työvoimapolitiikkaa, joskin perustulo itsessään on jo keskeinen osa sitä.

Perustulo lisää ihmisten vapautta. Kansalaiset saisivat entistä vapaammin valita, ovatko he kokopäivätöissä, hoitovapaalla, opiskelemassa vai ryhtyvätkö he yrittäjäksi. Nykyään useita tällaisia valintoja mutkistaa ihmisen statuksen muutos hyvinvointivaltion tulonsiirtojärjestelmissä.

Perustulo antaa paremmat mahdollisuudet elämänhallintaan ja omien valintojen tekemiseen ja sen varassa on helpompi uskaltaa tehdä toivottuja uravalintoja. Se mahdollistaa pehmeän elämänvaiheiden suunnittelun. Työntekijälle on taloudellisesti nykyistä helpompaa esimerkiksi lyhentää työaikaansa ja viettää lisää aikaa perheensä ja läheistensä kanssa. Perustulo tukee myös vuorotteluvapaan kaltaisia mahdollisuuksia esimerkiksi täydentävään koulutukseen ja uusien taitojen oppimiseen.

Perustulo kannustaa ihmisiä oman yrittäjyyteen ja luovuuteen, koska riskikynnys laskee. Yrittäjät ovat monessa suhteessa nykyisen sosiaaliturvan ulkopuolella. Perustulo madaltaisi kuilua palkansaajan ja yrittäjän välillä.

Perustulon vaikutukset näkyisivät erilaisten itsensä työllistämisen, vaihtoehtoisten yritysmuotojen ja uusien ammattien esiin nousemisena. Siten se lisää mahdollisuutta työhön, joka koetaan aidosti mielekkääksi ja arvokkaaksi. Tällöin tarjoutuu enemmän mahdollisuuksia elämänlaatua, kulttuuria ja luovuutta korostavaan työhön.

Perustulo parantaisi taiteilijoiden ja tutkijoiden asemaa, ja olisi siksi arvokas panostus yhteiskuntamme sivistykseen. Tieto ja uudet innovaatiot ovat yhä tärkeämmässä roolissa yhteiskunnan ja talouden kehityksessä. Uudet innovaatiot kehittyvät joka puolella yhteiskuntaa, ei vain palkkatyössä. Siksi on väärin, että niiden synnyttämä vauraus jaettaisiin vain työssäkäyville. Monenlainen työ järjestöissä, kansalaisliikkeissä tai vaikkapa omassa työpajassa hyödyttää yhteiskuntaa ja perustulo parantaa ihmisten mahdollisuuksia panostaa tällaiseen toimintaan.

Perustulo parantaa työntekijän neuvottelumahdollisuuksia työtä hakiessa. Koska työtä ei ole muodollisesti pakko ottaa vastaan, tarkoittaa se sitä, että työnhakija voi kilpailuttaa eri työpaikkavaihtoehtoja keskenään. Tällöin epämiellyttävästä työstä on maksettava enemmän ja työn ehtoihin on nykyistä helpompi vaikuttaa.

Perustulo tekee kuitenkin työnantajalle työpaikan tarjoamisesta edullisempaa, koska myös osa-aikainen ja pienipalkkainen työ – työntekijän niin halutessa – riittää kohtuulliseen toimeentuloon. Perustulo parantaa matalan tuottavuuden alojen työllistämismahdollisuuksia, mikä hyödyttää erityisesti palvelualoja.

Myös perustulomallissa noudatetaan työehtosopimusjärjestelmää, ja se ei heikennä kolmikannan tai ammattiyhdistysten asemaa. Siksi perustulon kriitikkojen väitteissä työntekijän aseman heikentymisestä ei ole mitään totuusperää – kuten ei myöskään väitteissä matalapalkkaisen työn ja osa-aikaisen työn lisääntymisestä työnantajien sanelulla.

Pikemminkin perustuloon pohjautuva sosiaaliturva antaa yhä useammille mahdollisuuden säännölliseen työhön ja sitä kautta ammattiyhdistysten tarjoamiin työntekijän asemaa turvaaviin palveluihin. Perustulo parantaisi ammattiyhdistysten tavoitteiden mukaisesti pätkätyöläisten nykyistä epävarmaa asemaa työmarkkinoilla.

Globaalissa taloudessa yritykset siirtävät entistä herkemmin tuotantoa maasta toiseen ja saattavat irtisanoa henkilöstöä osavuosikatsausten mukaan. Tämä kaikki on johtanut siihen, että turvallisia työpaikkoja on yhä harvemmalla. Siksi perustoimeentulon tulisi lisätä elämään vakautta ja ennustettavuutta.

Monet pelkäävät, että perustulo kannustaisi laiskuuteen ja muiden siivellä elämiseen. Näin ei kuitenkaan ole, koska perustuloa ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen toimeentuloon sellaisenaan. Nykyäänkin työn vastaanottovelvollisuus toimii vain paperilla: käytännössä työttömien ei ole pakko ottaa vastaan sellaista työtä, jota he eivät halua.

Suomessa voi jo nyt halutessaan olla tekemättä työtä ja nostaa sosiaalitukia. Näin siirtyminen perustuloon ei muuttaisi tilannetta. Päinvastoin kansantaloudellisen vaikutuksen voi arvioida olevan positiivinen, kun nykyään työttömiksi passivoidut ihmiset voivat tehdä erilaisia keikka- ja osa-aikatöitä ilman, että kaikki tuet putoavat heti pois.

Tämä pätee myös nuorten asemaan perustulomallissamme. Jotkut ovat epäilleet nuorten saavan perustulon myötä vääränlaisen kannustimen, joka vähentää halukkuutta opiskeluun tai työn tekoon. Halutessaan nuori voi jo nykyään elää sosiaaliturvan varassa. Sen sijaan että perustulo johtaisi tämän ongelman pahentumiseen, antaa se pikemminkin nuorille nykyistä paremmat taloudelliset edellytykset tehdä uraan ja koulutukseen liittyviä valintojaan omien kykyjensä mukaisesti.

Perustulomalli vähentää myös opiskelijoiden tarvetta koulutustaan vastaamattomaan työntekoon ja antaa heille hyvät edellytykset keskittyä opintoihinsa. Tämä edistää siten yhteiskunnan sosiaalista tasa-arvoisuutta ja koulutuksen avoimuutta kaikille, perhetaustasta ja vanhempien varallisuudesta riippumatta. Jatkoselvityksissä on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten käyttäytymiseen perustulojärjestelmässä.

Verotuksen yksinkertaistuminen helpottuu omien tulojen arviointia. Se antaa myös verohallinnolle mahdollisuuden keskittyä entistä enemmän harmaan talouden torjuntaan: verojen kiertäminen ei perustuloon liitetyssä yksinkertaisemmassa verotuksessa ole yhtä helppoa kuin nykyään.

Vihreän perustulomallin käyttöönottaminen luo kaikella todennäköisyydellä kansantalouden kannalta positiivisia dynaamisia vaikutuksia. Pienyrittäjyyden helpottuminen ja pienituloisen työn kannattavuuden parantuminen lisäävät mahdollisuuksia työllistyä.

Perustulomalli on osaltaan myös ratkaisu tulevaisuudessa ennustettuun työvoimapulaan: sen avulla työn kannattavuus paranee niin paljon, että suurempi osa työikäisestä väestöstä voi osallistua työelämään mielekkäällä ja taloudellisesti kannattavalla tavalla.

Perustulo vähentää myös byrokratiaa opintotuki-, sosiaali-, työvoima- ja verohallinnossa – tämä antaa kunnille ja valtiolle säästöjä. Toisaalta myös negatiivisia dynaamisia vaikutuksia voi ilmetä, sillä perustulon avulla mahdollisuus vähentää työaikaa paranee. Tämä on kuitenkin mielestämme arvokas panostus elämänlaadun parantamiseen esimerkiksi lapsiperheissä. 

Laskemme kokonaisuudessaan näiden dynaamisten vaikutusten olevan valtion tuloja merkittävästi lisääviä ja menoja vähentäviä, koska nykyisin yleinen täysi syrjäytyminen työelämästä tulee sosiaalisten ja terveydellisten ongelmienkin kasaantuessa hyvin kalliiksi.

Perustulon tultua käyttöön voidaan sen luomien dynaamisten vaikutusten perusteella mahdollisuuksien mukaan joko nostaa perustulon ja muiden etuuksien tasoa tai laskea työn verotusta. Näin voidaan toimia myös, jos verotuksen painopistettä siirretään enemmän ympäristöveroihin.

Perustulo johtaa vapaaseen ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisille tarjotaan perustuslain edellyttämällä tavalla kohtuullinen perusturvan taso. Sen avulla ihmiset voivat itse päättää, elävätkö he niukkaa elämää perustulon ja pienten lisäansioiden turvin vai haluavatko he omilla ponnisteluillaan tavoitella korkeampaa elintasoa. Perustulon taso on kuitenkin niin alhainen, että muutamien harvojen ihmisten valinnasta elää vain perustulon ja muiden pienten lisäansioiden varassa ei aiheudu kansantalouden kannalta millään tavalla merkittäviä kustannuksia.