2. Vihreän perustulomallin reunaviivat

Vihreän perustulomallin taustalaskelmat perustuvat Vihreän Sivistysliiton erikoistutkija Pertti Honkaselta pyytämiin selvityksiin. Niissä on mikrosimulaation avulla verrattu esitettyä perustulomallia vuoden 2004 vertailuaineistoon. Vihreä Sivistysliitto julkaisee laskelmista artikkelin myöhemmin keväällä. Mallinnuksen lisäksi perustulon rahoituksessa on huomioitu verotuksen ja valtiontalouden muutokset vuosina 2004-07.

Vihreä perustulomalli esittää realistisen tavan toteuttaa perustulo nykyisestä lähtökohdasta. Haluamme nostaa keskusteluun konkreettisen ja taloudellisesti realistisen visio perustulosta, jota voidaan selkeästi verrata nykyiseen järjestelmään.

Vihreä perustulomalli on ns. osittaisen perustulon malli. Siinä perustulon suuruus on riittävän suuri perusturvan parantamiseen, väliaikaiseen toimeentuloon ja pienituloisen työn kannattavuuden lisääntymiseen. Se ei kuitenkaan ole niin suuri, että se soveltuisi pitkäaikaiseen toimeentuloon ilman lisäansioita. Siksi sen päälle tarvitaan nykyistä selvästi rajallisempi määrä tarveharkintaisia etuuksia, joita tarvitsevat kuitenkin entistä harvemmat.

Ansiosidonnaisiin etuuksiin ei vihreässä perustulomallissa puututa: ansiosidonnaiset etuudet on huomioitu mallissamme siten, että niitä nauttivien käteen jäävät ansiot säilyvät nykyisellään. Ansiosidonnaisilla etuuksilla on tärkeä asema työtä tekevien elintason vakuuttamisessa ikävien elämäntilanteiden varalta, eikä niihin ole syytä puuttua tietyistä kannustinloukkuongelmista huolimatta.

Perustulon voi ajatella nykyisten tulonsiirtojen ja verotuksen muuttamisena niin, että jokainen suomalainen saa suurin piirtein saman verran rahaa käteen kuin nykyään, mutta järjestelmän pelisäännöt muuttuvat.

Nykyinen progressiivinen verotus ja tulonsiirrot muodostavat yhdessä suuren tulonsiirtojärjestelmän hyvätuloisilta pienituloisille. Perustulojärjestelmässä tämä sama tulonsiirto hoidettaisiin kaikille maksettavan perustulon avulla.

Hyvin toimeentulevilta perustulo leikkautuisi pois verotuksen muodossa. On sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kannattavampaa jakaa perustulo kaikille, kuin asettaa perustulon saamiselle jonkinlainen tulojen yläraja: tällainen raja aiheuttaisi kannustinloukun, ja rajan valvonta tarpeettoman ja toimeentulon turvaa vaikeuttavan hallinnon. Perustulo kun joka tapauksessa leikkautuu pois verotuksen muutoksen kautta suurituloisten käteen jäävistä ansioista.

Jotkut ovat kritisoineet perustuloa siitä, että se maksaa liikaa. Tämä perustuu väärinymmärrykseen. Perustulojärjestelmässä valtio kyllä kerää nykyistä enemmän rahaa verotuksella, mutta se antaa keräämänsä rahat nykyistä tehokkaammin perustulon muodossa takaisin kaikille ihmisille. Tämä johtuu siitä, että hallintoa voidaan eri tukimuotojen ja tarveharkinnan vähentyessä keventää. Perustulomallissa on työn nimellisen veroprosentin sijaan keskeistä perustulon ja työn jälkeen käteen jäävien tulojen taso.

Perustulon suuruus on mallissamme 440 euroa kuukaudessa. Se on verovapaa ja vastikkeeton etuus, jonka saa erillisenä maksuna automaattisesti pankkitililleen joka kuukausi. Perustulo korvaa kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet lukuun ottamatta kansaneläkkeitä. Näitä ovat esimerkiksi työmarkkinatuki, työttömyysperuspäiväraha, vähimmäisvanhempainraha ja -sairauspäiväraha, opintotuki ja hoitoraha. Koska perustulo on veroton, on se suurempi kuin yksikään näistä etuuksista tällä hetkellä. Siksi perustulo on myös suora panostus vähävaraisimpien perusturvan parantamiseen.

Kaikki eläkeläiset saavat mallissamme perustulon, mutta se yhdistetään eläkeläisten nykyisiin ansioihin ja verotukseen siten, että käteen jäävät ansiot eivät muutu. Kansaneläke sovitetaan siis perustulon yli menevältä osalta osaksi uutta järjestelmää, ja ansioeläkkeessä käytetään omaa verotusjärjestelmää nykyisten käteen jäävien ansioiden säilyttämiseksi.

Perustulomalli parantaa kuitenkin kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten asemaa, sillä malliin liitetään 600 euron verovapaa vähimmäiseläketurva. Pienituloisimmille eläkeläisille nykyinen ansiotaso ei ole riittävä, ja siksi perusturvan tasoa on tarkistettava.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki nykyään alle 600 eurolla toimeentulevat eläkeläiset saavat valtiolta perustulon lisäksi erillisen lisäkorvauksen, joka nostaa heidän verovapaan tulonsa 600 euroon. Eläkeläisten perusturvan tasoa arvioitaessa on muistettava, että eläkeläisiltä ei edellytetä enää osallistumista työmarkkinoille. Siksi eläkeläisten perusturvan on oltava perustellusti muita vakaampi.

Perustulon lisäksi säilyy mahdollisuus tarveharkintaiseen toimeentulotukeen ja asumistukeen. Niiden taso säilyy nykyisellään, mutta niiden tuloharkintaa on sovitettava uuteen järjestelmään siten, että ne eivät aiheuta kannustinloukkua nykyiseen tapaan. Erityisesti sekava asumistuki kaipaa pikaisen kokonaisuudistuksen. Mikrosimulaatiomallinnuksen perusteella niiden tarve vähenee merkittävästi perustulon tultua käyttöön. Toimeentulotuen tarve vähenee yli 70 prosenttia ja asumistuen tarve yli 10 prosenttia. Tässä arviossa ei ole vielä edes huomioitu työn tekemisen kannattavuuden parantumista, joka vähentää tukien tarvetta entisestään.

Lapsilisien osalta mallissa tehdään yksi muutos: myös 17-vuotiaat saavat perustulomallissamme lapsilisän. Tämän muutoksen ansiosta lapsilisältä voi siirtyä suoraan perustulolle ilman tuen katkeamista. Lapsilisä onkin nähtävä eräänlaisena "lapsikohtaisena perustulona": lapsen huoltajille annettuna vastikkeettomana korvauksena lapsen kasvattamisesta.

Perustulolaskelmassa ei puututa muilta osin lapsilisiin, elatustukiin, vammaistukiin, hoitotukiin ja muihin sellaisiin tulonsiirtoihin, jotka korvaavat erilaisia kustannuksia ja ovat yleensä tuloista riippumattomia, verottomia tulonsiirtoja. Opintotuesta säilyy opintolaina, ja lisäksi opiskelijat saavat saman mahdollisuuden asumistukeen kuin muutkin. Lisäksi opiskelijoiden ateriatuki säilyy. Tässä mallissa huomioitujen etuuksien lisäksi on kuitenkin mahdollista poistaa joitakin muita valtiontalouden kannalta vähemmän merkittäviä etuuksia, kuten esimerkiksi varusmiesten päivärahan.

Suomessa asuvien ulkomaalaisten osalta perustulo voidaan myöntää nykyistä sosiaaliturvaa vastaavin perustein. Muille ulkomaalaisille perustuloa vastaava summa voidaan vähentää verotuksessa. Tämä on huomioitu perustulomallimme laskelmissa.

Perustulo ei muuta vain sosiaaliturvaa, vaan myös verotusta. Perustulon avulla työn verotusta voidaan yksinkertaistaa tulonjaon oikeudenmukaisuuden siitä kärsimättä. Esitämme verotuksen kaksiportaistamista, jolloin työntekijän on helpompi tietää käteen jäävät ansionsa ja verotushallinto yksinkertaistuu.

Mallissamme alle 60 000 euron vuosiansioista (5 000 euroa /kk) maksetaan aina 39 % veroa, ja sen ylittävistä ansioista 49 %. Tämä sisältää valtion- ja kunnallisverotuksen (kunnallisverosta valtakunnallinen keskiarvo). Tämän veroprosentin lisäksi maksetaan nykyisellä tavalla sosiaalivakuutusmaksuja, jotka tällä hetkellä ovat vajaa 5 prosenttia ansiotuloista.

Näennäisen korkeasta veroprosentista huolimatta pienituloisten ja useimpien keskituloisten todellinen veroprosentti laskee, sillä työtulojen lisäksi he saavat myös perustulon. Perustulon ja käteen jäävien ansiotulojen summa on mallissamme pienituloisilla ja useimmilla keskituloisilla suurempi kuin nykyään. Useimpien suurituloisten (ennen kaikkea rikkain ja jossakin määrin toisiksi rikkain kymmenys väestöstä) osalta verotus hieman kiristyy, sillä osa mallimme rahoituksesta tulee suurituloisia suosivien verovähennysten karsimisesta ja yksityishenkilöiden pääomatulojen verotuksen nostamisesta 32 prosenttiin.

Vihreiden näkemyksen mukaan myös yksityishenkilöiden pääoma- ja ansiotuloverotuksen yhdistämistä tulisi harkita. Nykyisessä kansainvälisen verokilpailun tilanteessa se on kuitenkin vaikea toteuttaa, ja siksi mallissamme tyydytään lähentämään työn ja pääoman verotusta. Pääomatulojen verotusta korotetaan lähinnä pääomatuloa nauttivien perustulosta saaman suoran hyödyn kattamiseksi ja tuloerojen kaventamiseksi maltillisesti. Pääoma- ja ansiotuloverotuksen yhdistäminen edellyttää yhtenäisempää eurooppalaista verotusta. Euroopan vihreiden yhteisenä tavoitteena onkin verokilpailun vähentäminen.

Euroopan vihreiden tavoitteena on myös euroopanlaajuisen perustulon käyttöönotto. Euroopan Unionin tavoitteet sosiaalipolitiikan yhtenäistämisestä ja EU:n kilpailukyvyn säilyttämisestä ovat tuoneet viime vuosina keskusteluun termin "flexicurity" (yhdistelmä sanoista flexibility eli joustavuus ja security eli turva). Sillä tarkoitetaan tanskalaista mallia, jossa työntekijöillä on heikko irtisanomissuoja, mutta korkea työttömyyskorvaukset ja hyvin aktiivinen työvoimapolitiikka. Yhtenäisen eurooppalaisen mallin yhtenä kehittämisvaihtoehtona on esitetty myös perustuloa.

Perustulo soveltuu hyvin yhteiseurooppalaiseksi ja universaaliksi perusturvan muodoksi, koska sitä voidaan soveltaa erilaisiin yhteiskuntiin niiden yhteiskuntarakenteen erityispiirteiden siitä kärsimättä. Perustuloon pohjautuva yhteiseurooppalainen ratkaisu ei pakota eri maita yhteen muottiin koko talous- ja sosiaalipolitiikaltaan, mutta takaa kaikkien eurooppalaisten perusturvan ja vähentää epätervettä kilpailua maiden välillä.

Vihreän perustulomallin vaikutus työn verotukseen ja kokonaistuloihin:

*Esitetyn veroprosentin päälle tulee nykyisellä tavalla sosiaalivakuutusmaksut, nykyisin vajaat 5 %.

Vihreässä perustulomallissa ihmisten käteen jäävissä kokonaisansioissa on siis huomioitava sekä perustulo että työtulot. Siten pienituloista työtä tuetaan negatiivisella verotuksella. Jos työansiot ovat 1 000 euroa, niin veron suuruus on 390 euroa. Työstä saa käteen 610 euroa, ja sen lisäksi saa 440 euron verottoman perustulon. Työntekijän kokonaistulot ovat siis 1 050 euroa, ja verotus on negatiivinen, -5 %.

Keskituloisen tuloverotus kevenee myös jonkin verran. 3 000 euroa kuukaudessa tienaava työntekijä saa käteen verotetuista työtuloista ja perustulosta yhteensä 2 270 euroa, ja verotus on 21 %.

Suurituloistenkaan työn verotus ei mallissa kiristy, vaan myös heillä työn verotus saattaa hieman keventyä. Kaikkein rikkaimpien verotus kiristyy kuitenkin kokonaisuudessaan  pääomaverotuksen neljän prosenttiyksikön korotuksen kautta. Myös ympäristöverotuksen yhden miljardin korotuksella rahoitetaan työn todellisen veroasteen alentamista nykyisestä.

On kuitenkin syytä todeta, että verovähennysten määrän vähentäminen kiristää joidenkin suurituloisten työn verotusta. Verovähennyksistä mallissamme säilyvät asunto- ja opintolainojen korkovähennykset, kotitalousvähennys sekä tulonhankkimis-, työmatka- ja ammattiyhdistysjäsenmaksuvähennykset. Verovähennysten määrän vähentäminen selkeyttää sekin verojärjestelmää.

Kokonaisuudessaan vihreä perustulomalli alentaa maltillisesti työn todellista veroastetta, mutta lisää pääomaverotusta ja ympäristöverotusta maltillisesti. Muutoksen suora kokonaisvaikutus on väestön suurelle enemmistölle hyödyksi.

Vihreä perustulomalli on valtion kannalta kustannusneutraali. Kaikki täysikäiset saavat perustulon, mutta samalla ansiotulojen verotus muuttuu vastaavasti. Lopulta ihmisten käteen jäävät ansiot eli nettopalkka + perustulo vastaa suunnilleen ihmisten nykyisiä käteen jääviä ansioita.

Perustulomallissamme on haluttu kuitenkin varmistaa, että staattisessa vertailussa pieni- ja keskituloisten asema ei ainakaan heikkene – siksi perustulomalli maltillisesti kaventaa tuloeroja lähinnä yhteiskunnan rikkaimman kymmenyksen kustannuksella.

Tätä ei voi pitää millään tapaa kohtuuttomana, sillä yhteiskunnan rikkaimman kymmenyksen verotettavat tulot ovat kolmanneksen suuremmat kuin toiseksi rikkaimman kymmenyksen.

Perustulo korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet, minkä vuoksi tulonsiirtoja tarvitaan noin 2,5 miljardia euroa nykyistä vähemmän. Lisäksi toimeentulotuen ja asumistuen tarve vähenee noin 340 miljoonaa euroa. Ympäristöverotuksen korotus kattaa 1 miljardia euroa. Hallinnon ja muiden tukimuotojen tarpeiden vähentymisen tuomat säästöt on arvioitu maltillisesti muutamaksi sadaksi miljoonaksi euroksi. Perustulomallilla pystytään lisäämään tulonsiirtoja myös vähimmäiseläketurvan ja 17-vuotiaiden lapsilisän verran.

Perustulomallin kustannusten ja vaikutusten arviointi staattisessa tilanteessa perustuu mikrosimulaatiomalliin, jossa sitä on verrattu vuoden 2004 vertailuaineistoon. Vertailussa on otettu huomioon vuosina 2004-07 tapahtuneet valtiontalouden muutokset. Mallinnuksella saatu kuva perustulomallin staattisista  vaikutuksista on suuntaa-antava ja perustulojärjestelmän toteuttaminen edellyttää myös valtiolta laajempia tutkimuksia perustulon toteuttamisen yksityiskohdista.